Kun " antaminenkaan" ei riitä.

Seksi ei innosta, lähinnä kuvottaa ja tuntuu epämiellyttävältä. Jatkuva väsymys painaa, tuntuu että vauva ei nuku koskaan, ja jos vauva nukkuu, esikoinen ei. Mies taas haluaisi jatkuvasti. Tuttu tarina.



Minä annan suuseksiä, aina kun mies toivoo, joskus ehdotan itsekin, jos tulee oikein hellyyspuuska. Vaginaalistakin " annan" , mutta kun itsellä ei haluta, tarvitaan liukastetta. Koskaan en ole yhdynnästä saanut orgasmia, en ikinä. Mies sanoo, että parempi ei seksiä ollenkaan, kuin teeskennellä, että tuntuu hyvältä.



Silti vaatii ja ruikuttaa. Liukasteet on hänelle nöyryyttäviä, vähät siitä, että minä kärsin monta päivää seksin jälkeen, kun herran ei sovi liukastetta käyttää. Samoin on nöyryyttävää, kun minä en laukea enkä näytä nauttivan. MINÄ EN YMMÄRRÄ. Ikinä koskaan, en edes seurustelun alussa, en kenenkään muunkaan kanssa, ole koskaan saanut yhdynnästä mitään eikä teeskentelykään oikein hyvältä kuulosta, se on sitten loputon suo. Enkä minä edes " makaa kuin lahna" tai nyrpistele tmv., en vaan osaa enkä halua huohottaa ja vinkua ihan vaan teatterin vuoksi, ilmeisesti silti pitäis.



Ymmärrän kyllä, ettei pelkkä masturboiminen miehelle riitä, eikä pidäkään riittää, kun kerran parisuhteessa on, mutta kyllä minullakin pitäisi jotain oikeuksia olla... Vai meneekö se tosiaan niin, että aina on vika ja syy ja muuttumisen paikka siinä ei-haluavassa osapuolessa?



Ja puhuttu on, loputtomasti, mutta ei se siitä miksikään ole muuttunut.