Onko lapsen huoltajien ollessa kykenemättömiä huoltajiksi tai lapsen jäädessä orvoksi aina tarpeen sijoittaa lapsi kiireellisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvät hyrrät mitä vastauksia. Totta kai lapsi sijoitetaan läheisverkostoon eli esim. sukulaisille, kummeille ja vastaaville, JOS he ovat lapselle läheisiä ja turvallisia aikuisia. Kiireellinen sijoitus voidaan tehdä myös läheisen luo. Orvoksi jääneet olen sijoittanut avohuollon sijoituksena, kaikki menivät sukulaisille, koska siinä ei ole enää kiire vaan voidaan rauhassa selvitellä tilannetta. Sehän voi päätyä esim. adoptioon, eikä koko lastensuojelua sen koommin tarvita. Päätöksen tekoon tarvitaan kyllä joka vaiheessa.

T: lasusossu, alapeukutus voi alkaa, olkaa hyvät.

Mitä käytännön eroa on sitten tuossa avohuollon sijoituksessa, miten orvoksi jääneitä on sijoitettu? Orvoksi jääneille kai yritetän ensisijaisesti löytää sopiva huoltaja.

Sijoitetusta lapsesta maksetaan. Huoltaja m

Riippunee ihan että kenen. Tuttavani isovanhemmat ainakin halusivat, mutta käsittääkseni siinä oli jotain skismaa sossujen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän riipu myös siitä kuinka kaukana lähiomaisia asuu ja kuinka aktiivisesti ovat lasta tukemassa. Muistan lukeneeni jopa kuinka yksinhuoltaja oli joutunut sairaalaan (eikä lähellä lähisukua) ja hänen lapsen ystävän perhe itse oli sosiaalitoimeen yhteydessä, että lapsi voi tulla heille tämän äidin sairaalassaolon ajaksi. 

Totta. Ystäväni asui meillä vanhempiensa kuoleman jälkeen seuraavat muutamat viikot, ennen kuin huoltajuuttaan hakenut sukulaisensa sai asiansa järjestykseen. Ei meillä tosin mitään sossuja käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon toki tiedän että miten sijoitus eroaa huoltajuudesta, mutta miten avohuollon sijoitus eroaa kiireellisestä sijoituksesta? Ja miksi orvoksi jääneiden kohdalla tehdään nimenomaan se avohuollon sijoitus?

 

Avohuollon sijoitus on yhteistyössä perheen kanssa. Kiireellinen sijoitus on tahdonvastainen toimenpide.

No millä muilla tavoin se sitten eroaa? Ja eikö se kiireellinen sijoitus voidaan myös tehdä ihan yhteistyössä perheen kanssa..

Eroaa sillä että mihin lakipykälään nojaten lapsi sijoitetaan. Se lukee siinä päätöspaperissa. Molemmissa tapauksissa voidaan sijoittaa lähipiiriin, perhehoitoon tai laitokseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvät hyrrät mitä vastauksia. Totta kai lapsi sijoitetaan läheisverkostoon eli esim. sukulaisille, kummeille ja vastaaville, JOS he ovat lapselle läheisiä ja turvallisia aikuisia. Kiireellinen sijoitus voidaan tehdä myös läheisen luo. Orvoksi jääneet olen sijoittanut avohuollon sijoituksena, kaikki menivät sukulaisille, koska siinä ei ole enää kiire vaan voidaan rauhassa selvitellä tilannetta. Sehän voi päätyä esim. adoptioon, eikä koko lastensuojelua sen koommin tarvita. Päätöksen tekoon tarvitaan kyllä joka vaiheessa.

T: lasusossu, alapeukutus voi alkaa, olkaa hyvät.

Mitä käytännön eroa on sitten tuossa avohuollon sijoituksessa, miten orvoksi jääneitä on sijoitettu? Orvoksi jääneille kai yritetän ensisijaisesti löytää sopiva huoltaja.

Kuollut huoltaja ei vastusta sijoitusta, joten menee avohuollon päätöksenä. 

