Ei ikinä uusperhettä!

Itse toivon myös, että perheeni pysyisi kasassa mutta ikinä ei tiedä mitä elämä tuo.



Se mitä ajattelet nyt, voi olla toisenlainen ajatus kymmenen vuoden kuluttua.

uutta miestä kotiini, mutta voisin kuvitella että jos jäisin leskeksi ja jos aikanaan löytyisi joku oikeasti läheinen ihminen, en pitäisi vääränä hänen tuomistaan lastemme kotiin asumaan. Ei lapselle taas voi sellaistakaan taakkaa sälyttää, että äiti jättää oman elämänsä elämättä. Ja kaksi aikuista on parempi turva lapsellekin.

ja mitä turvaa vieraasta ihmisestä on lapselle? Mielenkiintoisia ajatuksia sinulla 3. Minun avioerolapsillani on muitakin turvallisia aikuisia elämässään kuin minä ja en todellakaan ole lakannut elämästä eron jälkeen vaikka en olekaan uutta miestä hakenut.

miten voitkin olla noin typerä??

ap

Tai miehesi lähde kävelemään. Tai....

Uskallan kyllä väittää tuovani tytärpuolelleni aika tavalla turvaa, kun asun hänen ja isänsä perheessä. Turvan lisäksi hän saa minulta lämmintä ruokaa päivittäin, uusia vaatteita, haleja ja päänsilitystä, apua läksyissä yms.



Jokaisessa ratkaisussa on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta kyllä esim. lapsen sairastuessa on paljon helpompaa, kun on kaksi mahdollista hoitajaa.

Minä kun olen koko ikäni tuntenut vain tunne-elämältään " tavallisia" , siis ihan hyviä perheitä, oli niissä sitten lapsilla samat tai eri vanhemmat! Kunnon ihmisiä pitämässä pienistänsä huolta, riippumatta " verisiteistä" .

Never say never ;-)



Tuollainen ehdottomuus kertoo aika paljon ihmisestä, lähinnä siitä, että miten vähän hänen elämässään on sattunut odottamattomia asioita. Enpä olisi minäkään uskonut että mies muuttaa talosta pois ensin sairastuttuaan pahasti tai että minä olisin enää ketään miestä huolinut tai että mulle enää lapsia tulisi. Mutta elämä opettaa nöyräksi. Yllättävän vähän niillä omilla päätöksillä on sittenkin vaikutusta edes omaan elämään.



Meillä on ehdoton ilo ja onni olla uusperhe, jossa kaikki toimii. Tämä on nimenomaan lapseni toive, hän ei yhtään tykännyt miehestä, joka vaan ajoittain kävi meillä vaan halusi ehdottomasti että mies on meillä arjessa mukana aamusta iltaan. Mieheni kohtelee lastani kuin omaansa, siitä hän on jo lukemattomia kertoja antanut osoitusta, ihan tekojenkin tasolla eikä sanojen ainoastaan.



Ikävä että sinulla ap on niin huonoja käsityksiä uusperheistä. Uskon, että uusperhe on keskimäärin astetta vaikeampi kuin ydinperhe, mutta ei se sitä tarkoita, että kaikki uusperheet olisivat huonoja. Uusperheessä on vaan tärkeää, että kaikki aikuiset ovat sananmukaisesti aikuisia ja asettavat lapset kaiken päätöksenteon pohjaksi ja että keskusteluilmapiiri on avoin ja rehellinen.



Itse en voi kuvitella että onnellisempi olisin kuin katsoessani pientä poikaani " isin" sylissä, kaulassa, kädessä. Pojalla on lisäksi hieno biologinen isä, joka osallistuu myös pojan elämään säännöllisesti ja hän kantaa myös vastuuta asioista. Kerrassaan hienot miehet on pojan elämässä siis.

Jaksa enää kouluttaa yhtään ukkoa ja pentuja varsinkaan. Yhdessä voi tosiaan olla ilman että asuu samankaton alla. Tiedän useamman pariskunnan.

Hän ei muista muuta perhesysteemiä kuin tämän, koska on ollut niin pieni vanhempiensa erotessa. Meidän perhettä emotionaalisena yksikkönä ajatellen minäkään en kyllä ikimaailmassa haluaisi erota tytärpuolestani (viikonloppulapsi), koska olen niin, niin tottunut ja kiintynyt häneen.



t. kunnolla perheytyneen uusperheen äiti