Suhteesta maidiin/helpperiin/aupairiin
Hei!
Ollaan hiljan asetuttu tänne Aasian perukoille ja kuten monilla muillakin länkkäriperheillä, on meilläkin nyt helpperi. Me ollaan oltu kohtuu tyytyväisiä valintaamme. Hän tekee työnsä napisematta, on ystävällinen, luotettava ja sellainen, jolle on helppo puhua. Hän on myös erinomainen ruoanlaittaja. Huomautettavaa on toki ollut. Lähinnä ruokahygieniasta ja talon siivoukseen liittyvistä asioista, pesuaineiden ym käytöstä. Ajankäytöstä on pitänyt huomauttaa myös. En odota hänen tekevän töitä 24h/vrk ja silloin saa huilia, kun ei ole mitään erityisempää tehtävää. Päiväthän noin muutoin ovat heille kuitenkin aika pitkiä. Mutta että tietyt jutut pitää tehdä tietyssä ajassa ja tiettyyn aikaan päivästä. Kuten että imuroidaan ajoissa eikä sitten lasten päikkäriaikaan.
Meän helpperi on keskittynyt kodin siivoukseen ja ruoanlaittoon. Minä taas panostan lapsen kanssa oloon, hoitamiseen, yhdessä tiiviisti harrastamniseen, lapsen ruokien valmistamiseen ja tän hetkiseen raskauteen. On vielä asioita, joita en helpperin anna tehdä. Kuten että lajittelen itse pyykit kun olen niistä äärettömän tarkka ja huolehdin yleisestä siisteydestä itsekin.
Se, minkä koen vaikeaksi, on lapseen liittyvien asioiden uskominen helpperin hoidettavaksi. Lapsi on nyt 14kk. Jotenkin tuntuu hurjalta antaa hälle valtuudet huolehtia lapsen ruoka-asioista kun hänelle on jouduttu sanomaan yleisestä ruokahygieniastakin (aluksi hän ei noudattanut lihojen ym. parastaennen-päiväyksiä ja saattoi säilyttää avattuja kastikepurkkeja jne kaapissa kun niitä olisi kuulunut säilyttää jääkaapissa, astiat eivä tulleet riittävän puhtaiksi jne). Meän lapsi on ollu nyt tosi herkkävatsainen ja muutamia allergioitakin löytyy. Lisäksi tietyt jutut, kuten omenanlohkot, jäävät aina helposti kurkkuun vaikka niiden syömistä olisi kuinka harjoiteltu. Pitääkin tietää, mitä hälle syöttää ja jos antaa vaikeampaa purtavaa niin on varuillaan sen kanssa. Lisäksi olen tarkka sen kanssa, että meillä ei syödä muualla kuin pöydän ääressä ja että meillä ei syödä ylimääräisiä snackeja. Ei mitään makeita tai suolasia herkkuja. Musta tuntuu vaikealta delegoida näitä hommia helpperille enkä olekaan niitä hänen hommiksi uskonut. Mielummin hoidan kaiken ruokahuoltoon liittyvän itse.
Kuitenkin tiedostan, että meidän helpperi on se, jonka pitäisi pystyä kehittämään hyvä suhde lapsiimme ja joka täällä esikon perään katsoo kun minä olen muutamien kuukausien kuluttua laitoksella. Hänen on siis vaan opittava nämä ruokajutut ja toimittava meidän tavallamme. Ja minun on vaan luottaminen siihen, että hän pitää muksuista hyvän huolen. Minun on nyt opittava siihen, että annan sijaa toisellekin hoitajalle. No, en usko, että helpperi tahallaan harmia aiheuttaa, mutta kun nämä naiset eivät ole aina mitään ruudinkeksijöitä ja vahinkoja tuntuu sattuvan.
Oon nyt sitten koettanut järkätä aikaa niin, että helpperi ja lapsi voivat olla vähän enemmän yhdessä (esikko vielä niin minun perään, että kaksin en oo hetä isommin jättänyt, mutta että helpperiä olen koettanut ottaa useammin meän juttuihin mukaan ihan vaan sen takia, että lapselle ja hälle muodostuisi kiinteämpi ja hyvä suhde). Samalla kuitenkin huomaan, että mulla ärsyttää ottaa kolmaspyörä meidän juttuihin ja että kun mennään harrastuksiin, tykkään mennä sinne lapsen kanssa kahden. Helpperin on kuitenkin oltava tuttu meän rutinien kanssa ja osattava viedä joku päivä lasta harrastuksiin silloin, kun minä olen estynyt. Vauva kun tulee kuvioihin niin kulkeminen ja aikataulut varmasti vaikeutuvat entisestään. Tulen siis tarvimaan apua ja minun on kai vaan totuttava ainakin hänen läsnäoloonsa ja mukaantuloonsa.
En koe olevani mustasukkainen, eihän lapselle ja helpperille ole vielä edes ehtinyt kunnon suhdetta muotoutumaan. Päin vastoin, toivon heidän tulevan toimeen hienosti niin, että voin hyvillä mielillä turvautua helpperimme apuun ja olla luottavainen, että lapsilla on hyvä olla. Mutta on niin vaikeaa antaa toisen tehdä juttuja, jotka ovat aina olleet omilla harteilla ja jotka on tottunut hoitamaan tietyllä tavalla. Olen varmaan niin ylihuoletsivainen. Pelkään ajatusta päästää helpperi lapsen ja rattaiden kanssa tuonne hullun liikenteen keskelle kun siellä kulkemisessa on hommaa itsellekin. Ja kai sitä ylisuojelevaisseksi tulee kun ulkosuomalaisena ei oo ollu aiemmin kukaan auttamassa silloin, kun mies töissä.
Vitsit, kertokaa mulle mistä löydätte rohkeutta luottaa uuteen ihmiseen kodissanne eteenkin, kun kyseessä ovat lapset. Käykö kaikki läpi nämä samat pohdinnot ja kuinka kauan tilanteeseen totuttautiminen mahtaa viedä? Kai minä opin olemaan vähemmän niuho???? Kai tämä ärsytys höllää?? Tuntuu, että kaikki pitkään täällä olleet turvautuvat helppereihinsä rohkeasti ja viettävät paljon aikaa omien menojen ja harrastuksten parissa helpperin hoitaessa kodin hohella myös lapsia. Voiko se olla vielä jokin kaunis päivä yhtä helppoa?
Vai onkohan meillä sittenkin jotain kitkaa henkilökemioissa kun koen tätä epävarmuutta ja kynnys luottaa tuntuu isolta....
Kommentit (42)
Joo, pitäis kuunnella itteensä viisaampia ja olla lähtemättä tähän mukaan. Toisaalta ottaa kaaliin tuo sinun asenne. Pidäthän itseäsi niin paljon muita palstalaisia parempana ja sellaisena, joka tuntee muut kulttuurit paremmin kuin kukaan toinen, pystyy sopeutumaan paremmin kuin kukaan toinen ja tietää ihan kaiken siitä miten muut länkkärit elämäänsä ulkomailla elävät.
