Miehen kanssa vain lasten takia

Minulla ei ole sellaisia ystäviä elämässä, joille voisin avautua. Ainoa, jonka kanssa juttelen parisuhteesta on mieheni äiti, mutta en viitsi häntä loputtomiin kuormittaa. Siksi ajattelin avautua tänne, voitte haukkua pystyyn tai jakaa kokemuksia ja ajatuksia 

Tilanne on sellainen, että ollaan oltu monta vuotta yhdessä, lapsia on kaksi. 

Minulla on menneisyydessä henkilöitä, jotka ovat äärimmäisen julmilla tavoilla satuttaneet minua, hylänneet jne. Kannan tästä haavoja edelleen mukana, vaikka koitan aktiivisesti toipua ja arjessa tämä ei näy. 

Mieheni ei ilmeisesti enää kestä olla henkisesti tukenani, vaikka olen yrittänyt olla vahva ja pärjätä sekä hakea ulkopuolista tukea ja terapiaa. 

Mies on todella monesti viimeisen vuoden aikana jättänyt minut yksin itkemään ja mennyt nukkumaan. Olen yrittänyt tarjota ja saada rakkautta ja hyväksyntää, olla riittävä. Eilen illalla sattui minulle henkilökohtaisesti pahin tapaus. Minulla alkoi puskea lievä paniikkikohtaus ja ahdistus päälle. Olin aluksi miehen vieressä ja hän koitti rauhoitella minua. Hän oli todella väsynyt, joten ajattelin mennä kävelylle jotta hän saisi nukuttua ja pystyisin rauhoittumaan. Mieheni jotenkin otti tästä niin nokkiinsa, koki etten halua olla hänen kanssaan ja lähti kiroillen nukkumaan vierashuoneeseen. Säikähdin niin pahasti hänen suuttumistaan, että siitä sitten minulle paniikkikohtaus laukesi. Yritin vain sitten hengittää rauhassa ja itkeä yksin. Taas minut henkisesti hylättiin, kun olisin joko kaivannut tukea tai olisin vain halunnut hetkeksi ulos. 

Nyt vastaavaa on alkanut olemaan niin usein, että en kykene katsomaan miestä silmiin. En halua olla taakka, en halua myöskään olla henkisesti yksin. Mies on hyvä ja välittävä isä ja puoliso muilla tavoin, mutta on satuttanut minua niin monesti että en enää kestä. 

Mitään ns. isoa syytä ei ole erota, arvomme ovat samanlaiset, luottamus muutoin ollut aina kunnossa joten en ole täysin valmis rikkomaan perhettäni. :(