Salasuhde

Aika ja täysi etäisyys, mikäli se mahdollista. Molemmat hyötyvät.

Minulla/ meillä toimi se, että aloin panostamaan täysin oikeaan suhteeseeni, mieheni kanssa. Jätin naisten illat ja muun "turhan" pois, jotta luottamus pääsi rakentumaan. Kuuntelin miestäni herkällä korvalla. Toki elin normaalia arkea myös.

Vierailija kirjoitti:

Minulla/ meillä toimi se, että aloin panostamaan täysin oikeaan suhteeseeni, mieheni kanssa. Jätin naisten illat ja muun "turhan" pois, jotta luottamus pääsi rakentumaan. Kuuntelin miestäni herkällä korvalla. Toki elin normaalia arkea myös.

Minäkin aloin panostamaan suhteeseeni, enkä edes aloittanut taikka lopettanut salasuhdetta. Luottamusta ei tarvitse rakentaa uudestaan kun sitä ei ole rikottu. Parasta tässä mun tilanteessa on se että on niin helppo ja hyvä olla!

Mitä jos laihduttaisit

Mitä jos ette kehittäisi niitä tunteita. Sehän niissä salasuhteissa on ideana. Ei saa ottaa niitä Jos ei kykene. Mulle on sopinut ne nuorena ja sopii vielä nyt tänä päivänäkin 37v naisena

Tsemppiä ap! Ei sinun tilanteesi kovin harvinainen ole. Salasuhteet ovat monimutkaisia juttuja ja niissä voi ihan yllättäen herätä tunteita, jota ei odota eikä toivo. Sinun tilanteestasi tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos ette kehittäisi niitä tunteita. Sehän niissä salasuhteissa on ideana. Ei saa ottaa niitä Jos ei kykene. Mulle on sopinut ne nuorena ja sopii vielä nyt tänä päivänäkin 37v naisena

Tää on totta, pitää pystyä ottamaan ns. täysin eri minä noihin suhteisiin eli vaikka suutelisi, nukkuisi vieressä, niin se rooli jää sitten siihen. Itse osaan tämän hyvin, sillä en tunne muuta kaipuuta kuin seksiä aina silloin tällöin.

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä ap! Ei sinun tilanteesi kovin harvinainen ole. Salasuhteet ovat monimutkaisia juttuja ja niissä voi ihan yllättäen herätä tunteita, jota ei odota eikä toivo. Sinun tilanteestasi tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun

Olisi kannattanut kuunnella mummon hyviä neuvoja. Mummo oli viisas ja elämää ymmärtävä nainen, vaikka ei ollut paljon kouluoppia saanutkaan.

Eli mummon tarinasta opimme, jos annat peiton heilua ja suhteeseen tulee tuloksia, joudut keittämään kissasoppaa. 

Teidän tunteet eivät merkitse mitään, jos olette varattuja, lopettakaa se lättynne jakaminen muille, ette ansaitse yhtään empatiaa!

On kohtalaisen helppo ulkopuolisen tuomita. Moni ei varmaankaan suunnittele salasuhdetta elämäänsä etukäteen. Näin vain joskus käy, sille "paremmallekin" ihmiselle.

Olen itse vapaa, mutta mies oli naimisissa. Heti ensi tapaamisella hän kertoi olevansa varattu, ja ettei aio jättää vaimoaan. Hyväksyin tilanteen ja päätin tyytyä siihen mitä hän voi minulle antaa.

Myöhemmin hän kertoi rakastuneensa minuun, mutta ettei edelleenkään jätä vaimoaan. Myös minä rakastuin. Siinä vaiheessa minulle ei enää riittänyt satunnaiset yhteiset yöt ja jouduin tekemään päätöksen, että se oli siinä. Ikävä on vieläkin valtava.

Taannoin näin hänet kaupassa, hän ei nähnyt minua. Olisin halunnut mennä kertomaan ikävästäni, mutta parempi oli että käännyin kannoillani ja menin toiseen hyllyväliin, edes noin viattomasta tapaamisesta ei olisi ollut muuta kuin lisää sydänsuruja minulle.