Me ollaan asuttu vuosia ulkomailla ja nyt kun meillä on ollu helpperi 2kk niin me ollaan ihmisiä, joilla ei kiinosta kokeilla " vaativampaa elämäntapaa" . Satutko tietämään, että pyykit ei paljoa kosteassa kuiva ja että jos tekee mieli panna kuivat vaatteet ylle niin sitä tarvii kuivausrumpua tai kunnon ilmastoinnit ja dehumidifierit. Tai joutuu silittämään vaatteet kuiviksi. Nyt talvikautena ollaan pärjätty nää pari kuukautta rekkikuivatuksella mutta nyt näyttää siltä, että mikään ei enää kuiva ilmankosteuden takia. Oot tainnu asua sinkkuna perheettömänä ne aikas ulkomailla eikä sulla oo ollu esim 4 hengen pyykkejä huollettavana vastaavissa olosuhteissa. En sano, etteikö se ole mahdollista ja enkö sen itse hoitaisi jos tilanne sen vaatisi, mutta kun on helpotusta tiedossa niin tyhmä olisin jos siitä kieltäytyisin ja käyttäisin mun ja lasten yhteisen ajan tommosiin hommiin.
Meän perhe tuntee kyllä ihan kivasti paikallisiakin ihmisiä ja muitakin aasialaisia länkkäreiden lisäksi. Kerhoissa, joissa käymme, on ihmisiä monen monesta maasta. Täkäläisiä, muista aasian maista kotoisin olevia ja länkkäreitä. Leikkikentillä leikimme ja laulamme yhdessä helppereiden ja heidän lastensa kanssa. Emme sulje helppereitäkään ulkopuolelle, vaan yhdessä touhutaan niiden kanssa, jotka sattuvat olemaan paikalla ihonväristä ja tittelistä riippumatta. Ei me haukuta kuule täällä ketään isossa länkkärikanaparvessa. Normaali kulttuurishokki kuuluu usein asiaan kun vaihdat maata, mutta se ei tarkoita ettäkö inhoaisi itse maata ja sen ihmisiä. Kuinka typerästi sinulta ajateltukaan... Helpperit täällä ei oo muuten paikallisia, vaan pääasiassa muualta kotoisin. Eli kyllä tavataan paikallisia ihan muissa merkeissä kuin työnantajan ominaisuudessa...
Asuinpaikan valintaan vaikuttaa muuten aika paljon työmatkat, vuokrataso (mihin kullaki varaa) ja koulujen sijainti. Ei me edes tietty millaisia ihmisiä tässä taloyhtiössä asuu kun tähän muutettiin. Ei tullu mieleen edes miettiä moista. Ja tässä asuu kyllä ihan kaikenlaisia, lähimmät seinänaapurit ihan paikallisia. Aika kaukaa haettu musta tuo sun yleistävä ajatusmalli, ettäkö ihmiset eristäisivät itseään paikallisista ihmisistä ja paikallisista elämäntavoista. Ehkäpä nää jutut tulee sieltä sun omien korvien välistä....
Kävin eilen lapsi kainalossa eikaa kertaa ns. vaateostoksilla täällä uudessa kotipaikassa. Kulutin 15 min Mark & Spencerillä kun tarvin t-paitoja. Ai niin, mieskin oli mukana. Ollaan me kyllä kauheita shoppailijoita eikä hoideta omia lapsia kun annetaan nekin helpperille huollettavaksi että voidaan tuhlailla ja viettää yleellistä elämää.... Enpä ole koskaan isommin shoppailija ollu, päin vastoin varmaan laiskimmasta päästä, että eipä osunut pilkka sikäli tähän nilkkaan. Omaa autoa ei täällä ole ja vielä en oo kertaakaan ottanut helpperiä mukaan taksiajelulle. Joudun kyllä jossain vaiheessa ottamaan kun raskauden takia en voi rettuuttaa molempia, turvaistuinta ja lasta. Nyt jo raskaiden nostelu tekee ikävää.
Musta sun vuodatukset kuulostaa vähän tietämättömyydeltä ja kateudelta. Oot panemassa kaikki ulkosuomalaiset kotiäidit samaan muottiin tietämättä mitään heidän taustoistaan ja valinnoistaan. Ja mikä siinä on niin väärin jos on mahdollisuus ja halua nauttia rennosta elämästä ja vaikka laiskemmin kaiken ottaisikin?? Ihan kuka tahansa ottaisi avun vastaan Suomessakin, jos sitä olisi edullisesti saatavissa. Kyllähän Suomessa nytkin kiikutetaan lapsia hoitopaikkoihin vaikkei molemmat puolisot töissä olisikaan, perheet käyttää siivousapua jne. Jos ei lapsia viedä hoitopaikkoihin niin isovanhemmat ovat usein perheiden apuna. Musta on ihan turha tehä omasta ja lasten elämästä hankalampaa silloin, kun asioille on mahdollista tehdä jotain. Voinpahan sanoa, että meidän taloudessa veitetään paljon laatuaikaa yhdessä lasten kanssa ja silloinkin kun isä on kotona, on yhteinen aika aina yhteistä perheaikaa eikä sellaista aikaa, että hätäisesti koetetaan saada rästiin jääneitä kotitöitä pois alta kun toinen on paikalla leikittämässä lapsia. Tällä tavoin me ollaan eletyt ennen tänne muuttoa. Nyt me voidaan leikkiä ja ulkoilla lasten kanssa aina yhdessä, perheenä. Musta marttyyrimainen kotiäitys ei ole avan parempaan äitiyteen vaan monesti päin vastoin. Silloin kotityöt, ruoanlaitot ym on kaikki pois yhteisestä ajasta, äiti on väsyneempi ja kiukkuisempi. Eikä vanhemmilla ole niin hvyin aikaa toisillekaan. Ihanaa huokasta hetki yhdessä kun lapsi/lapset on nukkumassa ilman että takaraivossa tykyttäisi tieto siitä, että tiskikone on vielä tyhjentämättä ja seuraavan aamun pyykit lajittelematta. On se nastaa kun parisuhde voi hyvin. kyllä meidän perhe on valmis maksamaan siitä vähän.
Ai niin, Suomessa meillä oli upouus omakotitalo kaikilla herkuilla ja pihassa uus Volvo. Nyt me asutaan 3 makkarin kerrostaloasunnossa ilman omaa autoa. Jos luxusta oltaisi haettu niin oltais varmaan jääty asumaan siihen meän omaan uuteen omakotitaloon.....
Provoliisalle viestiä, että esim. Englannissa on täysin normaalia, että talossa käy siivooja, puutarhuri ja nanny/aupair. Naapurin rouva, jolla olisi varaa noihin kaikkiin, halusi hoitaa hommansa itse, ja sitä kyllä ihmettelivät kaikki muut yläluokan yummy mummyt. Hän sanoi, että tunsi olevansa arvosteluasteikon häntäpäässä.
Ei ole välttämättä kysymys laiskuudesta tms. joskus nämä avut ovat luonnollinen osa kulttuuria, jonne muuttaa paljon työväkeä muualta päin maailmaa.
ToyStorylle: tiedän muutaman aasianretken tehneenä, että vaatteet eivät tosiaankaan kuiva muualla kuin auringossa tai kuivausrummussa.
Aika monessa maassa on keskituloisilla " varaa" täysipäiväiseen kotiapuun, koska työlainsäädäntö ei suojaa näitä kotiapulaisia tai säädännöstä ei välitetä.
Monet eivät maksa apulaisten eläke/sosiaaliturvamaksuja eivätkä välttämättä minimipalkkaakaan (monissa maissa sitä ei ole säädetty, mutta vaikka olisikin). Osa apulaisen lomasta menee palkattomana, milloin milläkin verukkeella. Työaikalainsäädännöstä ei välitetä vaan apulaiset saattavat joutua tekemään 50 tunnin viikkoja ilman mitään ylityökorvauksia jne.
