Miten ihmiset voi avautua vieraalle ihmiselle jossain terapiassa?
Jos ei onnistukkaan? Ja mitä jos onnistuu mutta terapeutti lopettaa tai vaihtuu?
Kommentit (4)
Niin, on siinä pointti että säästyy ohjeistamiselta kun on vieras. Ehkä. Ja jos on kuormittunut niin voi jäsentää asiat ehkä fiksummin ja ratkaisukeskeisemmin.
Eihän terapeutti ole vieras kuin ihan alussa. Yhteys terapeutin ja asiakkaan välillä syntyy todella nopeasti - siis jos on syntyäkseen. Aina ei natsaa, silloin kannattaa etsiä toinen.
Terapeutti ei neuvo eikä käännä puhetta haluamiinsa suuntiin, saatikka itseensä, kuten joku ystävä voisi toimia. Keskustelun keskiössä on aina vain asiakas. Ratkaisukeskeisyydessä kuvataankin ihanasti, että asiakas on kuin esiintyjä näyttämöllä ja terapeutti on se valomies, joka valaisee näyttämöä sopivissa kohdin pikkuhiljaa. Lavalle terapeutti ei tule, sen sijaan asiakas sinne jää myös yhteisen matkan jälkeen, mutta nyt näyttämö ei enää olekaan pimeä.
Miksi ees mennä terapiaan jos ei eläkjeelle aio? Ihan kotona voi peilin edessä sania itelleen: tää on kurjan lapsuuden ja äidin syy. Asia on selvitetty.
Helpompi vieraalle kun tutulle.