Lue keskustelun säännöt.
Onko mahdollista olla vielä oikeasti onnellinen masennuksen jälkeen?
13.10.2024 |
Olisiko jollain kannustavia esimerkkejä kertoa? Oma masennukseni johtuu siitä, että en koskaan saavuttanut elämässäsi niitä asioita, jotka olisivat olleet minulle tärkeitä. Näillä tarkoitan parisuhdetta, rakkautta ja perhettä. Tähän, kun vielä lisää suuria pettymyksiä entisten ystävien ja sisarusten suunnalta, niin aika orpo olo on. Peiliin olen tuijotellut ihan huolelle ja etsinyt itsestäni syitä. En oikein tiedä miten jatkaa tätä elämää yksin. Itsetunto on ihan pohjamudissa ja mikään ei huvita. Voimia mihinkään suureen elämänmuutoksen ei ole ja olo on jotenkin todella turvaton joka asiassa. Tuntuu etten osaa enää edes hymyillä. Olisiko jollakulla rohkaisevia esimerkkejä kertoa omasta elämästä tai jonkun läheisen elämästä, miten on noussut vastaavasta tilanteesta?
Kommentit (10)
On. Olen mies joka koki keskivaikean masennuksen 10v sitten. Löytyi rakkaus, parisuhde, nyt myös lapsi. Olen vahvempi kuin aiemmin, tunne itseni paremmin, kykenen rakastamaan paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On. Olen mies joka koki keskivaikean masennuksen 10v sitten. Löytyi rakkaus, parisuhde, nyt myös lapsi. Olen vahvempi kuin aiemmin, tunne itseni paremmin, kykenen rakastamaan paremmin.
Ihana kuulla, että sinun elämä sai näin ihanan käänteen. Antaa toivoa. t:ap
Onhan se. Etsit niitä pieniä valopilkkuja elämästäsi, niin me muutkin teemme. Itse mietin aina illalla ennen nukkumaanmenoa 3 asiaa mistä voin olla tänään kiitollinen. Sitten annan anteeksi ne asiat mitkä on hyvä anteeksi antaa niin etten mene nukkumaan katkeroituneena. Aamulla mietin kolme asiaa, millä voin ilahduttaa tai auttaa muita.
Vaatimuslista ei tullut täyteen=masennus.
Mietin tietoisesti joka päivä asioita joista olen kiitollinen. Mieli on jo harjaantunut huomaamaan pienet hyvät asiat. Ja tässä mielentilassa on myös paljon todennäköisempää että niitä hyviä asioita tapahtuu yhä enemmän omassa elämässä. Vetovoiman laki tai jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaatimuslista ei tullut täyteen=masennus.
Mene pois ketjusta, josta et mitään ymmärrä.
Minua auttaa jokin luova tekeminen, vaikka en olisi siinä kovin hyväkään. Nuorena olin onnellinen, kun sain piirtää ja maalata mitä halusin ja kirjoittaa vihkoon mitä halusin. Sama pätee vieläkin. Jos muiden arviot lopputuloksesta masentavat, niin sitten lopputuloksia ei näytetä muille.
Myös jotkut kirjat voivat viedä mukanaan " toiseen maailmaan". Ja haaveilu. Kunhan en menetä todellisuudentajua siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että parhaimmillaan voi jopa olla onnellisempi kuin ennen masennusta jos se on ollut kovin vaikea. Osaa arvostaa elämää ja pieniä asioita ihan eri tavalla.
Toki voi. Riippuu tietysti siitä, mitä myöhemmin tapahtuu. Ja vähän siitäkin, miten vakavista asioista se masennus johtuu. Jos on tapahtunut todella pahoja asioita, voi olla että on vaikeaa olla enää koskaan onnellinen. Sinulla näkisin olevan toivoa, koska kyse on enemmän siitä ettet (vielä?) ole saanut toivomiasi asioita eikä siitä, että olisit menettänyt kaiken.
Voisi sanoa, että onnellisuus on mahdollista ainakin hetkittäin.
Ja vaikka kuulostaa kliseeltäkin, niin jos saa iloa/ nautintoa pienistäkin asioista niin kyllä ne voivat auttaa eteenpäin.
Mitä ne itse kullekin sitten ovatkin, se on tärkeää.
Ehkä myös sellainen, ettei liikaa pohdi menneitä tai tulevia mikä on kyllä välillä ihan h*** vaikeaa (*tiedän kokemuksesta...).
Enkä halua tässä mitenkään toitottaa, mikä on kenellekin oikea tapa.
Ihmiset ovat aina yksilöitä ja nämä ovat vain omia kokemuksiani.
Paljon toki on myös minulla pettymyksiä ihmisiin ja itseenikin.
En ole mitään erityistä ns. saavuttanut, mutta enemmän surettavat ihmissuhteet.
Syyllistä niihin on toisaalta turhauttava etsiä, koska aina ei todellakaan ole pelkästään itsestä ollut kiinni miten ovat menneet.