Mutta niinhän se aina on erossa, jos tunteet ovat olleet mukana. Ikävä jää ja kestää aikansa ennen kuin se helpottaa. Jatkuvat tapaamiset pitkittävät ikävän kestoa, siksi itselleni ainakin on parempi, ettei nähdä lainkaan 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos ette kehittäisi niitä tunteita. Sehän niissä salasuhteissa on ideana. Ei saa ottaa niitä Jos ei kykene. Mulle on sopinut ne nuorena ja sopii vielä nyt tänä päivänäkin 37v naisena

Tää on totta, pitää pystyä ottamaan ns. täysin eri minä noihin suhteisiin eli vaikka suutelisi, nukkuisi vieressä, niin se rooli jää sitten siihen. Itse osaan tämän hyvin, sillä en tunne muuta kaipuuta kuin seksiä aina silloin tällöin.

Tuli vähän väärä sana mutta tuohon ekaan viestiin, mutta siis sama idea. Nuorena ei ollut siis salasuhteita vaan pelkkä seksisuhde. Yhtä kaikki ei saa tulla tunteita jos tarkoitus pitää vaan hauskaa. Muuten menee hankalaks

Jätetyksi tullut pääsee yli erosta, koska ei ole vaihtoehtoa. Sinä elättelet vielä vaihtoehtoa päässäsi, siksi et pääse yli. Itse olin muinoin samankaltaisessa tilanteessa, mies rakasti tietysti hirveästi, mutta kun ei voi kun etäsuhteensa on niin tasapainoton ja hauras. Olin todella tuskainen ja päättämätön asian kanssa, kunnes jäätiin kiinni ja mies päätti "koittaa korjata asiat" vanhassa suhteessaan. Kuin huojennuksen aalto olisi lyönyt päältäni. Olin surullinen, mutta enemmän helpottunut. Nukuinkin taas hyvin. Kunnes vain viikkoa myöhemmin mies huomasi "tehneensä paniikissa ja häpeässä hirveän virheen" ja arpominen alkoi taas. Kuten myös unettomuuteni ja katkera epäoikeudenmukaisuuden tunne, ettei hän päästä irti, mutta kuitenkin jonkun kolmannen käsissä on miten tilanne etenee.

Opetukseni sulle -> päätä että suhde on lopullisesti ohi, eikä paluuta koskaan enää ole. olosi helpottuu. Tai sitten eroa ja anna itsellesi vapaus elää omaa elämääsi.

Auttaa vain aika ja totuus siitä, että näin on parempi molemmille osapuolille.

Vierailija kirjoitti:

On kohtalaisen helppo ulkopuolisen tuomita. Moni ei varmaankaan suunnittele salasuhdetta elämäänsä etukäteen. Näin vain joskus käy, sille "paremmallekin" ihmiselle.

Et ole "parempi" ihminen, kai sinä sen ymmärrät itsekin.

Paremmailla tarkoitin viisastelijoita, jotka liikkuvat ja tuomitsevat, kunnes heille itselleen sattuu. Itse en ole se "parempi" ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Paremmailla tarkoitin viisastelijoita, jotka liikkuvat ja tuomitsevat, kunnes heille itselleen sattuu. Itse en ole se "parempi" ihminen.

Saa tuomita kun on itsekuria sekä puolison kunnioitusta sen verran ettei tarvitse pelätä sortuvansa mihinkään. Meillä onneksi tehtiin parisuhteelle säännöt heti alussa, joista pidän kiinni, ja niihin kuuluu se että mielummin erotaan kun petetään. Tämä on minusta ihan reilu ja rehti sääntö, jota itse ainakin noudatan. Jokainen tekee tietenkin elämässään omat valintansa.

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä ap! Ei sinun tilanteesi kovin harvinainen ole. Salasuhteet ovat monimutkaisia juttuja ja niissä voi ihan yllättäen herätä tunteita, jota ei odota eikä toivo. Sinun tilanteestasi tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun

Voi mummokulta 💕💕💕 Maailma olisi paljon parempi paikka, jos olisit vielä täällä neuvojasi jakamassa.

Vierailija kirjoitti:

On kohtalaisen helppo ulkopuolisen tuomita. Moni ei varmaankaan suunnittele salasuhdetta elämäänsä etukäteen. Näin vain joskus käy, sille "paremmallekin" ihmiselle.

No ei käy. Sinulle voi käydä, mutta se ei tarkoita, että muutkin ovat yhtä tyhmiä. Minulle ei vaan hups sattumalta käy noin. En ole parempi ihminen edes, paitsi tässä asiassa. Helppo on siis tuomita, ja pitääkin tuomita tommoset pskiaiset.

M46