Minkälainen ihminen ei koskaan muuta mihinkään kotipaikkakunnaltaan?

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut Hgissä koko elämäni eli yli 50 vuotta eikä ole tullut mieleenkään muutto muualle. Viihdyn täällä, tämä on mun koti. En nyt pidä itseäni ihan tynnyrissä kasvaneena, lapsesta asti kuitenkin matkustellut niin Suomessa kuin ulkomaillakin, puoli vuotta tuli Saksassa aikoinaan asuttuakin. Pidän itseäni onnekkaana, kun viihdyn kotona ja tiedän selkeästi, mistä tulen ja minne kuulun.

Jos olet asunut pari vuotta Saksassa niin aihe ei koske sinua mitenkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten? Olen muuttanut paikkakunnalta toisella ja ihan samaa elämää on jokaisella paikkakunnalla oli töissä tai ei.

Kyllä ihmisen pitäisi edes kerran elämässään käydä asumassa jossain muualla, mieluiten ulkomailla mutta edes muualla Suomessa. Muuten jää maailmankuva aika kapeaksi. 

Haittaako se ketään jos joku vaan haluaa elää kotipaikkakunnallaan eikä välitä yhtään avartaa maailmankuvaansa. Hän on tyytyväinen siihen mitä on ja sillä siisti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut Hgissä koko elämäni eli yli 50 vuotta eikä ole tullut mieleenkään muutto muualle. Viihdyn täällä, tämä on mun koti. En nyt pidä itseäni ihan tynnyrissä kasvaneena, lapsesta asti kuitenkin matkustellut niin Suomessa kuin ulkomaillakin, puoli vuotta tuli Saksassa aikoinaan asuttuakin. Pidän itseäni onnekkaana, kun viihdyn kotona ja tiedän selkeästi, mistä tulen ja minne kuulun.

Jos olet asunut pari vuotta Saksassa niin aihe ei koske sinua mitenkään. 

Puoli vuotta ja olin silloin lapsi, joten en nyt sitä kauhean merkittävänä pidä kun olen kuitenkin asunut muuten aina Hgissä.

Kotipaikkakunnalla viihtyvä ihminen on oikeastaan aika onnellinen yksilö. Ei ole pakkoa juosta koko elämää eteenpäin paremman perässä, kun se paras on jo löytynyt.

Sellanen jolle kaikki tarvittava on jo lähellä. Mun kummisetä ei ole poistunut kotipaikkakunnaltaan, asunut ikänsä siellä. Matkustanut Suomessa ei ole lentänyt ikinä. Vähän kateellinen olen, kun paikkansa löytänyt

Viihtyy paikkakunnalla. 

Ja miksi asia häiritsee sinua? Eikö jokainen päätä itse omasta elämästään kysymättä sinun mielipiteitäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvänen aika, ei tietenkään koske helsinkiläisiä vaan typeriä maalaisia tai pikkukaupungin duunareita jotka ovat tyytyväisiä eloonsa ja oloonsa alkuperäisellä kotipaikkakunnallaan.

Aloittaja tarkoittikin itse asiassa, että miksi ihmiset eivät käy asumassa Helsingissä edes viittätoista vuotta. (sen jälkeen on lupa palata vaikka Iivantiiraan)

Kas kun Hesassa asuessa tolloon junttiin tarttuu edes sen verran sivistystä, että tietää mikä on Kaivopiha, Roskapankki, Hesarin Alepa ja Forum. Nämä ovat hyvin tarpeellisia tietoja maailmassa.

Noita tietoja ei tarvitse kukaan paitsi se joka asuu Helsingissä ehkä tarvitsee. 

Kävin asumassa pari vuotta Kakolassa, sepä avarsi maailmankuvaa, hieman myös persereikää. 

Aikoinaan lähdin ulkomaille. Asuin siellä ja tuolla. Suomessakin kolmessa eri kaupungissa plus pääkaupunkiseutu on nyhjätty läpi.

Mitä siitä jäi käteen? Työpaikka on hyvä ja arvostettu. Hyvä palkka ja edut. Väitän, että jos olisin jäänyt lapsuuden maisemiin olisin pärjännyt yhtä hyvin. Ehkä palkka ei näin suuri, muttei tarviskaan olla, kun paikkakunta on edullisempi kuin Helsinki ja mahdollisuudet niukemmat.