Tämmöstä menoa näkee tietyissä piireissä ihan täällä keski-eurooppalaisessa " sivistysvaltiossa" , missä itse asun. Mullakin tutut monesti ihmettelee, että miksei meillä ole enemmän lapsenhoito/siivousapua ja olen heille vastannut, että tämän enempään meillä ei ole varaa. Kun sitten ihmettelevät, että miten niin muka ja selitän, että kun maksan enemmän kuin minimipalkan, koska minusta lastenhoito on vaativampaa työtä kuin vaikkapa kaupan kassan työ ja sitten siihen sotumaksut päälle, niin hinta on tämä. Nämä ihmiset katsovat aivan huuli pyöreänä, että " miksi ihmeessä niin paljon maksat ja eeeihän nyt niitä kaikki sotuja ja lomapäiviä tarvitse maksaa" .
Varmasti on niin, että joillakin on oikeasti varaa kokopäiväisiin " helppereihin" . Mutta monesti kyllä on niin, että varaa on vaan, koska maksetaan surkeasti. Ja ennen kuin kaikki rupeaa kuorossa selittämään työllistämisestä, niin jep, minäkin työllistän sen mihin rahkeet riittää, mutta palkan pitää olla kohtuullinen ja työntekijän turva esim. sairasloman sattuessa kunnossa.
Tää nyt menee ap:n kysymyksen ohi, mutta kommenttina vaan tuohon " kulttuuriero" asiaan. Ap:lle toivottelen vaan, että hommat rupeaa luistamaan mukavasti apulaisen kanssa. Samahan se on, jos lapset on vaikkapa perhepäivähoitajalla, että on tottuva siihen, että toisella on toisenlaiset tavat olla lapsen kanssa.
Meillä on muuten monista muista paikoista poikkeavat säännöt koskien helppereitä. Meän sijaintipaikassa on nimittäin laitonta palkata osa-aikaista. Lisäksi työnantajan on tarjottava asuminen saman katon alla ja tarjota ruoka tai maksaa ruokaetu rahana. Ei saa edes erillistä majotusta järjestää. Täällä ollaan tosi tarkkoja helppereiden työsopimusten ja viisumien kanssa. Heille on määritelty minimipalkkausrajat ja vapaapäivät. Nyt vasta oli meidän helpperillä 3 päivää vapaata kiinalaisen uuden vuoden takia. Työnantaja maksaa mun mielestä myös helpperin lääkärikäynnit ja lääkkeet, ainakin me ollaan maksettu. Mutta on tietysti aina niitä työantajia, jotka eivät näitä sääntöjä noudata ja jotka teetättävät helppereillä täysin yli-inhimillisiä työaikoja, eivät tarjoa ruokaa jne. Mutta itse en ole törmännyt keneenkään sellaiseen, kuullut vain juttuja, eritoten kiinalaisista työnantajista. Onneksi olen kuullut myös juttuja, että helpperit hakee sitten uuden työnantajan, jos liian kohtuuttomaksi meno menee. Meilläkin kävi työhaastattelussa pari sellaista. Valtaosa expateista, olipa ne sitten minkä maalaisia tahansa, taitavat kuitenkin olla kohtuu reiluja. Näillä ihmisillä täällä, joihin olemme tutustuneet, tuntuu olevan sydän paikallaan ja he osaavat olla kiitollisia saamastaan avusta. Myös helpperit tuntuvat olevan pääasiassa tyytyväisiä, mitä heitä nyt olen oppinut tuntemaan. He tienaavat täällä paremmin kuin lääkäri heidän kotimaassaan. Täällä työskennellessään he pystyvät säästämään ja lähettämään rahaa perheilleen.
Itse mietin silloin alkuun, että meidän perheelle olisi sopinut paremmin joku viikkosiivous apu kuin se, että meillä on täällä uusi perheenjäsen pyörimässä ympäri vuorokauden. Olisi ollut mahdollisuus säilyttää koti vain omana kotina. Nythän tämä on koti myös tälle helpperille. Nyt ei viitsi hilpatella alusvaatteissa ympäri kämppää ja joutuu muutenkin olemaan huomaavaisempi. Ei tuu esim nakattua vaatteita mihin sattuu kun ei halua aiheuttaa toiselle ylimääräistä työtä. Mutta toisaalta tämä on ihan hyvää koulutusta itellekin ja tulee pantua vaatteet just sinne mihin pitäisikin. Helppereiden oikeuksien ja työolojen nimissä onkin parempi, että työnantajille on tiukat säännöt ja että työnantajan on tarjottava niin koti kuin ruokakin normaalin palkan päälle. Kyllä se varmasti ehkäisee väärinkäytöksiä. Ei me ainakaan oltaisi uskallettu kokeilla laittomasti palkata ketään kun siinä on vaara menettää oma viisumi. En ole itse siis isommin helppereiden riistoa missään nähnyt, en aiemmissakaan asuinpaikoissamme, joskaan niissä ei oo tällaista " helpperikulttuuria" ollutkaan. Täällä helppereitä on ihan paikallisislla perheilläkin, ei vain expateilla, eli sikäli voidaan ehkä puhua helpperikultuurista. Se on yleinen tapa täällä. Kyllähän sitä toivoo, että ihmisillä on sydän paikallaan, mitä helpperin työllistämiseen tulee.
Me lähetään huomenna mukaan isän työmatkalle ja ollaan koko konkkaronkka poissa 5 päivää. Tuo aika on tietty palkallista vapaata meidän helpperille, vaikkei töitä tarvi tehäkään. Ruokarahakin jätetään kun ruoan tarjoaminen on meidän velvollisuus. Jos nyt en väärin oo keveripiiriäni täällä tulkinnut niin samoin hekin toimivat. Eli helpperit lomailevat useinmiten silloin kun perheetkin ja saavat silti pitää omat lomansakin. En tiiä, että näistä isommin kukaan niuhottaisi.
... eli tässä lyhyesti omaa kokemustani, jos vielä jaksat lukea.
Minullakin oli aluksi alussa kuvatun kaltaisia vaikeuksia. Minulla tosin aasialaissyntyiseen kodinhoitajaan luottamista helpotti se, että hän oli niin ÄÄRETTÖMÄN tehokas ja taitava laiskanpulskean suomalaisen aupairin jälkeen, joka luuli tulleensa lähinnä bilettämään ja yhdeksi perheenjäseneksi lisää.
Minä ainakin aloin ihan tietoisesti ajatella, että tämä kodinhoitaja todella AUTTAA minua, ja joka kerta kun ärsyynnyin jostakin neuvosta, joka minun piti antaa, yritin miettiä itseäni kodinhoitajan tilanteessa ja ajattelin myös vaihtoehtoa: sitä, ettei kukaan minua auttaisi ja olisin taas se nalkuttava, kotitöiden alle ja 4 seinän sisään nääntyvä ekspatriaatti-kotiäiti, joka epätoivoisesti oli toivonut au pairia tilannettaan helpottamaan (ja joka ei sitten ollutkaan ihan sitä mitä piti, au pair siis).
Yritin siis pitää mielessä, että olin HALUNNUT kotiapua, samoin mieheni, ja ajattelin, että tämä ihminen on siis tullut nimenomaan auttamaan ja helpottamaan minun arkeani ja minun on vain opittava ottamaan apu vastaan. Totesin myös, että koska hän on minuun työsuhteessa, minun on voitava rohkeasti neuvoa ja opastaa häntä sen sijaan että luulisin, että hän osaa lukea ajatuksiani (tämä kohta oli aluksi yllättävän vaikea, kun en suomalaisena ollut tottunut opastamaan " henkilökuntaa" kotonani... ).
