Onko totta että nykyään lapsi leimataan helposti erityislapseksi jos ei

ei mitään diaknoosia sellaisille, jotka eivät sitä tarvitse. kuopus on puheenkehitys viiveinen. ei ole diaknoosia. kahden paikalla tarhassa. lausunnossa lukee puheenkehityksen ja kontaktin tukemiselle.

esikoisella diaknoosi, koska selkeästi erityislapsi. f 83 kehityshäiriö. nykyään kehitysvamma. diaknoosi on vakava asia eikä niitä huvikseen jaeta. niitä ei anneta tervelle lapselle.

lasten neuron lääkäri. perustuu pitkälliseen tutkimukseen, joka kestää useita vuosia.

päiväkoti ja neuvola eivät anna diaknooseja. diaknoosin antaa vain lääkäri. diaknooseja annetaan sairaalassa tai lastenneuvolassa. kukaan muu siis ei voi kirjoittaa diaknoosia kuin lääkäri.

Toisella luokalla olevan lapseni opettaja kohtelee lastani kuten erityislasta, koska lapsi on jo päiväkodissa " leimattu" erilaiseksi. Lapsella oli viivästynyt puheenkehitys (puhui vain lyhyitä lauseita 3 vuotiaana) keskosuuden ja toistuvien korvatulehdusten vuoksi. " Leimattu" siksi, koska päiväkodissa joutuivat laittamaan papereihin merkinnän puheterapiassa käymisestä. Terapia auttoi ja lapsi oppi puhumaan täydellisesti. Koskaan ei saanut muuta diagnoosia kuin viivästynyt puheenkehitys.



Lapsen opettaja kuitenkin on lukenut papereista vain sanat " viivästynyt puheenkehitys" ja hän pitää lastani ilmeisen jälkeenjääneellä, vaikka lapsi on kielellisesti ja matemaattisesti todella lahjakas. Puhe on niin hyvin kehittynytta ja rikasta, että on vaikea edes kuvitella sen olleen viivästynytt. Opettaja tarkkailee lastani taukoamatta ja odottaa vain sopivaa hetkeä, jolloin saa ehdottaa lapsen siirtämistä erityisluokalle, luokalle jota lapseni ei tarvitse.



Niin, opettaja on lähellä eläkeikää, hänellä taitaa olla vähän köyhä elämä.



Eli ainakin meidän tapauksessamme lapsi leimaantui erityislapseksi, vaikka perusteita ei ole.

Vierailija:

päiväkoti ja neuvola eivät anna diaknooseja. diaknoosin antaa vain lääkäri. diaknooseja annetaan sairaalassa tai lastenneuvolassa. kukaan muu siis ei voi kirjoittaa diaknoosia kuin lääkäri.

Halusin avata keskustelua yleisellä tasolla, kun tuntuu että jos lapsi on liian vilkas tai liian kiltti jne. heti leimataan erityislapseksi ja tarjotaan jos jonkinlaista terapiaa. tarkoitan sitä että eivät kaikki lapset ole samasta muotista tehtyjä, ja lapset voivat olla erilaisia ilman etä on heti joku " vika" . Mielestäni nykyaikana diagnosoidaan lapsia liian helposti.

eikä diganooseja anneta yhden pikku poikkeaman vuoksi, vaan useiden tekijöiden ja monien testien tulosten summana. Esimerkiksi oman poikani asperger-tutkimukset kestivät 5 kuukautta ja niihin kuului pitkälle toistakymmentä eri osatutkimusta. Tutkimukset olivat huolellisia, yksityiskohtaisia ja niissä tutkittiin myös vanhempien ja opettajien kokemuksia sekä perheoloja ja sukuhistoriaa. EN näe, että diagnoosia olisi annettu hepposin perustein, sittenkään, vaikka minulle oma as-lapseni on suht normaali, rakas ja jopa " helppo" . Sukulaisetkaan eivät näe mitään vikaa. Mutta kouussa ja päiväkodissa on ollut isoja ongelmia. EN myöskään näe että lasta olisi tähän menenssä sillä kiusattu tai häiritty, tai pakotettu muottiin, päinvastoin, on saanut luvan olla erilainen siinä missä ei pysty samaan kuin muut, esimerkiksi luvan paeta luokan meteliä käytävään tai tehdä kokeet eri tilassa kun luokassa ei pysty. SAmoin on saanut apua tulla samanlaiseksi kuin muut siinä, mihin pystyy ja missä se olisi tarpeen, esimerkiksi kyvyssä pukea käytävällä samaan aikaan kuin muutkin välitunnille lähtiessä tai muistella kuvien avulla, missä järjestyksessä vaatteet puetaan päälle.

eikä se mitään herkkua ollut. Olin siis keskimääräistä älykkäämpi mutta sosiaalisesti arka ja hyväuskoinen, joten jouduin aina kiusatuksi. Näin jälkeenpäin ajatellen olisi ollut hyvä jos joku olisi ehnyt jonkun diagnoosin (edes sen että arka ja hyväuskoinen on) ja vienyt johonkin kuntoutukseen, jossa noitakin taitoja olisi voinut harjoitella - ennen kuin koko kouluajan kestänyt kiusaaminen tuhosi itsetuntoni ja suhteeni muuhun maailmaan. Vasta yliopistossa pääsin opettelemaan noita taitoja, joita jotkut muut oppivat jo äiväkoti-iässä...

Minäkin varmaan saisin nykymittapuun mukaan jonkin diagnoosin. Olen todella iloinen, että minä saan sanoa olevani tämän luontoinen ilman diagnooseja. Saan olla oman lainen persoona aivan vapaasti:)

Nykyisin pyritään siihen, että lasta voidaan kehityksessä tukea paremmin hänen tarpeitensa mukaan jo ennen koulua, kun taas ennen oli käytäntö että " puutteisiin" puututaan vasta koulussa, jolloin ei ehkä pystytä kaikkea kehitystä saavuttamaan että lapsi olisi ikätasoisessa kehityksessä



Eli positiivisuutta asioihin, kun asioita kumminkin tehdään lapsen parhaaksi ei kiusatakseen ketään!