Voiko mielestänne leikki-iässä olevaa kehua liikaa?

kuka määrittelee mikä on liikaa? Itse kehun ja kannustan aina kun siihen on aihetta.

Järjen rajoissa tosin -- jossain täällä jossain ketjussa oli kyllä kuvaus liiallisesta kehumisesta (äiti kehui ihan kaikkea, mitä lapsi teki).



Leikki-ikäistä on vielä " helppo" kehua, samoin vauvaa, jonka melkein kaikki teot ovat suuri ihme. Murkkuikäisen kehuminen tuppaa sitten taasen unohtumaan, sitä yritän ihan aktiivisesti muistaa tehdä.



Minusta jokaiselle, niin lapselle kuin aikuiselle, on tärkeä tietää olevansa ihan jo sellaisenaan upea ja ihana. Eli yritän muistaa myös antaa sen välittyä. Meillä onkin sitten lapsille yhtenä toteamuksena " anna mulle pusu, kun olet niin ihana" =) -- kun siis ovat.

ainakaan aiheesta!

Mutta aina kun on pikkuisenkin aihetta, niin silloin kannattaa kehua, sehän vain vahvistaa itsetuntoa.



Ja kehuissa kannattaa yksilöidä, jolloin se on aidompaa; esim. ei niin että sanotaan: " ihan kiva piirrustus" , vaan: " hieno piirrustus, tuo talo on tosi tarkasti piirretty ja kukissa olet käyttänyt kauniita värejä"

Narsismihan syntyy huonosta itsetunnosta, ei oikeasti hyvästä. Ihmisen, jolla on itsellä hyvä olla, ei tarvitse talloa muita tunteakseen olonsa hyväksi.