Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde kun on kaksi hyvin erilaista ihmistä??
11.11.2024 |
En rehellisesti tiedä kannattaaako suhdetta jatkaa, minua ahdistaa se että vaadin mieheltä toistuvasti jotain mikä ei tule häneltä luonnollisesti. Joudun ottamaan asian esille ja nämä on asioita jotka loukkaa minua paljon. Minusta tuntuu että mies etääntyy.
Hän kyllä sanoo että haluaa olla kanssani, mutta hän etääntyy. En tiedä mitä tehdä.
Fyysisesti ja arvoiltamme olemme kuitenkin samanlaisia ja ne asiat toimii.
Kommentit (18)
Ei kannata jos et voi hyväksyä häntä sellaisena kuin hän on. Et pysty muuttamaan häntä ja jos yrität niin muutut vain katkeraksi nalkuttavaksi puolisoksi. Sinunkaan ei kannata tyytyä suhteeseen jossa omat tarpeesi ja toiveesi ei täyty. Parisuhteessa pitää tehdä kompromisseja, mutta ne eivät voi johtaa siihen että toinen tai molemmat jäävät koko ajan paitsi jostakin oleellisesta. Sopiviakin puolisoja löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen miten näin kaksi erilaista ihmistä edes yrittää yhteiseloa.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata jos et voi hyväksyä häntä sellaisena kuin hän on. Et pysty muuttamaan häntä ja jos yrität niin muutut vain katkeraksi nalkuttavaksi puolisoksi. Sinunkaan ei kannata tyytyä suhteeseen jossa omat tarpeesi ja toiveesi ei täyty. Parisuhteessa pitää tehdä kompromisseja, mutta ne eivät voi johtaa siihen että toinen tai molemmat jäävät koko ajan paitsi jostakin oleellisesta. Sopiviakin puolisoja löytyy.
En ol ehkä koskaan ollut yhtä rakastunut kuin nyt :( Siltikin, vaikka erimielisyyksiä on. On kyllä vaikeaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miten näin kaksi erilaista ihmistä edes yrittää yhteiseloa.
Meillä on samat kiinnostuksenkohteet, jotka ovat hieman erikoisia. Myös arvot on yhteiset, hassuttelu, huumori, musiikki, seksi jne.
Tuntuu niin pahalta kun joutuu näin jumiin. Mies haluaisi aina puhua ja selvittää asiat. Mutta sitten aistin että hän etääntyy, vaikka hän tekeekin paljon.
ap
Voin kuvitella itseni tilanteeseesi. Mitä konkreettista muka vaadit? Miksi et lopeta vaatimista? Onko hän ehkä tehnyt jotain 'pahaa' sinua tai suhdettanne kohtaa johon haluat jotain selitystä vai mitä ihmettä? En ymmärrä! Toistan vain että lopeta vaatiminen! Ehkä hän joskus tulevaisuudessa on tullut sellaiseen tilaan, että se mitä 'vaadit' tuleekin häneltä luonnollisesti.
Kerro nyt vähän tarkemmin niin katsotaan voidaanko vinkata jotain, siis vain vinkata - oikeita neuvoja ei voi antaa. Voisitko vaatimisen sijaan kirjoittaa vaatimuksesi ja ajatuksesi paperille? Jätä kirjoituspöydän laatikkoon tai ehdota että lukee. Jos ei lue niin se on hänen oma valintansa! Ehkä joskus tulevaisuudessa lukeekin... Tehän kuulostatte aika samanlaisilta jos arvot ja fyysisyyskin on kohdallaan... Toinen on mies toinen nainen ja tätä faktaa ei voi muuttaa miksikään. Ihminen kokee koko maailman vain kehonsa kautta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miten näin kaksi erilaista ihmistä edes yrittää yhteiseloa.
Meillä on samat kiinnostuksenkohteet, jotka ovat hieman erikoisia. Myös arvot on yhteiset, hassuttelu, huumori, musiikki, seksi jne.
Tuntuu niin pahalta kun joutuu näin jumiin. Mies haluaisi aina puhua ja selvittää asiat. Mutta sitten aistin että hän etääntyy, vaikka hän tekeekin paljon.
ap
Mikset anna hänen olla oma itsensä. Nauti erilaisuudestanne, mitä se sitten onkin. Meillä esimerkiksi siippa ekstrovertti, minä introvertti, ihanaa kun saa jätettyä enimmät sosiaaliset tilanteet hänelle ja hän vielä pitää siitä.