Muistutin itseäni myös siitä, että jos itse menisin vieraan ihmisen ja vieläpä vierasmaalaisen kotiin, jossa jutut ja tavat itselleni ihan eri kulttuurista (Suomi ja Aasia aika kaukana toisistaan!), voisinpa itsekin ihan tietämättömyyttäni mokailla. Sanoit, etteivät " nämä naiset" ole ruudinkeksijöitä, mutta jos minut paiskattaisiin yhtäkkiä vieraan kulttuurin pariin, enpä ehkä itsekään olisi ruudinkeksijä. Tarkoitan, että anna apulaisellesi aikaa tutustua suomalaisen perheen tapoihin ja KERRO hänelle myös rohkeasti meidän tavoistamme, hygieniastamme jne. - hän ei voi välttämättä niistä tietää, eri maissa asiat tehdään niin eri tavoilla. Hän on vain tyytyväinen jos perehdytät häntä hänen työhönsä!
Nykyisin olen jo päässyt näiden alkuvaikeuksien yli. Annan kodinhoitajamme hoitaa pyykitkin, kun hän niin haluaa, olen vain tehnyt muutamat pyykkiin liittyvät pelisäännöt selviksi. Annan hänen myös kokata ja rehellisyyden nimissä hän on paljon siistimpi ja pedantimpi keittiön puhtaudessa kuin minä (tässä ehkä eroamme toisistamme?). Hän on myös yöpynyt meillä lasten kanssa kun minä ja mieheni olemme käyneet jossakin, luotan häneen siis täydellisesti, eikä muita vaihtoehtoja oikeastaan ole, jos tahdon itsekin nauttia elämästäni ja katsella ympärilleni muualla kuin Suomessa.
Mukavaa viikkoa sinne!
... taisit halutakin vähän provosoida, vai kuinka?
Ei " kotirouvan" elämää SUomessa voi rinnastaa kotiäidin elämään ulkomailla. On varsin normaalia, että kotiin tarvitsee vähän apua. Puuttuuhan ympäriltä koko kotimaan turvaverkosto ystävineen, sukulaisineen ja ylipäänsä se että kaikki on tuttua. Palkattu kodinhoitaja sitten vähän paikkaa tätä puutetta. Muutenhan et pääsisi mihinkään ilman lapsia. KOkonaan toinen juttu on se, miksi ulkomaille on lähdetty: minun mielestäni on tarkoitus että kaikki osapuolet saavat vähän katsella ympärilleen kun kerran siihen on mahdollisuus. En näe, että olisin lähtenyt mieheni mukana kotiäidikiksi ulkomaille siksi, että en näkisi koko aikana maasta kuin kotini neljä seinää ja nääntyisin kotitöihin ja arjen hankaluuteen. Arjen hankaluus voisi olla esimerkiksi sitä, että toisin kuin Suomessa, välimatkat voivat olla pitkiä ja kulkeminen lasten kanssa hankalaa. On paikkoja joissa ei esim. voi lähteä julkisilla tai autoilla noin vain pienten kanssa liikenteeseen kuten Helsingissä. Kotiapua tarvitaan jo tähän arjen peruselämään. Hän esim. jää pienempien kanssa kotiin un äiti 2 x päivässä huristaa hakemaan isompaa koulusta. Lisäksi hänestä on seuraa, joskus hän on ainut aikuinen jonka äiti koulun henkilökunnan ja muiden vanhempien lisäksi näkee. Hän myös opastaa uusille tavolle. Mutta turha kai näitä Provoliisalle selittää. Ei hän ymmärrä!
suomessa uusi äiti voi viedä vanhemman lapsen kokopäiväiseen tarhaan lähes ilmaiseksi.
Mutta jos ulkomailla asuessa edes ajatteleen avun palkkaamista niin on laiska laiskimus.
Voi, nyt on tiedossa kamala vuodatus. Kyllä nämä fiilikset ovat välillä kuin vuoristorataa... Just ko luulee, että menee jo paremmin niin sitten tulee päivä, jolloin mikään ei mee oikein. Meinaan tänään olen purru hammasta aamusta asti, etten menisi sanomaan helpperille topakkasävyisesti pari valittua sanaa vaan selviäisin siihen asti, että selviämme ulos asunnosta ja lentokentälle. Ehkä kuuden päivän poissaolon jälkeen tän päivänen ärsytys on hävinnyt.
Meän helpperi on ihan selkeesti tänään niissä fiiliksissä, kuin me oltaisi jo poissa. Aamulla puuhasteli omiaan omassa huoneessaan, meni suihkuun ja aamupesulle kun olisi oikeasti ollut jo työaika, aamupala oli laittamatta ja miehellä kiire töihin. Noo, ei nää niin vakavia juttuja kun osataan me nyt itekin laittaa mutta periaatteessa kuuluu hänen toimenkuvaan. Kyllä mekin ite tehhään ne työt mistä meille maksetaan. Lopulta huikkasin, että pitäisiköhän hänen tehdä nää muut hommat tässä ennen omiaan kun muksu nukkuu normaalisti päikkärinsä kotona ennen lähtöämme ja siihen mennessä olis hyvä olla perussiivous tehtynä. Itse asiassa tiistai on meillä aina päivä, jolloin pestään lattiat.
Noo, helpperi sitten hitaanlaisesti tarttui hommiin. Tehdessämme lapsen kanssa lähtöä ulos leikkikentälle huomasin, että hän pesee paikkoja taas pelkällä vedellä. Kysyin, että onhan hällä yleispesuainetta. Vastaus oli ei. Sanoin, että mehän puhuttiin noin 2 viikkoa sitten, että se oli loppunut ja annoin rahan, että ostaa uuden. Ei ollu kuulemma ollu samaa merkkiä, joten hän oli sitten pessy nää 2 viikkoa paikkoja taas pelkällä vedellä. Eipä ollu huomannu mulle asti sanoa, ettei löytänyt oikeaa, eikä meille oo merkillä edes väliä, kuhan nyt olis yleispesuainetta tuonut. Ajatteli tosin kuulemma käyttää puukausteisiimme kaakeleiden tehopesuainetta, joka on niin ärhäkkää, että sitä pitäisi kumihanskat kädessä käsitellä. Ei me olla niin rikkaita, että meillä ois varaa uusia kalusteita tuosta vaan, siksi olenkin koettanut aiemmin neuvoa nätisti, mitä ainetta meillä käytetään mihinkin tarkoitukseen. Eikä noita aineita ole kuin neljää, tehopesua kylppäreihin kun on tiukasta, pintyneestä ravasta kyse, wc ankkaa pönttöihin, yleispesuainetta yleisiin tiloihin ja pumppuspray keittiön rasvoihin. Mitä ihmettä varten olen käynyt nämä pesuaineiden käyttöjutut hänen kanssaan läpi niin moneen kertaan ja kirjoittanut kirjalliset ohjeet kaapinoveen kun niillä ei oo yhtään mitään merkitystä.... Ja osaahan hän nyt itekki lukea, mitä pulloissa lukee. Ei nyt sitä kaakelipesunestettä puupinnoille. Vaan ei. Heti ko en oo pitäny silmällä mitä tekee niin tekeekin ihan tasan niin kuin itse lystää... Anteeksi mutta kyllä mie jo sanon, että meän helpperi ei oo mikään ruudinkeksijä tai sitten hän on vähän laiska ja oikoo...
