Miksi ihmeessä jotkut tekevät abortin kun esikoinen

esikko nyt 4vee.

sen olevan jonkinlainen paniikkiratkaisu. Monesti raskauden alussa on tosi sekavat tunteet, ja jos pari kuukautta odottaisi, asia voisi tuntua paljon helpommalta. Aborttia ei tietenkään voi kauaa pohtia jos sen aikoo tehdä.

lähinnä siksi että pää oli hajoamaisillaan muutenkin, fyysisesti olin ihan lopussa, pyörtyilin kesken päivän ja sunnittelin aikatauluja, joilla isä ehtisi kotiin ajoissa hoitamaan sinne jättämääni lasta ja minä ehtisin silti ajoissa rautatielle. Onneksi en saanut sitä aikataulua toimimaan.



Toki me käytettiin ehkäisyä silloin harvoin kun tuossa jaksoi mitään seksiä harrastaa, mutta pillereitähän ei voi syödä jos yrittää imettää ja kortsu voi hajota.

Vierailija:

mutta pillereitähän ei voi syödä jos yrittää imettää ja kortsu voi hajota.

esikoinen oli 5kk ja kyllä fiilikset oli tosi pahat.. ajattelin etten varmasti millään selviä ja kävin jo kysymässäkin abortin mahdollisuudesta.. kyllä ne fiilikset vaan on siinä alkuraskaudessa hurjat.. sitten siihen ajatukseen tottu ja tossa ne nyt leikkii. ihania ovat ja hyvin on mennyt!!

Kyllä minä vaan pillereitä olen vetänyt siitä saakka kun esikoinen oli alle 2 kk. Ja imetin.

Yleensä ei suositella koska hormonit vaikuttavat maidontuotantoon (estävät/vähentävät.)

Ainakaan silloin ei pidä käyttää, jos on imetyksessä yhtään pulmia, kuten esimerkiksi juuri sillä, jota kommentoit...

7

Mutta en kyllä tuomitsisikaan jos kuulisin. Meillä ainakin vauva-aika 6kk:een saakka oli yhtä helvettiä univelkoineen kaikkineen. Ehkä olisin voinut itsekin tehdä jos silloin olisin huomannut olevani raskaana.

Raskauteni oli erittäin ongelmallinen, kävin erikoisseurannassa, raskaus päätyi kiireelliseen sektioon ongelmien ja komplikaatioiden vuoksi. Raskauden jälkeen olin todella, todella huonossa kunnossa pitkään, elimistöni teki tenän ja kärsin hepatoosin ja eklampsian kaltaisista oireita kuukausikausia. Parisuhde oli ehkä osittain kaikkien mahdollisten ongelmien takia aivan katkolla, mies oli sairastunut syvään masennukseen ja oli työkyvytön (ja on edelleen.) Kun ehkäisy petti ja tulin raskaaksi, oli se siinä elämäntilanteessa katastrofi. En voinut uskoa, että niin voi edes käydä, ja ihme se olikin, koska seksiä meillä oli harrastettu 3-4 kertaa lapsen syntymän jälkeen. Olin raskaaksi tullessani lääkityksellä, joka saattoi aiheuttaa sikiövaurioita. Tuntui melkein huojentavalta, kun lääkäri siinä tilanteessa ilmoitti, että oman terveyteni ja lääkitykseni takia hän näkee raskauden keskeyttämisen ainoana järkevänä vaihtoehtona. En usko, että olisin tässä kirjoittamassa tätä, jos olisin pitänyt lapsen.

Voimia.

Imetys ei ole mikään ehkäisyn este. Minulle laitettiin hormoonikierukka jälkitarkastuksessa ja imetän edelleen, vauva nyt 11 kk:tta.

Niin surullisia ja turhia tuollaiset abortit. En pysty ymmärtämään!:(

Toki tyystin eri asia, jos ehkäisyä on käytetty, mutta se pettää.

eri asia tietenkin tuollaiset jutut kuin tuo kirjoitus 12, silloin on kyllä ihan paikallaan, että on olemassa mahdollisuus lailliseen, turvalliseen aborttiin.

Ja minähän se elän päätökseni kanssa loppuikäni. Tilanne oli silloin se ja en nähnyt muuta vaihtoehtoa. Nyt kun asioita katsoo vuosien jälkeen niin olishan sitä selvinnyt ja näin, mut elämä on vaan sellasta.