Lue keskustelun säännöt.
Voiko erakkona ja yksin olla onnellinen
06.11.2024 |
Jos joutuu pakosta olemaan yksin loppuelämän. Esim vaikka yli 20 vuotta yksin
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakosta??
No pakosta. Ei niitä ystäviä tai hyviä kumppaneita putoa puusta
Ap
Voi olla. Yleensä erakolle asia ei tunnu pakolta, vaan ihan luontevalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että olet täysin yksin ilman ketään johon tukeutua tuhoaa mielenterveytesi. Johonkin seuraan kannattaa hankkiutua. T: kokemusta on.
Ei tähän ole yhtä oikeaa tuskin väärääkään vastausta. - Itse olen aina ollut sinkku (olen noin 40 vuotias) ja tiedostan, että minun on itse omalta osaltani huolehdittava ihmissuhteista, joita minulla onneksi on niin iasten kuin miesten kanssa. - Olen liian heikko ja voimaton elämään täysin yksin, edes näkemättä tai kuulematta muita ihmisiä tai yleisemmin muuta elämää oman kuplan ulkopuolella.
Mutta kukiin meistä on yksilö. Ja asioihin voi oppia suhtautumumaan toisin tai vain myös turtua ja alistua.
Itse esimerkiksi vielä joitain vuosia sitten kriiseilin aika pahasti siitä, että minulta puuttui kokemus parisuhteesta.
Nykysin saatan tosinaan kaivata läheisyyttä eritavoin mutta parisuhdenkumppanin löytäminen ei ole enää pakkomielle, jota ilman pitäisin eloani korkeintaan puolinaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin onnellisempi kuin ei-erakkona, tyytyväinen kuitenkin ehdottomasti.
Nimimerkki Kaikki on koettu
Teillä on väärä käsitys erakosta,erakko ei asu siellä missä on ihmisiä.Erakko asuu yksin kaukana muusta väestä,käy ehkä kerran kuukaudessa ruokaostoksilla ja häipyy taas yksinäisyyteen.Turha höpöttää että kaupungissa tai kylässä voi asua erakkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se että olet täysin yksin ilman ketään johon tukeutua tuhoaa mielenterveytesi. Johonkin seuraan kannattaa hankkiutua. T: kokemusta on.
No mun omat vanhemmat kohta kuolee, on jo vanhoja. Veliin ei säännöllistä yhteyttä. Lapset ei tykkää musta kun oon nolo mt ongelmainen. Pilannut niiden elämän. Exään ei eron jälkeen mitään yhteyttä. Ystäviä ei ole...ja muuten oon ihan tavallinen, ei ulkoapäin huomaa mitäån.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se että olet täysin yksin ilman ketään johon tukeutua tuhoaa mielenterveytesi. Johonkin seuraan kannattaa hankkiutua. T: kokemusta on.
Vapaaehtoinen yksinolo on mielenterveydelle hyväksi. Parempi yksin kuin huonossa seurassa. Jos yksinolo on pakon sanelemaa, on tietysti eri asia.
Joku voi olla onnellinen, mutta toiselle se ei taas sovi. Eli se riippuu täysin sinusta ja omasta ihmiskontaktien tarpeestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoäitini erakoitui 60v, muutti korpeen. Eli eläinten kanssa, omavaraisviljeli yms
Oli paska elämä hänellä ennen sitä. Masennusta, fibro, selkä leikattu. Lapsi tehnyt itsarin.
Rauhan löysi, kivut helpotti, ei enää halunnut vaan kuolla. Oli sellanen positiivinen ja elämänilonen.
Kupsahti 80v omaan sänkyynsä. Yksin
Luin päiväkirjoja/kalentereita joita oli 60 vuoden ajalta. Täytyy sanoa että vaan erakkona oli onnellinen.
Autismin kirjolla varmaan.
Milla Peltonen: Erakot
Tosi mielenkiintoinen kirja aiheeseen liittyen.
Vierailija kirjoitti:
Teillä on väärä käsitys erakosta,erakko ei asu siellä missä on ihmisiä.Erakko asuu yksin kaukana muusta väestä,käy ehkä kerran kuukaudessa ruokaostoksilla ja häipyy taas yksinäisyyteen.Turha höpöttää että kaupungissa tai kylässä voi asua erakkona.
On hankalia käsitte tämä se, mikä tai kuka on erakko, oikeastaan on. - Ihan liian monella menee sekaisin jo se, mitä on olla yksin vs. mitä on olla yksinäinen. On myös paradoksaalista, että tutkimuksien perusteella eniten yksinäisiä asuu ja elää suurkaupungeissa, eli paikoissa joissa muita ihmisiä on eniten fyysisesti verraten lähellä.Tai kuinka joidenkin on mahdotonta tajuta, että minä yksin elävänä en -koputtaa puuta-, tunne tai koe itseäni yksinäiseksi; en ainakaan 24h/7vrk. .- Kun taas joku toinen, jolla on sekä parisuhdekumppani ja perhe ympärillä voi tuntea ja kokea itsensä hyvinkin yksinäiseski. - Näitä kun itseseen ajattelee huomaan yhä useammin miettiväni, että olenko oikeasti ollut vain onnekas, että en ole eläessäni edennyt kenenkään kanssa niin, että voisin nyt sanoa olleeni parisuhteessa. - Mutta toisaalta myös itse kokemani itseinhon ja syytökset itseäni kohtaan ovat ja ovat olleet toisinaan hyvinkin vahvoja.
Up