Aina kun käyn toimistolla etäilyn sijasta

Eihän työ ole siksi, että voisit hyvin. Sinä vaihdat aikaasi rahaan ja joudut olemaan hyödyksi yritykselle 8h pv. 

Miksei tuosta tilanteesta vois ottaa kaiken irti ja hyödyntää se jutteluun pomon kanssa, kuinka hankalalta tuntuu toimistolla käynti kun oot pitkään ollut kotitoimistolla. :)

Ehkä se siitä lähtee sujumaan. 

sama juttu. Olen hyvä työssäni kaikilla mittareilla mitattuna, mutta jotenkin en vain sovi muottiin. Yritän väkinäisesti olla sosiaalinen ja jutella mukana niin saan vain kiusallisia nyökkäilyjä. Harmittaa sinänsä, koska olen tiimimme palkituimpia työntekijöitä, mutta olen oppinut olemaan vain hiljaa kun en voi olla yhtään oma itseni työssä.

Pomolle ei ehkä kannata sanoa, ettei tykkää olla toimistolla. Se vaikuttaa helposti hyvin laiskalta. 

Vierailija kirjoitti:

sama juttu. Olen hyvä työssäni kaikilla mittareilla mitattuna, mutta jotenkin en vain sovi muottiin. Yritän väkinäisesti olla sosiaalinen ja jutella mukana niin saan vain kiusallisia nyökkäilyjä. Harmittaa sinänsä, koska olen tiimimme palkituimpia työntekijöitä, mutta olen oppinut olemaan vain hiljaa kun en voi olla yhtään oma itseni työssä.

Millaisista palkinnoista puhutaan, vuoden nopein hyllyttäjä?

Huomenna toimistopäivä, vitutt.aa jo valmiiksi. Ja Keskiviikkonakin pakollinen palaveri...aargh

Vierailija kirjoitti:

Eihän työ ole siksi, että voisit hyvin. Sinä vaihdat aikaasi rahaan ja joudut olemaan hyödyksi yritykselle 8h pv. 

Pointti oli se, että työntekijöiden halutaan käyvän toimistolla. Töiden puolesta onnistuisi kotonakin. Perustellaan sitä yhteisöllisyydellä ja hyvinvoinnilla. Mutta tulos on aina pettymys itselleni.

Vierailija kirjoitti:

Miksei tuosta tilanteesta vois ottaa kaiken irti ja hyödyntää se jutteluun pomon kanssa, kuinka hankalalta tuntuu toimistolla käynti kun oot pitkään ollut kotitoimistolla. :)

Ehkä se siitä lähtee sujumaan. 

 

Kun en osaa jutella niin kuin muut. Sama juttu oli jo ennen koronaa, että ei liity siihen.

Up. Miten v#tussa oppia saamaan hyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden tunnetta siitä, että istuu päivässä tunnin kauemmin (bussissa) ja työpaikalla ainoat sanat ovat tyyliin moi, hei, ei ole?

Jotkut kyllä juttelevat toisilleen. Minä en vain istu siihen. Katselevat toisiaan puhuessaan. Joskus kun kysyn jotain väliin, katselevat edelleen toisiaan vastatessaan ja jatkavat heti  juttuaan. Tai sitten niin, että joku pääntää katseensa kolmanteen ihmiseen ja ikään kuin vastaa tälle minun kysymykseeni. Tai sitten niin, että olen ahdistunut enkä edes halua puhua, KOSKA EN OSAA LUOVIA TÄLLAISISSA LIVEKOMMUNIKOINTIVIIDAKOISSA.