Nyt viisissäkymmenissä tunnen juurettomuutta. Miettinyt takaisin muuttoa, mutta ura on kukkeimmillaan vielä 10-20 vuotta. Huipulta olisi hullua lähteä uudelleen koulutukseen. Viihdyn hommassani.

Muutoin olen onneton ja levoton. Nyt tarttis jotain muutosta kuitenkin.

Veljeni on muuttanut kerran. Lapsuudenkodistamme nykyiseen kotiinsa. Hänellä tuntuu menevän hyvin ja onnellinenkin on.

Välillä hän pahoittelee, ettei hänellä ollut rohkeutta lähteä muualle. Pikkasen huonoa itseätuntoaan anteeksipyytelevä asenne.

Eikä sen tarvis olla noin. Vielä pidetään ulkomaille tai kaupunkiin muuttoa hienona asiana. Kun voisi olla ylpeä itsestään, että on tehnyt oman paikkakuntansa eteen paljonkin. Kehittänyt junnu-urheilua ja vapaa-ajan mahdollisuuksia.

En mä oo mitään tommosta kerinnyt, kun piti ravata tapaamisissa ympärimaailmaa.

Tuttavani 56v mies, jolla vaimo ja kaksi lasta on koko elämänsä asunut samassa kaupungissa.

Ainoa poikkeus oli varusmiespalvelus toisella paikkakunnalla.

Tuttavani on käynyt kerran ulkomailla, 15-vuotiaana luokkaretkellä Haaparannassa. Ei ole koskaan omistanut passia.

Kävi tarvittavat koulut kotikaupungissa.

On hyvin tietoinen ympäröivästä yhteiskunnasta ja hänen kanssaan voi keskustella niin Intian väkimäärästä kuin rantalomailusta Kreikan saaristossa.



Joten, vaikka sattuukin "jumittamaan" koko elämänsä kotikaupungissa ei tarkoita sitä, että olisi tylsä tai masentunut ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten? Olen muuttanut paikkakunnalta toisella ja ihan samaa elämää on jokaisella paikkakunnalla oli töissä tai ei.

Kyllä ihmisen pitäisi edes kerran elämässään käydä asumassa jossain muualla, mieluiten ulkomailla mutta edes muualla Suomessa. Muuten jää maailmankuva aika kapeaksi. 

Ei se elo nyt niin erilaista ole Suomen eri kaupungeissa, että maailmankuva avartuisi. :D 

Olen asunut koko elämäni (yli 30v) samalla paikkakunnalla Uudellamaalla. Perheellä on mökki Pohjanmaalla joten sitä elämää on nähnyt, ja olen opiskellut ja käynyt töissä Helsingissä asuen kuitenkin kotikaupungissani. Olen matkustellut sekä Suomessa että Ulkomailla yksin, ystävien ja perheen kanssa. En tiedä, miksi maailmankatsomukseni nyt muka olisi jotenkin erityisen kapea?

Löysin puolisokseni kotipaikkakunnalle jääneen. Hänen kavereissaan on paljon samanlaisia, pari pahimmasta korvesta kotoisin olevaa on kasunut viikot lähikaupungissa amiksen asuntolassa, mutta sitä nyt tuskin voi oikeasti ajatella muualla asumisena. Jos vertaan näiden kavereiden nuorena vakiintunutta elämää omiin lapsuuden ja nuoruuden kavereihini, niin he vaikuttavat paljon tyytyväisemmiltä ja tasapainoisemmilta.

Tällainen. Asun edelleen pk-seudulla, lapsuudenkotiini on 1,5 km. Täällä ovat myös juureni, vahvasti.

Tyytyväinen ja onnellinen ihminen. Niinhän on eletty iät ja ajat, liikkuminen paikasta toiseen on suhteellisen moderni ilmiö. Where ever you go, there you are.

Minä olen syntynyt ja viettänyt nuoruuteni kaupungissa. Avioliiton myötä muutin maaseudulle enkä täältä halua enää mihinkään muuttaa, enkä varsinkaan kaupunkiin.