Kumpaan kannattaa nyt luottaa, järkeen vai tunteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä luota kumpaankaan, vaan kokeile rohkeasti mitä siitä tulee. Aika näyttää.

Miten arvomaailmanne uskoaksesi eroavat?

Poliittiset näkemykset nyt ainakin. Mies on persu ja minä demari.

Ap

Onko teillä tullut väittelyä politiikasta tai onko hän poliittisesti aktiivinen? Jos ei, niin en usko tuolla olevan mitään väliä. Äänestyskopissa voi kukin kirjoittaa lappuun mitä haluaa, mutta jos ei elämässä muuten ilmene mitenkään, niin ei haittaa minusta.

Puolisoni on töissä paikassa, jossa no sanotaanko näin, että huono-osaiset menettää rahaa.

Hän ei ole töissä rajapinnassa, mutta silti työ on vähän kyseenalaista. 

Minä taas myyn Suomen osaamista ulkomaille, työni edesauttaa työn pysymistä Suomessa.

Emme puhu työasioista kotona

Vierailija kirjoitti:

Arvomaailmat eivät ihan kohtaa - minkälaisissa asioissa mättää? Vaikka tuntuisi oikealta, niin kyllä arvomaailma on aika ratkaiseva. Olen kristitty ja riitti kysymys miehille että uskotko Jumalaan niin lähtivät kävelemään. Ei olisi koskaan toiminut!

 

Minä en kutsuisi uskoa arvoksi. Ihminenhän ei missään määrin voi valita mihin uskoo. Voi tietysti toivoa, että uskoisi johonkin, tai voi muille esittää uskoa, mutta itseään ei voi huijata.

Tuo jumalaan uskominen voi sitten saada monenlaisia muotoja. Hyvinkin epämääräisestä uskosta "johonkin korkeampaan" aina vanhoilliseen sääntöaapisten tavaamiseen.

Itse olen uskonnoton mies ja kyllä se hankalaa olisi seurustella tosiuskovaisen kanssa. Tuntuisi, että parisuhteessa on kolmas pyörä ja vieläpä sellainen, jolle mahdollisissa riitatilanteissa olisi varattu se viimeinen sana.

Tietääkseni parisuhteen toimiminen vaatisi jotain tunnetta. Jos sitä ei ole niin tuo on pikemminkin kaveruus eikä edes kovin syvä sellainen jos ei tunnetta ole.

Muuten päätöksenteossa kannattaisi luottaa faktoihin eikä tunteeseen tai edes järkeen jos ei ole mitään faktoja joiden perusteella sitä järkeä käyttää.

Muistakaa aina, että järki ja tunne eivät ole vastakohdat.

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni on töissä paikassa, jossa no sanotaanko näin, että huono-osaiset menettää rahaa.

Hän ei ole töissä rajapinnassa, mutta silti työ on vähän kyseenalaista. 

Minä taas myyn Suomen osaamista ulkomaille, työni edesauttaa työn pysymistä Suomessa.

Emme puhu työasioista kotona

Tuohan oikein stimuloi mielikuvitusta. Jäin miettimään, että mikä se tuollainen mysteerityöpaikka on.

Jotain alkoholiin, huumeisiin, seksiin tai uhkapelaamiseen liittyvää? Sanotaanko vaikka jonkinsortin päällikkö Alkossa...

Ei kait täällä nyt aloiteta ja rakenneta ihmissuhteita ja parisuhteita joidenkin poliittisten puolueiden 'ajatusmaailman' esikuvan perusteella. Ei himputti! AIVAN HIRVEETÄ!

Olispa meillä edes vanhanajan kuninkaalliset - kartanot ja pappilat - jotka toimisivat edes jonain esikuvana poliittisten puolueiden sijaan. ONNEKSI SELLAISILLA EI OLE OSAA EIKÄ ARPAA TÄMÄN MAAILMAN POLITIIKASSA = SE MILLÄ MAAN ASIOITA AJETAAN JA HOIDETAAN. Jos sellaisia olisi tässä helvetillisessä maailmantilanteessa niin onneksi heillä ei olisi mitään vastuuta siitä sopasta ja sotkusta ja suosta jossa maa nyt on - ja koko maailma!

Jos nykypäivän poliittiset puolueet romahtaa niin onko teillä mitään haisua mitä tilalle? Siinähän ollaan tilanteessa jossa valtiot ja maat sitten täydessä kaaoksessa. Jeesus ei tule olemaan tämän Maa(pallon) maallinen kuningas ja johtaja. Hän on vaan jokaisen ihmisen omassa päässä ja mielessä, jos on... monella ei ole...  Jos ja kun hän tulee niin ei pelastus tule kaikille... hirvittävää syrjintää... nyt rikosilmoitus syrjinnästä ja ihan heti...

Järki tai tunne, ei sillä niin väliä, vituiks se menee kuitenkin. Parisuhdemaailma on nykyään sellainen.