Huolissani suorittaja-ystävästä

Työt on jonkinlaisia johtotehtäviä. Päivät eivät tunnu koskaan jäävän kahdeksaan tuntiin, enemmänkin vähintään kymmentuntisia. Työtä on selvästi liikaa, mutta onko nykyajan työelämä sellaista, että joko teet kaikki hommat mitä sinulle on suunniteltu, tai sitten loppuu hommat? Tuo kyllä ottaakin kaikki vastaan, mitä tulee.

Kotona sitten on koneremonttia, autoremonttia ja ties mitä remonttia. Jos ne eivät riitä, niin keksii sitten mikä on vaikka tuttavan talossa vikana, ja nyt täytyy sitten katsoa kalenterista viikonloput, milloin ongelma korjataan. Lomalla sitten ehtii vähän lomaillakin, mutta sieltä taas tehdään etänä niitä varsinaisia töitä. Ja välillä mietitään, mitä tuttavan ongelmaa voisi taas alkaa korjaamaan.

Oli tämä joskus rennompikin, ja osasi viettää ihan vapaa-aikaakin. Tämän isällekin kyllä oli hankalaa viettää sitä vapaa-aikaa, kun työ oli kaikki kaikessa, mutta vapaa-aika vietettiin kännissä.

Mikähän se kysymys oli. Onko muilla kokemusta samanlaisesta elämäntyylistä? Huolestuttaa vaan, ja ahdistaakin välillä, kun siinä saa sitten omiakin aikataulujaan muokata sen mukaan, mitä toinen nyt keksii, ja tarjoutuu milloinkin tekemään. Mutta kun kuuluisi alkaa rentoutua jo keski-iässä.