"Elämää vain lomalla"

Lomalla on niin mukavaa. Yleensä meidän perheessä lomia osuu yhtäaikaa kaikille n. 3 viikkoa vuodesta. Silloin elämä on mahtavaa. Mutta tämä arki. Parisuhdetta ei ole kovin usein. Työajat menee paljon ristiin ja yhteistä aikaa on vähän. Se mitä on, menee yleensä velvollisuuksia hoitaen. Lapset harrastaa niin paljon, että aina on oltava menossa. Toinen tekee ruokaa, siivoaa ja käy kaupassa. Rauhatonta. Illalla kumpikin on aivan niitti. Viikonloppuisin yleensä aina vähintään toisella on töitä. Harvemmin on viikonloppuja vapaina. Töitä ei voi järjestellä toisin. Välillä tuntuu, onko tämä kaikki sen arvoista. Pitääkö elämän olla tämmöistä. Tämä on sitä oravanpyörää kunnes terveys menee. Ja tällä menolla menee. Turhautuminen vie yöunet ja se ei ainakaan helpota asiaa kuten ei tämä syksykään ja alkava pitkä talvi. Minä en ole masenutunut mutta turhautunut. On myös tarpeita, jotka eivät täyty. Eletäänkö elämää lomia varten ja muu aika selvitään. Toki ajat muuttuu kun lapset muuttaa kotoa. Silti työ näyttelee todella isoa osaa elämästä ja vie kaiken lisäksi energiat.