Tilanne ratkaisee mitä tehdään. 

Jos vanhemmat kuolee silloin kun lapsi on päivähoidossa ja mummo saa asiasta tietää ja on päivähoitoon ilmoitettu varahakija. Mummo hakee lapsen kotiinsa ja juttelee sossun kanssa, että täällä ne nyt on. Silloin sovitaan palaverin järjestämisestä virka-aikaan ja hoidetaan paperiasiat ja tulevaisuuden ratkaisut eteenpäin. 

Sama tilanne niin, että mummo asuu 500km päässä ja päiväkoti ehtii mennä kiinni ennen kun lapsi haetaan. Sieltä soitetaan varahakijalle, ei ehdi paikalle, soitetaan sosiaali- ja kriisipäivystykseen, josta tullaan lapsi noutamaan (ilta-aikaan todennäköisimmin laitokseen). Mummo sitten juttelee sossun kanssa seuraavana päivänä ja sopii asiat. 

Paperilla tehdään luultavasti ekassa tapauksessa avohuollon sijoitus ja tokassa tapauksessa kiireellisen sijoituksen päätös. 

Mutta muistakaa, että se mummo on siinä tilanteessa menettänyt juuri lapsensa, eikä välttämättä ole siinä kunnossa, että voi lapsia hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Tilanne ratkaisee mitä tehdään. 

Jos vanhemmat kuolee silloin kun lapsi on päivähoidossa ja mummo saa asiasta tietää ja on päivähoitoon ilmoitettu varahakija. Mummo hakee lapsen kotiinsa ja juttelee sossun kanssa, että täällä ne nyt on. Silloin sovitaan palaverin järjestämisestä virka-aikaan ja hoidetaan paperiasiat ja tulevaisuuden ratkaisut eteenpäin. 

Sama tilanne niin, että mummo asuu 500km päässä ja päiväkoti ehtii mennä kiinni ennen kun lapsi haetaan. Sieltä soitetaan varahakijalle, ei ehdi paikalle, soitetaan sosiaali- ja kriisipäivystykseen, josta tullaan lapsi noutamaan (ilta-aikaan todennäköisimmin laitokseen). Mummo sitten juttelee sossun kanssa seuraavana päivänä ja sopii asiat. 

Paperilla tehdään luultavasti ekassa tapauksessa avohuollon sijoitus ja tokassa tapauksessa kiireellisen sijoituksen päätös. 

Mutta muistakaa, että se mummo on siinä tilanteessa menettänyt juuri la

Yksi vaihtoehto on myös se, että se kaukana oleva mummo soittaa jollekin lähempänä asuvalle tuttavalle, jos sellainen sattuu perheellä olemaan, ja pyytää hakemaan lapsen sieltä päiväkodista. Lapsi on sitten vaikka tarvittaessa yötä siellä ja mummo seuraavana päivänä hakee lapsen luokseen.

Riippuu tilanteesta, mutta nuo on periaatteessa ihan eri asioita. Kiireellinen sijoitus voidaan tehdä läheisille, perheeseen tai vaikka laitokseen. Orvoksi jääneitä taas ei välttämättä sijoiteta mihinkään vaan heille etsitään huoltaja tai joku heidän lähipiiristä hakee huoltajuutta.

Kun olin lapsi samalla luokalla oli sijaisperheessä asuva lapsi, joka oli sijoitettu kiireellisesti ensin lastenkotiin ja sitten huostaanotettuna sijaisperheeseen. Hän väitti, että minäkin olin ollut lastenkodissa tai ainakin sijaisperheessä, koska toinenkin biologinen vanhempani oli kuollut kun olin pieni, eikä uskonut että en ollut. Hän ei millään suostunut uskomaan, että minulla ei ollut jotain säännöllisiä tapaamisia sosiaalityöntekijöiden kanssa, kuten hänellä. Siskoni isästä tuli minunkin huoltajani.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu tilanteesta, mutta nuo on periaatteessa ihan eri asioita. Kiireellinen sijoitus voidaan tehdä läheisille, perheeseen tai vaikka laitokseen. Orvoksi jääneitä taas ei välttämättä sijoiteta mihinkään vaan heille etsitään huoltaja tai joku heidän lähipiiristä hakee huoltajuutta.

