Lue keskustelun säännöt.
Saako puolison jättää sen omien ongelmien takia?
17.10.2024 |
Meillä on päiväkoti-ikäisiä lapsia, minkä vuoksi joudun miettimään tätä hyvin tarkkaan. Että mikä on lapsienkin kannalta paras ratkaisu. Mutta lyhyesti: aviomiehelläni on useiden vuosien ajan ollut silloin tällöin useiden viikkojen jaksoja, jolloin hän uppoutuu vellomaan omissa ongelmissaan, mikään ei silloin häntä kiinnosta, on vihainen kaikille, ei suostu osallistumaan mihinkään kotia, lapsia tai perhettä koskevaan tekemiseen jne. Alussa jaksoin häntä pitkään tukea ja ymmärtää, mutta mikään ei muutu, sama jatkuu vain. Välillä on sitten melko normaaleja jaksoja. Mutta näihin huonoihin olen ihan loppu. En jaksa enää, haluaisin erota. Mutta miten on, saako puolison jättää siksi, että sillä on ongelmia? Mikä olisi lasten kannalta paras ratkaisu?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko puolisosi käynyt lääkärissä ?Jokin syy tuohon täytyy olla, tuskin hänkään tuosta nauttii. Jospa tuohon löytyisi apuja, lääkitystä, pitäisikö päätä kuvata etc. Onko joku sairaus puhkeamassa ? Psykiatrinen tai jokin muu.
Ei ole suostunut lääkäriin. Vaikuttaa siltä, että hän nimenomaan haluaa velloa niissä ongelmissaan. Kun mihinkään auttamisyritykseeni ei suostu. Ap
Yritä saada lääkäriin. En pelottele vaan poissulkuna esim Lewyn tauti.
Mitä höpiset. Sehän on dementia. Äärimmäisen harvinainen pienten lasten isillä, jotka siis oletettavasti aika nuoria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei halua muutosta, mies ei halua apua, mies ei hae itse itselleen apua.
Ei puoliso ole hoitaja aikuiselle ihmiselle. Mies on vastuussa omasta elämästään ja suhteessa molemmat ovat vastuussa siitä, että olette kykeneviä suhteeseen ja vanhemmuuteen.
Ongelmia tulee luonnollisesti, mutta suhteessa ja vanhempana on vastuussa hakea itselleen apua.
Eroaminen on ainoa ratkaisu, olet tehnyt osasi, ja liiankin paljon.
Lapsen takia ja itsesi takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko puolisosi käynyt lääkärissä ?Jokin syy tuohon täytyy olla, tuskin hänkään tuosta nauttii. Jospa tuohon löytyisi apuja, lääkitystä, pitäisikö päätä kuvata etc. Onko joku sairaus puhkeamassa ? Psykiatrinen tai jokin muu.
Ei ole suostunut lääkäriin. Vaikuttaa siltä, että hän nimenomaan haluaa velloa niissä ongelmissaan. Kun mihinkään auttamisyritykseeni ei suostu. Ap
Yritä saada lääkäriin. En pelottele vaan poissulkuna esim Lewyn tauti.
Mitä höpiset. Sehän on dementia. Äärimmäisen harvinainen pienten lasten isillä, jotka siis oletettavasti aika nuoria.
Tiedät siis isän iän ?
Kirjoitit kuin minä, paitsi meillä ei ole lapsia. Itse opiskelen ja teen töitä, arki rullaa niiden ympärillä. Toisella taas ei ole arjessa juuri mitään ja elämme eri vuorokausi rytmiä, olen 3 vuotta yrittänyt ymmärtää ja olla tukena kun toinen on jatkuvasti vihainen ja joskus todella ilkeä, oma jaksaminen vaan tuntuu olevan lopussa. Töissä ja koulussa menee hyvin mutta kotona ei. Tuntuu että ei ole ketään kelle puhua, joten avauiduin tänne. Kuuntele ap sydäntä ja tee niinkuin se sanoo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko puolisosi käynyt lääkärissä ?Jokin syy tuohon täytyy olla, tuskin hänkään tuosta nauttii. Jospa tuohon löytyisi apuja, lääkitystä, pitäisikö päätä kuvata etc. Onko joku sairaus puhkeamassa ? Psykiatrinen tai jokin muu.
Ei ole suostunut lääkäriin. Vaikuttaa siltä, että hän nimenomaan haluaa velloa niissä ongelmissaan. Kun mihinkään auttamisyritykseeni ei suostu. Ap
Yritä saada lääkäriin. En pelottele vaan poissulkuna esim Lewyn tauti.
Lue Lewyn kappaletaudin oireet. Ennakko-oireita ilmenee. Tauti ei kehity hetkessä. Saat itsellesi mielenrauhan kun saat miehesi lääkäriin tai puhu ainakin työterveydessä tai terveysasemalla huolestasi. Jokin on nyt miehelläsi pielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemuksesta voin sanoa, että tuo ei johda mihinkään hyvään. Jos puoliso suostuu hakemaan apua hyvin nopealla aikataululla, niin on pieni toivo, mutta senkään varaan ei voi laskea. Kannettu vesi ei kaivossa pysy ja jos mies katsoo oikeudekseen vetäytyä vastuistaan noin vain, niin sellaista perustavanlaatuista puutetta vastuunkannossa ei aina terapiakaan paranna. Ja ennen kuin joku tulee mussuttamaan sairauksista, niin on pitemmän päälle ihan yksi lysti jättääkö se kumppani vastuunsa kantamatta sairauden takia vai veemäisyyttään. Lopputulos on sama: toinenkin vanhempi uupuu.
Ja kyllä, minäkin olen ollut masentunut ja kyllä, minä hoidin silti lapseni ja huolehdin heidän tarpeistaan.
Yritä saada lääkäriin. En pelottele vaan poissulkuna esim Lewyn tauti.