Joko ap lopettaa vaatimisen tai harkitsette eroamista. Tulee pidemmän päälle syömään molempien itsetuntoa, kuulostaa siltä että on alkanut jo. Sitten kun se itsetunto kunnolla murentuu parisuhteen myötä niin sitä ei helpolla saa takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miten näin kaksi erilaista ihmistä edes yrittää yhteiseloa.
Meillä on samat kiinnostuksenkohteet, jotka ovat hieman erikoisia. Myös arvot on yhteiset, hassuttelu, huumori, musiikki, seksi jne.
Tuntuu niin pahalta kun joutuu näin jumiin. Mies haluaisi aina puhua ja selvittää asiat. Mutta sitten aistin että hän etääntyy, vaikka hän tekeekin paljon.
ap
Miten te sitten olette niin erilaisia? Missä asioissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miten näin kaksi erilaista ihmistä edes yrittää yhteiseloa.
Meillä on samat kiinnostuksenkohteet, jotka ovat hieman erikoisia. Myös arvot on yhteiset, hassuttelu, huumori, musiikki, seksi jne.
Tuntuu niin pahalta kun joutuu näin jumiin. Mies haluaisi aina puhua ja selvittää asiat. Mutta sitten aistin että hän etääntyy, vaikka hän tekeekin paljon.
ap
Mikset anna hänen olla oma itsensä. Nauti erilaisuudestanne, mitä se sitten onkin. Meillä esimerkiksi siippa ekstrovertti, minä introvertti, ihanaa kun saa jätettyä enimmät sosiaaliset tilanteet hänelle ja hän vielä pitää siitä.
Kiitos, näin meilläkin että toinen on introvertti ja toinen ekstrovertti.
Mies kuitenkin arvostaa sitä miten selkä ja suora olen. Tavallaan mieskin tulee kommunikoineeksi paremmin, koska minä aloitan sen.
Ei se varmasti ole vain negatiivinen asia. Kuluttavaa silti kummallekin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joko ap lopettaa vaatimisen tai harkitsette eroamista. Tulee pidemmän päälle syömään molempien itsetuntoa, kuulostaa siltä että on alkanut jo. Sitten kun se itsetunto kunnolla murentuu parisuhteen myötä niin sitä ei helpolla saa takaisin.
Ja siis sanon tämän tasan omasta kokemuksesta. Yksi eksä oli sitä mieltä etten esim kehunut häntä oikealla tavalla ja oikeissa tilanteissa. Seksiä sai ehdottaa ainoastaan silloin kun hän ei ollut hetkeen puhunut asiasta, muuten koki että olisi saanut "sääliseksiä". Tässä ainoastaan pari esimerkkiä lukuisista. Ei varmaan tarvitse sanoa erikseen että kuinka pahasti oma mielenterveys kärsi tuona aikana.
Me olemme mieheni kanssa hyvin erilaisia ihmisiä. Hän on ääripään ekstrovertti, minä ääripään introvertti. Hän on vilkas ja energinen, minä olen rauhallinen ja kotona viihtyvä. Hän tykkää koko ajan mennä ja tehdä, minä tykkään vaan olla kotona hyggeilemässä. Hän on nopea liikkeiltään ja minä hidas.
Me oikeastaan ihastuttiin toisiimme alunperin tuon erilaisuuden takia. Kumpikin koki sen hyvin kiehtovakasi, että ihminen voi olla tuollainenkin. Sitten kun alkuihastus alkoi haihtua, tuli kausi jolloin erilaisuus ärsytti .Mutta me oltiin jo naimisissa keskenämme, eikä nyt sen takia alettu eroa miettimään. Etsittiin kompromisseja, niin että kummankin olisi riittävän hyvä olla, eikä kuormittuisi toisen vaatimuksista. Niitä on hyvin löytynyt, ja eletään ihan tyytyväisenä, ilman että kumpikaan yrittää muuttaa toista. Mies saa mennä ja harrastaa rauhassa, minä saan olla kotona ja kutoa sukkia rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipa se paljolti riippuu siitä millä tavalla parisuhteessa olevat ihmiset ovat erilaisia.
Minä ja naisystäväni olemme monessa kohtaa hyvinkin erilaisia. Hän on avoin, ulospäinsuuntautunut, nopea ja impulsiivinen, itse taas olen varautunut, sisäänpäin kääntynyt ja harkitseva miltei tuskastumiseen asti. Naisystäväni on täysi kaaos monessa asiassa ja minä taas kontrollifriikkeyteen taipuvainen.