Kun olin lapsi samalla luokalla oli sijaisperheessä asuva lapsi, joka oli sijoitettu kiireellisesti ensin lastenkotiin ja sitten huostaanotettuna sijaisperheeseen. Hän väitti, että minäkin olin ollut lastenkodissa tai ainakin sijaisperheessä, koska toinenkin biologinen vanhempani oli kuollut kun olin pieni, eikä uskonut että en ollut. Hän ei millään suostunut uskomaan, että minulla ei ollut jotain säännöllisiä tapaamisia sosiaalityöntekijöiden kanssa, kuten hänellä. Siskoni isästä tuli minunkin huoltajani.

Eli sinua yllättää se, että monelle suomalaiselle se lähin omainen on viranomainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiireellisessä sijoituksessa lapsi haetaan välittömästi eikä sukulaisia aleta etsimään ja tutustumaan. 

Jos sijoitus tapahtuu rauhassa suunnitellen eli asiakkuus on jo olemassa niin sukulaiset on voitu kartoittaa ja on aikaa hoitaa asia. 

Kiireellisessäkin sijoituksessa yleensä puhutaan sen lapsen kanssa eikä vaan kuskata kaasu pohjassa vastaanottoperheeseen. Puhekykyinen lapsi saattaa itse pyytää päästä mummon luo. Lapsen etu olisi myös päästä sinne.

No ei muuten puhuta! Ihan omasta kokemuksesta ja parin muun voin kertoa, että nimenomaan kaasu pohjassa lapset kuskataan kiireellisesti ventovieraiden luokse eli sijoitetaan kiireellisesti ja kotiin ei enää pääse.

Vierailija kirjoitti:

Eli sinua yllättää se, että monelle suomalaiselle se lähin omainen on viranomainen.

Miten niin? En minä niin sanonut. Tietenkin joillekin voi olla, mutta ei todellakaan kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiireellisessä sijoituksessa lapsi haetaan välittömästi eikä sukulaisia aleta etsimään ja tutustumaan. 

Jos sijoitus tapahtuu rauhassa suunnitellen eli asiakkuus on jo olemassa niin sukulaiset on voitu kartoittaa ja on aikaa hoitaa asia. 

Kiireellisessäkin sijoituksessa yleensä puhutaan sen lapsen kanssa eikä vaan kuskata kaasu pohjassa vastaanottoperheeseen. Puhekykyinen lapsi saattaa itse pyytää päästä mummon luo. Lapsen etu olisi myös päästä sinne.

Lasta ei viedä mummolle, jos mummon luona ei ole tehty kotikäyntiä ja mummoa ei tunneta ym. Kiireellinen sijoitus on aina se, että lapsi otetaan turvaan. Mummon luona ei välttämättä ole turvassa, kun mummo voi viedä lapsen kotiin vaikka samana päivänä. 

Jännää, että lapsenlapsemme kuitenkin tuotiin. Mitään etukäteen tehtyä kotikäyntiä ei tietenkään oltu tehty eikä mekään oltu tavattu lastensuojelusta aiemmin ketään koska kerta oli ihan ensimäinen, vaan ihan siinä tilanteessa käytiin asiat läpi. Lapsi leikki tyytyväisenä samassa huoneessa.

No tilanteet on just niin erilaisia kuin on ihmisetkin. Meille (vastaanottoperhe) on useastikin tuotu lapsi, jolla on ihan  tavalliset järjelliset isovanhemmat, mutta vanhempi itse nimenomaan ei ole halunnut että lapsi menisi hänen vanhemmilleen. Syitä voi olla monenlaisia. Välit on viileät, on erilaiset ajatukset kasvatuksesta, isovanhempi on arvostellut vanhempaa kovin sanakääntein, tai vanhempi epäilee ettei isovanhempi ole "kunnolla". On paha suustaan lapselle, tai käyttää liikaa alkoa esim. Mitä vaan.

