Aikanaan oli tavallista jatkaa samassa ammatissa kuin omat vanhemmat. Olisitko sinä voinut harkita? 👨🏫👨🌾👨🍳👩🔧👩🔬👮👷

Vanhemmat akateemisia ja minä en. En edelleenkään tiedä mitä haluan, joten olen päätynyt asiakaspalvelutyöhön. Vanhemmat epäilleet hieman autistiseksi. Voin tuijottaa aamulla kaksi tuntia ikkunasta ja vaipua omiin aatoksiini. 

Isä on koneinsinööri ja äiti oli sairaanhoitaja. Itsestä tuli humanisti ja aineopettaja.

Isä opettaja, äiti merkonomi.



Yritin seurata äidin jalanjälkiä, mutta se uraputki osoittautui liian tylsäksi. Suoritin tutkintoni (merkonomi) hyvillä arvosanoilla ja pääsin oman alan töihin heti valmistumisen jälkeen. Sukulainen järjesti minulle helpon duunin, jossa sai laiskotella vapaasti. Itsenäinen toimistotyö, joustava työaika, oma työhuone, rento esimies. Pomo kävi kyselemässä töiden edistymistä vain pari kertaa viikossa. 



Parin vuoden jälkeen otin loparit ja jatkoin opintoja. Helsingin Yliopistoon pääsin sisälle heti ensimmäisellä hakukerralla, vaikka en lukenut yhtäkään pääsykoekirjaa. Minulla on erittäin hyvä lukupää, mutta ei lainkaan kunnianhimoa. Raha ei motivoi minua, joten hyväpalkkainen "unelmaduuni" on aivan yhtä tylsää kuin huonopalkkainen "paskaduuni". Urakierto ei motivoi minua, joten esimiestehtävät (tai korkean tason virka) on minulle aivan yhtä tylsää kuin se "entry level job", missä olet hampurilaisravintolan kassalla myymässä Happy Mealeja. 

 

Äiti oli perushoitaja ja isä kapiainen. Minusta tuli kätilö. Pyrin pitkään välttämään terveysalaa, mutta sitten 28.v oli pakko hyväksyä, että se kiinnostaa. Olen koko ikäni lukenut terveysalan kirjallisuutta. Ihan pienestä asti. Äiti kyllä kertoi meille hoitoalan huonosta puolista. Aloitinkin opinnot vasta kun hän menehtyi. Nyt kyllä haluaisin itsekin vaihtaa alaa, vaikka opiskelenkin hallinnon ylempää tutkintoa. 

Opettajia olivat. Asuttiin pienen kyläkoulun vanhassa rakennuksessa. Siellä oli meidän asunto ja lisäksi vanha puoli, jossa me lapset käytiin hakemassa jännitystä.

Epäiltiin, että siellä kummitteli. 

Äiti kävi siinä tien toisella puolella omena ja isä kulki viereisessä kylässä( 10 km) päässä. Meitä oli 4 sisarusta ja pojasta tuli opettaja. Me tytöt, ei olla kukaan hoito tai opetustyössä. Itse työskentelen kirjojen parissa.Tulipa ikävä lapsuutta. 

Isä oli rakennusmestari ja äiti kojeoptikko

Minusta ei voi tulla kumpaakaan allergioiden takia. Molemmilla aloilla ollaan sellaisten asioiden kanssa tekemisissä, joihin reagoin todella voimakkaasti. Jos ei olisi allergioita, niin varmaan kojeoptikon töitä tekisin. Tykkään näpertää tarkasti käsin ja jaksan keskittyä samaan työtehtävään tuntukausiksi. Raksahommissa en varmaan viihtyisi, kun pelkäisin työmaalla että kompastun tai jään jonkin elementin alle. Lisäksi en osaisi johtaa ihmisiä.

Isä oli kentokonemekaanikko, äiti kotiäitiyden jälkeen pikapesulassa tiskin takana. Ihan ok, mutta ei minusta lentokoneen korjaajaksi olisi.

Olin samalla alalla kuin äiti. Terveys on mennyttä ja niin on äidilläkin.

Silloin sille alalle ei vaadittu koulutusta. Halusin tehdä jotakin työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti oli juristi. Isä oli satamatyöntekijä, joka mm. kuljetti trukkia. Minulla ei sitkeys ja pikkutarkkuus riittänyt oikeustieteen opintoihin, joten luin kieliä ja tiedotusoppia. Päädyin toimistohommiin.

 

Miten vanhempasi tapasivat? Juristi & trukkikuski on melko epätavallinen pari 

Nuorina parikymppisinä, kun äiti oli vasta ylioppilas. Sattuivat samalle työnantajalle töihin.

Juu, yrittäjiä monellakin alalla ja osittain jatkan oman työn lisäksi.