Te jotka asutte lapsuuskodissanne, mummulassanne tai muulla tavoin tosi tärkeässä kodissa

Muuttaisin ja myisin tai vuokraisin talon jollekin muulle.

Etsisin toisen työn, mutta en muuttaisi.

Vaihtaisin työpaikkaa. 

Minulla tämä edessä ja olen päättänyt mieluummin jäädä työttömäksi kuin muuttaa pois. Jossain se raja menee, paljonko uhraan työn vuoksi ja se menee tässä. Toivottavasti kuitenkin jossain vaiheessa saan jotain työtä omalta paikkakunnalta.

Vierailija kirjoitti:

Etsisin toisen työn, mutta en muuttaisi.

Tämä. Lapsuudenkodissani asun.

Vaihdoin työpaikkaa, ei tullut mieleenkään vaihtaa kotia vaikkei se ollut "tosi tärkeä" vaan markkinoilta ostettu. Vaihdetusta työpaikasta lähdin sitten 4 kk jälkeen seuraavaan ja sanoisine että ihan hyvin lopulta kävi.

Ennen perhettä ajelin pidempääkin työmatkaa, en nuorena halunnut asua periferiassa. Perheellisenä piti sitten priorisoida ajankäyttöä.

Niin monet yt:t, firmojen lopettamiset, myynnit tai muutot ja paskoja firmojakin nähnyt, että koti pysyy ja työt vaihtukoon.

Juuri näin.

Jos työpaikka on oikeasti hyvä, niin muuttaisin työn perässä. Kodin voi laittaa muuallekin kuin vain yhteen paikkaan.

Vaihtaisin työpaikkaa. En todellakaan edellytä, että puoliso ja lapset muuttaisivat minun työpaikkani takia.

Myydä tätä ei oikein kannata. Toisaalta voisi perheen olla toistaiseksi hieman hankala täältä lähteä mihinkään mun töiden perässä joten varmaankin vaihtoehdoksi jäisi se kakkosasunnon hankkiminen paikkakunnalta jossa olisin töissä.

Vaihtaisin työpaikkaa. Tosin mun työt on 100% etää joten käytännössä ei tule vastaan, mutta jos olisi läsnäoloa vaativa työ, niin en kyllä semmoisen takia alkaisi tästä rakkaasta lapsuudenkodista minnekään lähtemään. Vielä kun todennäköisesti ne työt olisi jossain Helsingissä missä ei olisi varaa kuin "koirankoppiin", tämän ihanan maapaikan sijasta.

Vierailija kirjoitti:

Jos työpaikka on oikeasti hyvä, niin muuttaisin työn perässä. Kodin voi laittaa muuallekin kuin vain yhteen paikkaan.

Asutko lapsuudenkodissasi?

Vierailija kirjoitti:

Vaihdoin työpaikkaa, ei tullut mieleenkään vaihtaa kotia vaikkei se ollut "tosi tärkeä" vaan markkinoilta ostettu. Vaihdetusta työpaikasta lähdin sitten 4 kk jälkeen seuraavaan ja sanoisine että ihan hyvin lopulta kävi.

Ennen perhettä ajelin pidempääkin työmatkaa, en nuorena halunnut asua periferiassa. Perheellisenä piti sitten priorisoida ajankäyttöä.

 

Niin monet yt:t, firmojen lopettamiset, myynnit tai muutot ja paskoja firmojakin nähnyt, että koti pysyy ja työt vaihtukoon.

Niinpä. Mikä pyhä asia se työpaikka -tai sen vaihtaminen -on.

Vierailija kirjoitti:

Jos työpaikka on oikeasti hyvä, niin muuttaisin työn perässä. Kodin voi laittaa muuallekin kuin vain yhteen paikkaan.

Mutta lapsuudenkotia, mummolaa tms ei ole kuin yhdessä paikassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vaihtaisin työpaikkaa. Tosin mun työt on 100% etää joten käytännössä ei tule vastaan, mutta jos olisi läsnäoloa vaativa työ, niin en kyllä semmoisen takia alkaisi tästä rakkaasta lapsuudenkodista minnekään lähtemään. Vielä kun todennäköisesti ne työt olisi jossain Helsingissä missä ei olisi varaa kuin "koirankoppiin", tämän ihanan maapaikan sijasta.

Juuri näin. Työ ei ole koko elämän uhraamisen arvoista.

Työ ei ikinä tule määrittelemään mun elämää. Voisin muuttaa, mutta jos niin päättäisin se tapahtuisi omasta halustani. Ei työpaikasta. Olen ollut töissä, ja olen ollut työttömänä. Viimeiset 15 vuotta töissä samalla työnantajalla. En stressaa mistään mahdollisesta työttömyydestä. Jos niin käy, niin sitten käy. Sopeudun kaikkeen.

Luen vaikka 7 ammattia että aina löytyy töitä eikä tarvi lähteä

Olen elämässäni nyt siinä pisteessä, että enää en muuta. En mistään hinnasta. Olen vaikka sitten työttömänä, ei haittaa. Nyt saan ajatella OMAA hyvinvointiani ja laittaa sen etusijalle. Tässä talossa pysyn.

Up 

Uusi työpaikka.