Kaikenikäiset naiset - nuorista tosi vanhoihin! Muistatteko minkälaisia KAMPAUKSIA teillä oli pieninä tyttöinä, ehkäpä ennen koulun alkua?

Joka aamu mummo teki keskijakauksen ja kireät letit. Lettinauhoja ostettiin vanhasta sekatavaraliikkeestä ja juhliin oli hienommat ja leveämmät.

Synnyin -92, ja synttäreille ja kouludiscoihin hiukset piti aina krepata kauttaaltaan.

Päiväkoti-ikäisenä isä useimmin letitti hiukset taakse. Koulussa oli vaan joku ponnari, mutten muista kuka sen laittoi. En ainakaan minä itse. Isä varmaan.

Letit, rinkelit

Isäni letitti hiukseni aina, kun menin kansakouluun. Repi hiuksiani ja se koski suunnattoman paljon. En halunnut niitä lettejä lainkaan ja revin ne aina pois, kun tulin koulun ovelle. Isäni muutenkin oli todella väkivaltainen, hakkasi minua remmillä ja koivunvitsaa sai hakea ulkoa. Ja ihan piti pyytää tältä paska kasalta anteeksi, kun hakkasi minua. Käytti minua lapsena seksuaalisesti hyväkseen. Mutta ei 60- ja 70-luvulla lapsilla ollut mitään oikeuksia silloin. Onneksi isäni sai pahan suolistosyövän ja kitui ihan viimeiseen saakka sairauksistaan. Oikein hänelle, koska en tunne mitään empatiaa tai myötätuntoa häntä kohtaan. Manipuloi aikoinaan meidän jotkut naapurit, jossa eräs vanha nainen sylkäisi minua päin? Ja ihmettelin asiaa, että alaikäistä päin syljetään? Äitini kertoi silloin, että isäni on puhunut pahaa meistä lapsista muille naapureille. No, toki ap kysyi vain letitykestä , mutta niin paljon pahaa aiheutti isäni. Mikään yhteiskunta silloin ei auttanut meitä lapsia lainkaan. 

Minulla oli siististi leikattu ns. polkkatukka ja aika lyhyt otsatukka. Hiukseni olivat ruskeat ja suorat. Hiuksissani oli lähes joka päivä suuri rusetti kasvojeni oikealla puolella. Rusetin värin valitseminen aamuisin oli minusta hauskaa. Joskus sain valita sen itse, joskus sen teki äiti. Värejä oli paljon- valkoisia, eri värisiä sinisiä ja punaisia. Pyhinä ja koulujen juhlissa oli aina leveämpi nauha. Niitä nauhoja ostettiin sekatavarakaupasta ja annettiin usein joulu-ja syntymäpäivälahjaksi. 50-ja 60- luvun lapsi.

60-luvun lapsi. Lyhyet hiukset tai olkapäille asti ulottuvat. Vanhemmat eivät koskaan letittäneet. Äidin täti opetti minut letittämään nuken hiukset, sen jälkeen osasin tehdä sitä itse.

Rusetteja minulla ei ollut hiuksissa, vaikka muutamilla alaluokkien luokkakavereilla oli. Kun hiukset olivat vähän pidemmät, niin ne kiinnitettiin kuminauhallisella pompulalla.

Mulla oli lyhyt otsatukka ja korviin asti polkkatukka. Hiukseni ovat äitini sanojen mukaan rumat ja ohuet, lisäksi naamani on pyöreä eli lihava joten valitettavasti näillä spekseillä pitää tyytyä tähän. Ruma mikä ruma. Huono mikä huono. Asiaa ei mitenkään auta että olin/olen lisäksi pullea ja persjalkainen. Lahjoja lähinnä tupakanpolttoon ja kaljanjuontiin. Tuleva ammatti: kotiäiti. 

Ihanat paksut ja pitkät letit...sitten päätin leikata siilitukan, värjätä sen siniseksi ja lihottaa 50kg, että pääsen sateenkaarimarssille.

Synnyin 1968. Siitä asti, kun olin leikki-ikäinen, minulla oli otsatukka ja lyhyet hiukset. Tätä jatkui viidennelle luokalle, jolloin sain omalla päätökselläni alkaa kasvattaa hiuksia, eikä sen jälkeen ole otsista leikattu...

70-luvun lapsi. Minulla ei ollut mitään kampauksia,hiukseni olivat aivan lyhyet kuten veljilläni. Minua luultiin aina pojaksi, kun käytin heidän vamhija vaatteitaankin. Kun menin kolmannelle, sain kasvattaa pitkät hiukset, kun lupasin huolehtia itse, etteivät ne mene takkuun.

Letitin aina hiukseni itse 2 letille. Alkuun äiti leikkasi minulle otsatukan, mutta 5.luokkaan mennessä se näkyy jääneen pois. 1980-luvulla muutimme kaupunkiin ja kauppoihin alkoi tulla hienoja hiuspompuloita, joissa oli glitteriä tai jokin kaunis kuva läpinäkyvän palluran sisällä. Ne olivat mielestäni hienoja. Etu- ja sivuhiuksiin napsuteltiin metallisia erivärisiä pinnejä, joissa oli koristeena pupuja, perhosia ja nalleja. Ostin säästöilläni myös (Tiimarista?) muovisen sähkönsinisen hiuspannan, joka oli käärme, ja jonka silmät olivat "timantteja". 

