Miksi jotkut korostaa sitä että heillä on ollut vaikeaa elämässä?

Että miten on selvitty vaikeasta lapsuudesta, nuoruudesta ja aikuisuudesta, vaikka oikeasti ollaan ihan vielä jumissa siellä lapsuudessa. Ihan kuin se että on koettu vaikeita asioita olisi joku hyve? Usein vielä vähätellään muiden elämänkokemuksia, vertaamalla omia kokemuksia toisten kokemuksiin. Tuoko tämä oikeasti joillekin hyvää mieltä?