Sen sijaan meillä on samanlaiset arvot, kiinnostuksen kohteet ja yhteneväinen maku asioissa kuin asioissa. Nämä on merkityksellisempiä meille onnistuneen yhteiselon takaamiseksi kuin nuo persoonnallisuuserot. Ymmärrys ja hyvä keskusteluyhteys vievät pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miten näin kaksi erilaista ihmistä edes yrittää yhteiseloa.
Meillä on samat kiinnostuksenkohteet, jotka ovat hieman erikoisia. Myös arvot on yhteiset, hassuttelu, huumori, musiikki, seksi jne.
Tuntuu niin pahalta kun joutuu näin jumiin. Mies haluaisi aina puhua ja selvittää asiat. Mutta sitten aistin että hän etääntyy, vaikka hän tekeekin paljon.
ap
Mikset anna hänen olla oma itsensä. Nauti erilaisuudestanne, mitä se sitten onkin. Meillä esimerkiksi siippa ekstrovertti, minä introvertti, ihanaa kun saa jätettyä enimmät sosiaaliset tilanteet hänelle ja hän vielä pitää siitä.
Kiitos, näin meilläkin että toinen on introvertti ja toinen ekstro
Ei meillä kuluttavaa vaan vapauttavaa, kumpikin tuo suhteeseen vahvuuksiaan. Yhdessä olemme enemmän.
-sama-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset anna hänen olla oma itsensä. Nauti erilaisuudestanne, mitä se sitten onkin. Meillä esimerkiksi siippa ekstrovertti, minä introvertti, ihanaa kun saa jätettyä enimmät sosiaaliset tilanteet hänelle ja hän vielä pitää siitä.
Kiitos, näin meilläkin että toinen on introvertti ja toinen ekstrovertti.
Mies kuitenkin arvostaa sitä miten selkä ja suora olen. Tavallaan mieskin tulee kommunikoineeksi paremmin, koska minä aloitan sen.
Ei se varmasti ole vain negatiivinen asia. Kuluttavaa silti kummallekin.
ap
Jos parisuhteessa toinen on ekstrovertti ja toinen introvertti vaatii se paljon sopeutumista ja erilaisuuden hyväksymistä. Ekstrovertin on pakko sopeutua ja kunnioittaa toisen tarvitsemaa tilaa ja etäisyyttä. Jos sitä ei tule sovulla niin sitten sitä tulee vaikeimman kautta. Introvertin taas pitää ymmärtää ekstrovertin tarve kommunikointiin ja ihmiskontakteihin. Hänen pitää hyväksyä ja sallia että toinen haluaa mennä ja tulla vaikka hän itse haluaisi vain nököttää kotona. Tällainen suhde toimii vain niille joilla on pitkä pinna ja paljon sopeutumiskykyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miten näin kaksi erilaista ihmistä edes yrittää yhteiseloa.
Meillä on samat kiinnostuksenkohteet, jotka ovat hieman erikoisia. Myös arvot on yhteiset, hassuttelu, huumori, musiikki, seksi jne.
Tuntuu niin pahalta kun joutuu näin jumiin. Mies haluaisi aina puhua ja selvittää asiat. Mutta sitten aistin että hän etääntyy, vaikka hän tekeekin paljon.
ap
Mikset anna hänen olla oma itsensä. Nauti erilaisuudestanne, mitä se sitten onkin. Meillä esimerkiksi siippa ekstrovertti, minä introvertti, ihanaa kun saa jätettyä enimmät sosiaaliset tilanteet hänelle ja hän vielä pitää siitä.
Kiitos, näin meilläkin että toinen on introvertti ja toinen ekstro
Se lakkaa olemasta kuluttavaa sitten, kun hyväksytte oikeasti erilaisuutenne, ettekä yritä muuttaa toisianne ollenkaan. Mä olen ollut 12 vuotta naimisissa erittäin ekstrovertin miehen kanssa, ja itse olen lähes erakkoluokan aspergertyyppinen introvertti. Ei tämä meillä ollenkaan häiritse enää. Mies liihottaa tarvitsemissaan sosiaalisissa menoissa itsekseen ja kaveriensa kanssa, jolloin minä saan kaipaamaani yksinoloaikaa, hiljaisuutta ja rauhaa. Oikein mukavaa. Mutta sellainen ei käy, että esim. mies yrittäisi pakottaa minua menoihinsa mukaan, se kuormittaisi liikaa. Enkä minä voi yrittää pakottaa miestäni kotoilemaan paljon, koska se olisi hänelle pitkästyttävää kidutusta.
Minun mieheni arvostaa minua ja on valinnut minut koska olemme niin erilaisia, juuri sen takia <3
Eihän teidän arvot oikeasti kohtaa jos joudut vaatimaan.. Se panee muitakin eikö niin?
Ylös