Ja sitten toisaalta taas, jos vanhempi toivoo jotakuta sukulaista sijoituspaikaksi, olen ymmärtänyt että se kyllä pyritään järjestämään. 

Lastensuojelulain tarkoittamia sijoituksia on käytännössä kolmenlaisia: kiireellinen sijoitus, avohuollon sijoitus ja huostaanotto. Myös avohuollon sijoitus voidaan tehdä kiireellisenä, jos huoltajat ja 12 vuotta täyttänyt lapsi siihen suostuu. Lisäksi lastensuojelussa on sellaisia huoltajuusjärjestelyin tehtyjä sijoituksia, jotka on tehty lastensuojelun aloitteesta ja tällöin oheis/sijaishuoltajilla on oikeus taloudelliseen tukeen hyvinvointialueelta. Neljäs sijoitusmuoto on yksityinen sijoitus, jossa yksityiset ihmiset keskenään sopivat, että lapsi menee vaikkapa isoäidin luokse. Keskenään he voivat myös sopia huoltajuudesta, asumisesta ja elatuksesta lastenvalvojalla. Myöskään adoptioon ei lastensuojelua varsinaisesti tarvita. 

Jos kyseessä on vanhempien äkillinen kuolema, niin lastensuojelu yleensä tulee selvittelemään tilannetta ihan vain siksi, koska harva lähisukulainenkaan on valmistautunut ottamaan nopealla aikataululla lapsia luokseen ja äkillisessä tilanteessa tehdään yleensä lastensuojeluilmoitus, jos on epäselvää mihin ja millaiseen paikkaan lapsi menee hoitoon. Lastensuojelun viranomaisilla on kuitenkin lähes aina velvollisuus selvittää lapsen läheisverkosto, jos se lapsen tilanteen näkökulmasta realistista eli esimerkiksi lapsen haasteet eivät ole sellaisia, että tarvitaan lastensuojelulain mukaisia rajoitustoimia. Usein vanhemman kuollessa läheisverkosto pitää kartoittaa, ja lapsi voidaan sijoittaa vaikkapa isovanhemman tai tädin/sedän luokse myös kiireellisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelulain tarkoittamia sijoituksia on käytännössä kolmenlaisia: kiireellinen sijoitus, avohuollon sijoitus ja huostaanotto. Myös avohuollon sijoitus voidaan tehdä kiireellisenä, jos huoltajat ja 12 vuotta täyttänyt lapsi siihen suostuu. Lisäksi lastensuojelussa on sellaisia huoltajuusjärjestelyin tehtyjä sijoituksia, jotka on tehty lastensuojelun aloitteesta ja tällöin oheis/sijaishuoltajilla on oikeus taloudelliseen tukeen hyvinvointialueelta. Neljäs sijoitusmuoto on yksityinen sijoitus, jossa yksityiset ihmiset keskenään sopivat, että lapsi menee vaikkapa isoäidin luokse. Keskenään he voivat myös sopia huoltajuudesta, asumisesta ja elatuksesta lastenvalvojalla. Myöskään adoptioon ei lastensuojelua varsinaisesti tarvita. 

Jos kyseessä on vanhempien äkillinen kuolema, niin lastensuojelu yleensä tulee selvittelemään tilannetta ihan vain siksi, koska harva lähisukulainenkaan on valmistautunut ottamaan nopealla aikataululla lapsia l

Saako se vanhempansa menettänyt lapsi sitten itse vaikuttaa asiaan? Olettaen että kyseessä on sen verran iso lapsi että osaa puhua ja ajatella asioita itsekin. Siis esimerkiksi sen suhteen, missä voisi viettää seuraavat yöt ja päivät, mummolassa tai vaikka kaverin perheen luona.

Yleensä sijoitetaan. Mutta jos vanhemmat on kuolleet niin käytännössä edetään rauhallisemmin koska lapsi tarvii saada jonkun luokse hoitoon tai sitten lapsen luokse tulee joku hoitamaan häntä.