G: Erotako vei ei?
Meillä kolme pientä lasta. Ongelmia avioliitossa ollut jo pidemmän aikaa. Mies ns. kunnollinen, ei ryyppää tai käy vieraissa, mutta silti olo on tukalaa yhdessä. Mies mököttää ja kiukkuaa joka asiasta... Kun olin töissä valitti, jos mulla joskus - harvoin - vaihtui vuoro ja HÄN joutui järjestämään työvuorojaan. Nyt kun olen kotiäitinä valittaa, kun mä en oo töissä ja sitlti mun pitää maksaa yhtä paljon asuntolainaa pienistä tuoloistani. Kyllä hän toki aina ruokarahaa antaa, tosin senkin vain usein pyytäessä ja silloinkin muistaa mainita, että minne sitä rahaa noin paljon kuluu...
Lasten kanssa ei lähde minnekään, esim. ulos, hiihtämään tai vaikka elokuviin jollen mä " pakota" . Silloin leikkii taas marttyyriä ja mun pitää ainakin laittaa lapset valmiiksi ym...
Seksi mua ei juurikaan enää kiinnosta. Hyvin on yksipuolista tuokin.
Jos otan asian keskustellakseni esille mies sanoo, että on tämä elämä kauheaa, kun mä pidän häntä epätietoisuudessa milloin eroan!!! Mä en ole tähän asti halunnutkaan eroa, mutta nyt sekin on kieltämättä käynyt mielessä...
Siis mitä teen?
Kommentit (3)
hukaa avoimesti, miltä teistä tuntuu, kaivakaa esiin niitä hyviä puolia toisessa, joita rakastatte. Muistelkaa hyviä hetkiä, tehkää jonkin aikaa vaikka tietoisesti hyviä asioita toisillenne, kyllä rakkaus kasvaa uudestaan.
Totta kai suhde myös muuttuu iän karttuessa ja lasten myötä, koittakaa miettiä, mitä hyvää suhteessanne kuitenkin nyt edelleen on muutoksista huolimatta, ja muistuttakaa itseänne, että vaihto ei useinkaan ole ratkaisu, sillä kaikki suhteet " laimenevat" jossakin vaiheessa. Toista voi silti rakastaa, vaikka intohimo vähän hiipuisikin.
Me ollaan oltu yhdessä jo 15v ja lapset tuli vasta 10v yhteiselon jälkeen. Suhteemme ei koskaan ole ollut kovin intohimoinen tai leiskuva - sellaista tavallista arkea on ollut aina. Vaihtamassa en todellakaan ole. Olis vaan ihana olla rauhassa lasten kanssa, että ei koko ajan olis joku arvotelemassa ja huutamass lapsille...
ap...
Mä ihmettelen mistä noita itsesäälissä pyöriviä ukkoja riittää. Ja mulla ihan samanlainen. On jo niin monta vuotta pyöriny sama kela, että kerään voimia eroon. Kun toista ei kiinnosta, asiat eivät muutu. Omassa elämässäni olen tehnyt töitä monenkin asian eteen ja ne ovat muuttuneet, ja parisuhteessakin ollut paljon uusia mahdollisuuksia, mutta ukko valittaa vaan. Ja tietysti hänen elämänsä suurin ongelma on kaikki se mitä mä teen ja jätän tekemättä koska kaikki se estää häntä tarttumasta asioihin.
On mitta täynnä. Yritetty on.