Lue keskustelun säännöt.
Oletko joskus sanonut jotain täysin peruuttamatonta jollekin henkilölle ja sillä oli sitten aivan hirveät ja kauaskantoiset seuraukset?
02.11.2024 |
Oletko joskus sanonut jotain täysin peruuttamatonta jollekin henkilölle ja sillä oli sitten aivan hirveät ja kauaskantoiset seuraukset? Mitä ja kenelle? Minä olen, mutta miten asiat olisivatkaan menneet jos en olisi tätä sanonut?
Jouduinko yksin vastuuseen koko tilanteen kehittymisestä tämän sanomiseni johdosta? Sanoin, että sun kanssa en lähde mihinkään! Tämä koska minua oli syvästi loukattu edellisenä päivän. Joku päivä aikaisemmin sama mies oli vannottanut, että ethän lähde mihinkään... eli ei luottanut minun tekemisiin/olemisiin hänen suhteensa tai jotain... Minkä miehen ihmeellisten salaisten pelkojen kanssa on joutunut tekemisiin ja kamppailemaan kun tämmöistä kaikkea?
Kommentit (14)
Kerran ehkä olen aiheuttanut itsemurhan sanomisillani, mutta se ei ole varmaa, enkä tietenkään voi kysyä asianomaiselta itseltään miten se asia on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riideltiin ex kanssa kännissä. Haukuin hänen pill...a tuulitunneliksi. Seksiä ei ollu enää ja erotttiin.
Sanoin joskus 10 vuotiaana känniselle äidilleni, että olisipa minullakin yhtä hyvä äiti kuin serkuillani.
Emme juuri ole väleissä nykyisin, mutta joskus saan edelleen känninsekaista valitusta "muistan yhä miten loukkasit minua ollessasi lapsi sanomalla em. asian" nyt noin 25v jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Kerran ehkä olen aiheuttanut itsemurhan sanomisillani, mutta se ei ole varmaa, enkä tietenkään voi kysyä asianomaiselta itseltään miten se asia on.
No joo. Tuosta ei voi enää panna paremmaksi. Voitit tämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran ehkä olen aiheuttanut itsemurhan sanomisillani, mutta se ei ole varmaa, enkä tietenkään voi kysyä asianomaiselta itseltään miten se asia on.
No joo. Tuosta ei voi enää panna paremmaksi. Voitit tämän.
Se varmasti lohduttaa paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sitä on tullut kaikenlaista sanottua, mutta yleensä kyllä normaali ihminen pystyy tuollaiset sanomiset unohtamaan... jos ei pysty, vaan kokee loputonta kaunaa ja kostamisen tai hyvityksen hakemisen tarvetta, niin sitten on jotenkin henkisesti sairas.
On minulle itsellenikin sanottu. Mutta mielestäni pystyn unohtamaan, paitsi sitten jos olen sanonut jotain siihen vastaukseksi ja sen on vastauksen saaja ottanut niin isona loukkaukseksena, että siihen pitää loputtomasti hakea hyvitystä, niin sillon kyllä alan muistuttaa siitä, että aloite oli kyllä sinun! Ei tarvitse minua syyllistää... Yritäpä vaan ottaa asia kuin aikuisen kuuluu!
Minulla on kans tuo että pelkää erään ihmisen tehneen itsemurhan sanomisiani takia. Jos se yhtään asiaa lieventää, niin olin suljetulla osastolla psykoosissa. Tietenkin hänkin oli heikossa psyykkisessä kunnossa. Kuitenkin tapahtumien välillä oli varmaan vuosi, etten tiedä oliko syy minun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä olen sanonut ja minut on väärin ymmärretty, sekä siitä johtuen väärin tuomittu, aika vaan on pahentanut asiaa.
Mutta sitä nautintoa en anna kenellekkään, että voisivat murtaa minut.
Vierailija kirjoitti:
Sanoin joskus 10 vuotiaana känniselle äidilleni, että olisipa minullakin yhtä hyvä äiti kuin serkuillani.
Emme juuri ole väleissä nykyisin, mutta joskus saan edelleen känninsekaista valitusta "muistan yhä miten loukkasit minua ollessasi lapsi sanomalla em. asian" nyt noin 25v jälkeen.
Olen pahoillani. Äitisi on ja oli selvästi sinulle huono äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen joo, mutta vain aiheellista palautetta heidän käytöksestään. Eli kun seuraukset ovat tulleet, vaikkapa suhde on loppunut, niin sitä voi miettiä onko kyseessä rangaistus vai vapautus, jos ei alun perinkään ollut tyytyväinen tilanteeseen
Nykyään olen paljon herkempi sen suhteen, päästänkö ihmisiä lähelleni. Minusta pidetään enemmän kuin minä pidän muista, ja seuraukset siitä että sanon "ei" ovat muuttuneet vanhemmiten melko isoskaalaisiksi. Kun puhutaan ihmisten koko elämistä (esim. lapset, ura, perintö, henki) on parempi, että ihmiset toimivat kaltaistensa seurassa eivätkä sellaisten, jotka herättävät heissä isoja tunteita, tai jotka pystyvät tuottamaan heille esim. lapsia
Vierailija kirjoitti:
Sanoin joskus 10 vuotiaana känniselle äidilleni, että olisipa minullakin yhtä hyvä äiti kuin serkuillani.
Emme juuri ole väleissä nykyisin, mutta joskus saan edelleen känninsekaista valitusta "muistan yhä miten loukkasit minua ollessasi lapsi sanomalla em. asian" nyt noin 25v jälkeen.
Kyllä es varmaan aika paljon sitä lastakin loukkasi, kun oma äiti on mieluummin kännissä kuin äiti. Narsistivanhempi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoin joskus 10 vuotiaana känniselle äidilleni, että olisipa minullakin yhtä hyvä äiti kuin serkuillani.
Emme juuri ole väleissä nykyisin, mutta joskus saan edelleen känninsekaista valitusta "muistan yhä miten loukkasit minua ollessasi lapsi sanomalla em. asian" nyt noin 25v jälkeen.
Olen pahoillani. Äitisi on ja oli selvästi sinulle huono äiti.
Kiitos, tiedän tämän jälkikäteen varsin hyvin. Aikuisena olen myös alkanut ymmärtämään paremmin syitä ja seurauksia, kuten äitini omaa taustaa, mutta ei se silti ns. raakoja faktoja muuta.
Olen. Ja pysyn edelleen kannassani. En ala ryömimään toisen edessä anteeksipyyntöä anellen, vaikka sen vuoksi välit sukulaisiin mennyt. Ja aiheesta sanoin.
En tietääkseni. Oon tosi harkitsevainen sanoissani. En muista tarkalleen mitä joku jossain sanoi (heh), mutta se meni jotenkin niin että kenenkään sisintä ei saa koskaan loukata.