Noo, tultiin muksun kanssa sisään ja vilkasin, että oli sentään laittanut pyykkikoneen pyörimään. Samalla hokasin, ettenhän ollut pyykkiä ehtinyt hälle valmiiksi lajittelemaan. Ja siitä seurauksena oli taas tummansiniset verskat ja meikäläisen valkoinen kauluspaita suloisesti sekaisin pesukoneen ikkunassa.... TAAS! Onpa kumma kun olen aina ite lajitellu vaatteet kun ei tämäkään asia mene jakeluun, ei vaikka hän on monta viikkoa jo seurannut, kuinka tarkasti pyykit pitäisi meillä lajitella. Mä en käsitä miten näin perusjuttu ei voi mennä perille kun se on moneen kertaan läpi käyty.
Meän helpperi on tehny aivan mahtavia ruokia viime aikoina ja koetankin niitä nyt kiitollisena muistella. Hän on ihan huippu ruoanlaitossa. Mutta jumankekkuli kun pitäisi muuta tehdä KUNNOLLA. En halua olla kenenkään tekemisiä kyttäämässä, mutta jos en kyttää, niin on hommat pian puoleksi juosten tehty tai kalusteet piloilla. Lapsen sormenjälet on siinä missä ennenki, valkeat sukanpohjat ovat tummat vaikka lattiat piti olla juuri pestyt ja puhtaat pyykit on minkä sattuu värisiä... Sapettaa ihan tosi paljon. Miksi, oi miksi käyn läpi samoja keskusteluja kuin ekoina viikkoina. Eikö aika kulu ja asiat asetu uomiinsa. Eikö meän helppeirn pitänyt olla kokenut ja oman alansa ammattilainen. Ja kun olen sitten koettanut " kouluttaa" niin harakoille menee nekin ohjeet. Miten tässä olla ystävällinen ja ohjaava kun ei nätisti sanominen auta....????
No, eilen koin vielä sympatiaa ja no olenhan noista asioista edelleen saa mieltä, mutta tänään myös suututtaa. Oon kuullu siitäki, että hyväksikäytöä tapahtuu toisinki päin, eli hommia tehdään laiskasti ja sinne päin ja että helpperit heittäytyvät tahallaan typerimmäksi kuin mitä ovatkaan ihan vaan sillä, että pääsisivät vähemmällä. Eli periaatteessa ovat ehkä älykkäämpiä kuin meikäläinen=). Oon joskus miettiny, että miten meän helpperillä menee niin tolkusti aikaa hommiinsa. Jos ite tekisin, niin tekisin ne puolet nopeammin ja silloin mulla olisi enemmän aikaa huokasta. Sen kun olen hälle selväksi tehnyt, että silloin kun hommia ei oo tehtävänä niin ei niitä tekemällä keksitäkään, vaan silloin saa huokasta. Hänkin. Mutta eipä ole ripeämmin hommat hoituneet. Eikä näköjään kovin laadukkaastikaan kun taas ollaan tässä samassa sopassa likaisine sukkinen ja kirjavine pyykkeine.... Ehkä hän pelkää, että jos hän tekee nää kotijutut rivakammin niin hän joutuu sitte enemmän tekemään muita juttuja, kuten osallistumaan lapsen hoitoon. Voi vitsit, en tiiä.
Lempeä, kiva ihminen, hyvä kokki. Mutta niin kova kalloinen kun ei oppi mene perille!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Pahoittelen kun niuhotan, mutta no. Ehkä joku on pian palkkaamassa uutta tyyppiä kotiinsa ja tulee lukeneeksi näitä meikän vuodatuksia ja osaa samalla varuatua monenlaisiin tuntemuksiin. Niitä kun tässä hommassa tuntuu piisaavan. Ainakin meikäläisten kohdalla. Mieskin käy läpi samoja tunnelmia niin, että en nyt ainoa kahjo tässä tilanteessa voi olla=)
helpperisi ei ole tyhmä, ihan omaa pahuuttaan tekee noin.
Antakaa hänelle potkut ja hankkikaa toinen.
Helpperit ovat taitavia tyonantajan sapettajia.
Muuten tuo pyykinpesu kuullostaa tutulta. älä anna heidän pestä pyykkiä.
Tarinastasi tuli mieleen yksi tutun tutun tuttu. Siis yksinasuva mies joka oli antanut kerran viikkoiselle helpperille avaimen. Yhtenäpäivänä tuli kotiin aikaisin toistä päivänä kun helpperi ei käy. Miten olikaan.
Radio päällä kovalla, helpperi oli tehnyt itselleen vaahtokylvyn ja makasi siinä puhuen puhelimessä.
au-pair suomesta! Keskustellaan sitten siitä työmoraalista ja älykkyydestä....
Ja kyllä kai se lapsi sinunkin hoidossasi olisi saattanut pissata siihen dry cleaning only matolle. Tuskin se helpperi sen siihen pissata käski. Ihan kaikesta nyt ei tartte helpperiäkään syyttää.
Minulla on ollut palkollisena siivoojia, au-paireja ja lastehoitajia. Sekä suomalaisia (lähinnä au-pairit) ja paikallisia. Olen tullut siihen tulokseen, että paljon on omasta asenteesta kiinni. Joitakin asioita kannattaa sitten vain hoitaa itse ja jos todella noin kurjaa on, niin anna helperille varoitus, että jos ei asioiden tila parane, niin seuraa irtisanominen.
Ja pliis sano meidän, ei meän.
Ja rehellisesti: kuka jaksaakaan motivoitua toisten nurkissa siivoamisesta ja pyykkäämisestä? En minä ainakaan! Hyvä että jaksaa oman huushollinsa pidettyä jonkinlaisessa tällissä.
Entä osaako helpperisi kunnolla kieltä? Voi olla että ei ymmärrä kaikkea mitä selostat, varsinkin jos selostat pitkästi. Tai ei ymmärrä aksettiasi. Laita laput pesuainepurkkien kylkeen missä lukee yhdellä sanalla mitä varten aine on.
Parasta on että istut helpperin kanssa alas ja keskustelet. Aloitat kysymyksillä onko kaikki hyvin ja viihtyykö hän.
Täytyy muistaa myös, että helpperilläkin voi olla joskus olla huono päivä. Kotona voi olla joku esim. sairaana.
VArsinkin jos asuu perheen kanssa saman katon alla, voi ruveta vanne kiristämään päätä puolin ja toisin. Jokainen haluaa vähän omaa rauhaa. ajattelepa tilannetta hänen kannaltaan, kun uusi vauva tulee ja (toivottavasti ei!) hänen itkuaan pitää kuunnella öisin ja aamulla pitäisi olla valmistamassa aamupalaa ja pyykkäämässä lattioita. Mutta toivottavasti teillä on paksut seinät.
Voisit ehka ToyStory aloittaa kaymalla omaa asennettasi lapi. Aksentin mukaan nayttaisit tulevan jostain pienesta kylasta Pohjois-suomesta ja nyt ollaan nyt sitten niin emantina ulkomailla. Tunnistan sinussa kaikki asenteet jotka ihmisilla on joilla ei ennen ole ollut helpperia. Helpperia kiinnostaa luonnollisesti omat edut, niinkun sinua kiinnostaa oma perheesi. Miten itse hoidit tyosi ennen ulkomaille muuttoa?Oliko tyo vai perhe tarkeampi. Oliko pomo koko ajan tarkistamassa mita teit ja hengitti niskaan? Keskustele LYHYESTI ja YMMARRETTAVASTI ilman murretta helpperisi kanssa, kylla se silla yleensa paranee muuten ehka parempi vaihtaa helpperia.
