Hänen nimensä on Timo. Hän oli ensimmäinen rakastettuni, lapsuuteni prinssi, ja ensimmäinen poikaystäväni.

Timo muutti toiseen kaupunkiin, ja vaikka yritimme pitää yhteyttä, välimatka oli liikaa. Istun ikkunan ääressä, katseeni harhailee sateen tummentamalle maisemalle. Tämä aika vuodesta on aina ollut minulle erityinen, mutta tänään jokainen pisara tuntuu kyyneleeltä. Muistot vyöryvät mieleeni, kuin vanha filmirulla, ja ne tuovat mukanaan sekä lämpöä että tuskaa.

Katselen vaunuja, jotka kulkevat ohitse, ja ajattelen, millaista olisi, jos meillä olisi lapsi. Haaveilen pienestä olennosta, joka perisi Timon silmien kirkkauden ja minun hymyni. Kuvittelen, kuinka Timo olisi ylpeä isänä, kuinka hän jakaisi rakkautensa ja viisautensa uudelle sukupolvelle. Mielessäni maalaan kuvia yhteisistä hetkistä, joissa yhdessä kasvatamme lastamme, kerromme tarinoita ja luomme muistoja.