Yläasteelle mennessäni en enää letittänyt hiuksia, se oli lapsellista ja noloa. Sain joululahjaksi kreppiraudan, ja kreppasin hiukseni, ne olivat joko auki tai koottuna päälaelle ponnarille. Näytin sähköiskun saaneelta.:D

Olen syntynyt 1950 luvun loppupuolella. Tasan eivät menneet onnen lahjat; minua vuotta nuoremmalla sisarellani oli pitkät kauniit ruskeat kiharat hiukset, jotka äiti letitti joka päivä kahdeksi pitkäksi letiksi ja minulla olu jäykät maantien väriset suorat hiukset, joissa joko lyhyt pottaleikkaus tai sitten vähän pidempi malli, jonka äiti sitoi kahdeksi sojottavaksi saparoksi. No se mitä puuttui lapsena tuli sitten myöhemmin monin kertaisena ja aikuisikään mennessä hiukseni muuttuivat karehdittavan paksuiksi ja kiiltäviksi ja ovat sitä yhä vieläkin, mutta valitettavasti hiusten suunnaton jäykkyys jäi pysyväksi ilmiöksi.

Olen syntynyt -61 ja äiti vei minut aina kampaajalle. Oli minulle Hyvin Tärkeä Ison Tytön Käynti. Kahdella ekalla luokalla oli otsis ja polkkatukka. Sittemmin tukka kasvatettiin olkapäiden alle muodin muuttuessa kotikaupungissani. Juhliin yleensä tehtiin kaksi lettiä näteillä nauhoilla ja arkena pompuloilla ponnarilla.

Tuli mieleen eräs kampaamokäynti, minne emme enää koskaan menneet. Kampaaja näet oli rööki huulessa koko ajan ja savu kampaamossa oli paksua. Asiakkaatkin poltti. Katselin odotellessa, kun kampaaja rööki huulessa ruiskutti lakkaa todella riittävästi toiselle asiakkaalle. Vähän isompana näin hiuslakkapulloissa varoituksen herkästi syntyvästä matskusta. Tämä kampaaja vähät välitti siitä eikä kyllä tulipaloakaan koskaan syttynyt.

Mulla oli hirmuisen paksu tukka ja äiti ei kestänyt, kun olisi pitänyt letittää tms, niin valitin koko ajan. Eli hiukseni leikkuutettiin aina lyhyeksi. Kampaaja aina valitti, että oli tuplatyö tavalliseen tukkaan verrattuna.

Kerran  nuoruusvuosina kasvatin takapuoleen ulottuvan tukan, mutta se sai lopulta liikaa huomiota, niin päätin, että on mukavampi jos puhutaan  minulle eikä hiuksilleni. Eli leikkautin lyhyemmän mallin.

Nyt vanhana hiukset ovat vähentyneet aika paljon.

Olen 60-luvun lapsi. Minulla oli puolipitkä tukka, joka laitettiin usemmiten saparoille juurikin noilla jo aiempien kuvailemilla nauhoilla. Nauhoja oli erivärisiä, leveitä ja ohuita. Joskus myöhemmin sitten oli poninhäntä ja 70-luvun oppikoulukuvissa näyttää kaikilla tytöillä olevan suora pitkä tukka. 

Saparot tai letit, hyvin tiukalle vedettynä. Pampuloilla kiinni.

Synnyin 80-luvun alkupuolella ja minulle leikattiin paksu otsatukka jostain kumman syystä. Juhliin äiti laittoi hiuksiini lettinauhoja. Hiukseni olivat yleensä vähintään olkapäämittaiset. Kun menin kouluun, tykkäsin pitää pikkulettejä, mitä nykyään osa pitäisi kulttuurisena omimisena.

Kaksi lettiä, aina. Ei muuta. Ei puhettakaan, että olisin saanut kokeilla jotain kampauksia.

Synnyin ysärin alussa, ja pikkutyttönä minulla oli pidempi polkkatukka otsiksella. Se ei kuitenkaan ollut semmoinen kotona kulhon avulla leikattu pottakampaus, vaan hiukset leikattiin muistaakseni ihan kampaajalla. 

Ala-asteella halusin kasvattaa hiuksiani, ja 10-vuotiaana minulla olikin jo melko pitkät hiukset ja otsatukka kasvatettu pois. Neljännen luokan koulukuvassa on matalalle laitetut saparot keskijakauksella.

Sellainen kasarin alun pottatukka, eli aika lyhyt kauttaaltaan, niskasta vähän pitempi. Äiti aina leikkasi, en muista kuin pari kertaa lapsena käyneeni kampaajalla. Ala-asteella sitten kasvatin pitemmän tukan.

Ennen kouluikää mulla oli aina polkkatukka, koulussa sitten erilaisia lettikampauksia usein, useimmiten ehkä ranskalainen letti tai ihan perus ponnari. Mulla oli tosi pitkät ja paksut hiukset. 

70-luvun lapsi