Mar1anne, miten voit väittää, että pahuuttaan se helpperi niin tekee? Aika raskas syytös.
Ehkä sinun ToyStory kannattaisi miettiä sopiiko minkään sortin helpperi teille lainkaan.
Sinulla ei ilmeisestikään ole ennen ollut minkään sortin kotiapua/ ketään asumassa luonasi. Voin vakuuttaa, että vaikka se olisi äitisi jonka siellä kotihommia tekisi, niin joskus se kävisi ottamaan päähän. Jokaisella on omat tapansa ja toisen erilainen tapa tehdä asioita saattaa ärsyttää. Varsinkin jos itse on päivät kotona eikä sen suurempaa ohjelmaa ole kuin ärsyyntyä toisten erilaisista työtavoista. Minuakin usein ärsyttää mieheni erilainen tapa vetää lakanoita kuin joka minun mielestäni on se oikea.
Ota huomioon se, että helpperisi tulee eri kulttuurista ja heillä on eri tapa tehdä asioita. Jos sinä koittaisit siivota jonkun paikallisen huushollia se saattaisi heidän mielestään olla ihan väärin tehty. Itse aikanani au-pairina ollessani yritin kopistella isäntäperheen mattoja. Mattojen tamppaaminen ei kuitenkaan ole muualla maailmassa tapana ja sainkin kuulla kunniani.
Kokemuksia itselläni au-paireista (ja ainoastaan suomalaisista). Yhdellä oli esim. tapana laittaa aivan KAIKKI astiat tiskikoneeseen. Kun esimerkiksi leipoi, käytti kahta isoa muovikulhoa. Leipomisen jälkeen laittoi ne koneeseen ja koneen päälle vaikkei siellä mitään muuta olisikaan ollut. Sanoin hänelle useaan otteeseen, että mielestäni paljon tilaa vievät muovikulhot voisi pesaista käsin ja koneen käyttää ainoastaan silloin kun se oli täysi. Eipä mennyt tämä vuoden aikana kaaliin. Mar1annen mukaan tämä sitten lie silkkaa pahuutta. Samoin samainen tyttö saattoi laittaa yhden valkean t-paidan ja yhdet sukat pyykkikoneeseen ja koneen pyörimään. Tätä siis jatkuvista huomautuksista huolimatta. No, tämä tyttö oli sentään ahkera.
Yksi oli naapurin au-pairille kerran kehuskellut, että on ottanut sellaisen periaatteen, että päivittäisestä 5 tunnin työajasta käyttää vähintään tunnin netissä surffailuun. Ihan vain siksi kun naapurin aupparilla oli tunnin vähemmän töitä päivässä. Tämän kuulin kun naapurin ruovalle ihmettelin, että miksi meidän au-pair ei tunnu ehtivän yhtään mitään tehdä. Muuten kyllä ihan mukava tyttö, mutta kumma periaate. Voisin kai itsekin tehdä vain puoli päivää töitä kun naapuri saa enemmän palkkaa.
Naapurin au-pair taas vietti päivät vauvan kanssa kahviloissa ja kaupoissa kun perheen äiti luuli heidän olevan puistossa ulkoilemassa.
Summa summarum; ota huomioon, että eri ihmisillä ja eri kulttuureilla on omat tapansa toimia. Muista myös että kotinne on nyt myös helpperin koti. Voi olla, että teidänkin tapanne joskus ärsyttävät helpperia. Sopeutumista vaaditaan myös hänen puoleltaan. Et sinä ole ainoa joka tekee myönnytksiä.
Mieti onko helpperistä sinulle enemmän hyötyä kuin haittaa. Jos koet, että hyötyä, koita sitten sopeutua ajatukseen, että kaikki ei ihan aina toimi jokaisen oikkusi mukaan. Siihen on elämässä kaikkien sopeuduttava. Koita puhua helpperille selvästi ja selkeästi. Jos et ole tyytyväinen, vaihda helpperiä tai hoida hommat itse.
Nyt on lomat lomailtu ja kotiin oli ihan kiva tulla.
Kiitos kaikille kun olette panneet ajatuksianne tulemaan sillä välin.
Tämä on eka kerta kun meillä on helpperi ja olen toden totta tottunut tekemään jutut aina itse tai miehen kanssa yhdessä. Me ollaan asuttu jo kuitenkin pidempään poissa avuliaiden sukulaisten ja luottoihmisten läheisyydestä. Alussa niin tiheään maata vaihtaen, että just kun verkostot on saatu kuntoon niin on uutta täytynyt lähteä rakentamaan. Ja olen ollut myös omaishoitajana nuoruuteni niin, että sen sijaan, että äitini olisi huolehtinut minusta, olenkin minä huolehtinut hänestä yhdessä muun ydinperheen kanssa. Olen tottunut tekemään jutut jo pienellä iällä itsenäisesti. On ollu pakko. Itse tekeminen on tullu vahvaksi luonteenpiirteeksi ja monen monta kertaa olenkin tullut siihen tulokseen, että jotkut jutut on vaan parasta tehdä itse.
Olenkin miettinyt helpperimme kohdalla alusta asti, että miten sopeutua tilanteeseen parhaiten ja että sopudummeko ikinä. Olen kyllä ymmärtänyt, että minun, tai meidän täytyy tehdä hurjasti töitä myös omien asenteidemme muokkaamiseksi ja korjaamiseksi. Siksi tavallaan aloitinkin tämän ketjun. Kuullakseni muiden kokemuksia ja ajatuksia. Että saisin purkaa turhautuneisuuteni ja että joku mua muistuttaisi, kuinka turhasta välillä napisenkaan ja tajuaisin löytää suhteellisuudentajua tähän tilanteeseen. Etten menisi hänelle sanoa pasauttamaan mitään sellaista, mitä katuisin myöhemmin. Tiedän, että paljon on mun korvien välissä. En osaa olla niin rela kuin monet teistä. Kumpa voisinkin! Olllaan aina oltu tarkkoja kodin ylläpitäjiä ja aina nautittu kotona olemisesta ja yhdessäolosta. Tiedättehän sanonnan " kotimme on linnamme=)" . No nyt se ei ole vain meidän koti ja se ajatus vaatii meiltä totuttelua.
Mulle itelle olisi tärkeää kehittyä tässä asiassa, oppia joustavuutta ja tajuta, ettei kukaan ole korvaamaton, vaan joku toinenkin voi tehdä hommat hyvin. Ja että muistaisin kulttuurierot ja osaisin olla kohtuullinen. Ja olen kyllä yrittänyt. Olemme istuneet pöydän ääressä helpperimme kanssa selkeästi keskustellen (alussa ei tehty näin kun oletimme hänen tietävän paremmin mm. pyykinpesut ym perusjutut, mutta muutimme linjan kun havaitsimme ongelmat). En voisi asioita hänen kanssa selkeämmin läpi käydä. Ranskalaisin viivoin olen kaiken kohta kohdalta hälle samalla kirjannut ja kysynyt, ymmärsikö hän. Olen aina kehassut, kun on jotain hyvin tehnyt. Aina muistanut kysyä hänen kuulumisiaan, miten on nukkunut, mitä sukulaisille kuuluu, ylistänyt hänen ruoanlaittotaitojaan, kysynyt tarviiko hän jotain (oman pienen tv:n, kenties radion keittiöön), olisiko hänellä nälkä ja tilaisimmeko lounaaksi pizzaa. Annoimme ylimääräisiä vapaita kun hänen siskontyttönsä Filippiineiltä oli käymässä. Sanoimme, että se nyt on itsestään selvyys. Niin kuin meille olikin. Maksamme parempaa palkkaa kuin edellinen työantaja, tai itse asiassa kukaan aiemmista. Jos turhaudun ja sanon hänelle napakammin (näin olen pari kertaa joutunut tekemään) niin olen myöhemmin pyytänyt anteeksi omalta puoleltani, jotta asia ei jäisi vaivaamaan häntä ja olen varmistanut, ettei hän ole pahoittanut mieltään. Hän tietää, että me toivotaan hänen viihtyvän, ollaan pyritty ilahduttamaan häntä pienin helpotuksin, kuten työajan lyhennyksin ja pienin yllätyseduin. Ollaan laitettu hänen huoneensa nätisti, niin nätisti, että hän kysyi saako esitellä sen siskontytölleen kun hänestä hänellä on niin kiva huone.
Voin aika hyvillä mielin sanoa, että me ollaan oikeasti niin reiluja työnantajina, että jos hän ryssisi työpaikkansa, olisi hän siitä itse jälkeen päin pahoillaan. Tottakai meillä on tietyt edellytykset työlle ja sille, mitä hän tekee ja miten hän tekee. Mutta me ollaan varmasti panostettu ohjeukseen/neuvontaan ja näytetty kädestä pitäen. Ilkeästi ei oo sanottu. Ei oikeasti olla jätetty häntä oman onnensa nojaan. Siksi tuntuukin jo turhauttavalta, kun työnjälki ei ole sitä mitä pitäisi. Paitsi ruoanlaitossa se on aina yli odotustemme. Hän on oikeasti tosi hyvä kokki. Joku kysyi tässä ketjussa, millainen työntekijä itse olisin. No olen kyllä ollu aina pirun jämpti työntekijä ja mulle itelle ei oo ikinä tarvinnu tulla sanomaan, että työnjälki ei olisi ollut erinomaista. Oli työ tai työtehtävä mikä tahansa. Siitä huolenpitäminen on ollu mulle itelle tärkeää. Ehkä edellytän työntekijältä sitten turhan kovaa työmoraalia, en tiedä.
Joku sanoi, että vaihdapa aupairiin niin saat vielä enemmän harmaita hiuksia. Aupairilta odottaisin itse ehkä vähemään kuin tältä meän helpperiltä, sillä aupairin kohdalla kyse on nuorista ja usein kokemattomista opiskelijoista. Nyt kyse on ihmisestä, joka on toistakymmentä vuotta tehnyt tätä työtä - tässä maassa ja kaupungissa. Hän on vanhempi ihminen, joka tekee tätä tienatakseen leipänsä. Ei asuakseen tovin ulkomailla kieltä ja kulttuuria opiskellen. Hänen pitäisi mielestäni osoittaa jo jonkin sortin osaamista ja asiantuntemusta tuolla kokemuksella. Siitäkin huolimatta, että välillämme on kulttuurieroja. Vähintäänkin hänen pitäisi osoittaa tuolla kokemuksella jo kykyä oppia uudet toimintatavat. Pitäähän meistä kaikkien oppia siihen työhön, mitä teemme. Harvat työt ne taipuu tekijänsä mukaan.
En vieläkään tiedä, kumpi on parempi ratkaisu. Se, että meillä on helpperi vaiko että eläisimme ilman. Sen tiedän, että jos meillä olisi mahdollisuus laillisesti ottaa viikkoapua, olisi se ehkä parempi vaihtoehto. Siis joku siivousapu pari kertaa viikossa olis ihan jees. Toisaalta lapsen takia toivon, että meillä on joku luottohenkilö tässä lähellä. Joku, jonka läsnäoloon ja huolenpitoon hän on tottunut. En olisi niin murheissani sairaalassa. TAi jos ja kun tulee joku muu vastaava tilanne, jossa apu on enemmän kuin tarpeen.
Me aiotaan vielä yrittää, sillä kuten sanoin, ja osa teistäkin sanoi, on osa ongelmaa meissä itsessämme. Meidän on kasvettava ja opittava myös. Helpperi on tullu tutuksi kasvoksi lapsellemme, joten sikäli ei haluta antaa vielä periksi ja vaihtaa toiseen. Tästä ei oo pitkäkään matka synnytykseen ja siihen, että esikko tarvii hoitajan tänne kotiin. Mielellään tutun ja turvallisen. Mitä jos ei suju sen toisenkaan kanssa? Helpperin työlupakäsittely ja viisumijärjestelyt vie noin 2kk, joten esikolla ei jäisi kuin 1kk aikaa totuttautua uuteen kasvoon. JOs me nyt heti edes ketään sopivaa löydettäisi. Meidän pitää maksaa myös paluulennot tälle nykyiselle sekä lennot uudelle.
Kielitaidosta. Meän helpperin englanti ei ole paras mahdollinen, mutta kyllä hän sanoo ymmärtävänsä kun tarkistan ja kyllä hänen kanssa siis voi ihan keskustella, ihan kohtuudella. En muuten syyttänyt helpperiä tytön matolle pissaamisesta (kuinka voisinkaan kun itse lapseni hoidan....) vaan nauroin sitä tapaa sanoa asia " she´s raining" . Eli tästä englanninkielestä oli siinä kohtaa kyse, jos asiasta kirjoittanut hieman tarkemmin lukisi... Ja kyllä, olen kotoisin pohjoisempaa mutten erityisen pienestä paikasta. Asunut kyllä miljoonakaupungeissa jo useat kerrat ja ollut osa hyvin kansainvälistä perhettä iän kaiken. Meidän perhe ei oo paljoa laakereillaan levännyt. Sori jos joitain etelän hedelmiä murre ärsyttää=)
Kommenttina vielä tälle yhdelle... Olen kyllä ekaa kertaa " rouvana" ulkomailla, se myönnettäköön. Aiemmin roolini on ollut erilainen, eli olen opiskellut, ollut työharjoittelussa ja työelämässä ulkomailla. Ja niin, välillä on menty ulkomaille mun töiden perässä, ei miehen.
Lukaisin viestiketjun läpi ja jopas oli tekstejä. Valitettavan moni tuntuu tarkastelevan alkuperäisen tilannetta avaimenreiästä, hetivalmiita patentti-diagnooseja kirjoittajan tilanteesta, taustasta ja motiiveista on joka toisella jakaa, todellista toisen asemaan asettumisen halua puuttuu useilta.
Monissa Aasian maissa helpperin pito on molemmille osapuolille kannattavaa. Useissa tapauksissa ulkomaalaiset perheet maksavat parempaa palkkaa kuin mitä koulutettukin paikallisilla työmarkkinoilla ansaitsee. Vastavuoroisesti joissain Aasian maissa on esim. ruoan ja muidenkin päivittäistavaroiden hinnoittelun suhteen voimassa kaksoiskäytäntö; yksi hinta paikallisille, toinen ulkomaalaisille. Helpperi tietää missä voi suorittaa päivittäiset ostokset oikeaan hintaan + mistä saa tuoretta ja " puhdasta" ruokaa, jne.. Eli eräänlainen win-win tilanne tämäkin; sekä perhe että helpperi hyötyvät (ei muuten kannata vaivautua kommentoimaan taloudellisen edun tavoittelusta tms., tämä nyt vain sattuu olemaan toimiva ja omaksuttu käytäntö monissa aasian
maissa).
Helpperin kanssa tullee ongelmia samaan tapaan kuin työsuhteissa ylipäätään, miksi niistä ei saisi täällä puhua? Jos ketjun aloittaja olisi kirjoittanut keljusta pomosta, niin ymmärrystä, neuvojakin olisi varmaan löytynyt.
Olisin kiinnostunut kuulemaan kommentteja seuraaville pohdinnoilleni: Miksi lastenhoitajan pito on tuomittavaa, mutta kunnallisessa päiväkodissa hoidattaminen täysin hyväksyttyä?
Miksi siivoojan palkkaaminen kotiin on tuomittavaa, mutta esim. työpaikalla siivoojan käyttäminen on täysin hyväksyttävää?
Miksi koti" rouvana" oleminen (lue miehen elättinä) on tuomittavaa, mutta yhteiskunnan elättinä oleminen on OK?
Ja viimeiseksi; voiko sellaista ihmistä, joka uskoo että Pohjois-Suomesta tulee vähemmän sivistyneitä ihmisiä kuin esim. Etelä-Suomesta pitää sivistyneenä? Tai että murretta puhuva ei osaa puhua esim. englantia ilman murretta?
P.S. äidinkieleni ei ole Suomi, joten älkää please takertuko kirjoitus/ kielioppivirheisiin
Veit sanat suustani Jordanka. Ulkomailla asuva kotiäiti ei olekaan enää kotiäiti (kuten häntä Suomessa puhuteltaisiin), vaan hänestä tulee kotirouva, viimeisen päälle elitistisellä leimalla. Ja älykkyysosamäärä tipahtaa tietysti kuin lehmän häntä. Jos olisin esittäytynyt tässä entisenä minänä, eli vaikkapa YK:n turvallisuusneuvoston kokouksissa istuneena jakkupukuna ja aiheena vaikka mainitsemasi paha pomo, olisin varmaan säilyttänyt älykkyysosamääräni. Mutta tietystihän olen pohjoisesta kotoisin oleva aivoton kana joka on vihdoin päässyt pois peräkylän pitäjästä leikkimään kunnon kotirouvaa. Henkilö, jolla ei oo mitään elämää ollukaan ja joka ei oo koskaan maailmaa nähnytkään. No, itse asiassa en nyt niin huonoa tuosta jälkimmäisestä kommentista tykännyt, sillä olen oikeasti ylpeä juuristani ja osaan nauraa noin huvittaville kommenteille. Noin kirjoittaneestahan se jotain kertoo, ei minusta=) Mutta on tosiaan jännä huomata, miten minusta onkin tullut yhteiskunnan sylkykuppi kotiäitiyden myötä. Ja kotirouvahan on hierarkiassa vielä suurempi sylkykuppi kuin kotiäiti. Just miehensä elätti, himo shoppailija ja kynsien lakkaaja. Viimeisen päälle hienohelma. Ihminen, jolla on kultalusikka suussa ja joka ei olisi oikeaa elämää tai vastoinkäymisiä koskaan kokenutkaan. Ihminen, joka ei oo elämässään tehnyt koskaan yhtään mitään. En käsitä mihin mun yliopistovuodet on yht´äkkiä hävinneet, mun omat työkokemukset, ammatitaito, oma tilipussi, työt merkittävissä puljuissa, joihin moni vaan haaveilisi pääsevän... Minä elän vain mieheni siivellä eikä mulla ole mitään arvoa. Minä kun olen kotirouva, en kotiäiti... Ja kaikki tietysti tietävät, millainen ihmisenä olen=)
No, no Provoliisa,
missahan maassa sina olet oikein asunut? Meilla oli kotiapulainen jo silloin, kun meilla ei ollut lasta. Olemme asuneet Kiinassa jo 7 vuotta.
Syita tahan oli:
- ilman saasteet, kotona pitaa siivota perusteellisesti useamman kerran viikossa, muuten koko kamppa on taynna nokipolya, meilla ei ainakaan aika siihen riittanyt, molemmat kun kavi toissa
- mikaan tassa maassa ei tapahdu silloin kun on luvattu, pelkan juomavesitonkan odottamiseen menee koko paiva, istuisitko sina " tattina" kotona koko paivan odottamassa, etta korjausmies tulee tai joku tuo juomavetta, vaan sitten illalla todetaksesi, etta ei ne sitten tulletkaan tanaan ja toivot, etta tulevat huomanna
Paikallisiin tutustuminen on tassa maassa myos vaikeaa, kun heita ei kiinnosta tutustua ulkomaalaisiin, eli syy ei aina ole pelkastaan meissa " hienostelevissa expat rouvissa"
Taksilla kuljen, koska se on halvempaa kuin bussilla kulkeminen Suomessa. Bussit taalla ovat todella tupaten taynna, epahygienisia, sinneko pitaisi lasten kanssa tunkea, etta ei taas olisi se " hienosteleva expat rouva" ? Bussit hajoavat viela usein matkan varrelle.
Niin, ja ilman kuivasrumpua vaaatteet kuivuvat useamman paivan. Pesukone ei tosin kayta ollenkaan kuumaa vetta ;-)
Ei ole Suomessakaan monella kuivausrumpuja, astianpesukoneita, autoa yms. ja hyvin pärjäävät. Myös suurin osa maailman ihmisistä pärjää ilman tuollaisia luksuksia. Myös näissä teidän kaupungeissanne ihmiset pärjäävät vaikka asuvatkin kenties huonommissa oloissa.
Olisiko kuitenkin vain kyse siitä että ei edes haluta kokeilla sitä hieman " vaativampaa" elämäntapaa? Onhan se helppoa liikkua joka paikassa omalla autolla/taksilla ja vielä lastenhoitajan kera. Yleinen näkyhän se on että lastenhoitaja kantaa lapsen ja ostokset jotta länsimaalainen rouva voi rauhassa shoppailla ja kantaa kevyet vaatekassit. Varsinkin " länsimaiden" ulkopuolella näitä näkee.
Toinen asia mitä en ymmärrä on se eristäytyiminen paikallisista ihmisistä erityisesti hieman köyhemmissä maissa sekä varakkaammassakin ei-länsimaissa. Sitten kehutaan että kuinka asutaan ulkomailla ja se asuminen on tällaista:
- asunto erityisesti länsimaalaisten suosimalla alueella
- tuttavat ja ystävät länsimaalaisia
- ei kiinnostusta paikalliseen kulttuuriin tai paikallisten ihmisten elämään
- järjestetään erilaisia tapahtumia ja tapaamisia mutta vain länsimaalaisille jne.
- toisten länsimaalaisten kanssa haukutaan kyseistä maata ja sen ihmisiä
- paikallisia tavataan ainoastaan palkattuna apuvoimana, ostoksilla tms. minkäänlaista kestävämpää ystävyyssuhdetta ei haluta
- paikallisista ihmisistä puhutaan alentavaan sävyyn
Itse olen kyllä asunut ulkomailla. Asuin paikallisten keskuudessa, mutta en kuitenkaan yrittänyt naamioitua paikalliseksi vaan olin ihan ulkomaalainen mutta minun elämänpiirini oli hyvin paikallinen.