Lue keskustelun säännöt.
Mitä vanhemmaksi tulen niin sitä enemmän väsyn sosiaalisissa tilanteissa
13.10.2024 |
Koskaan en ole nauttinut, esim. juhlissa se tuntuu aina pakolliselta pullalta, esittämiseltä, on ne tietyt sosiaaliset normit minkä mukaan pitää taiteilla esim. small talk, hymyily, naureskelu ym. Olen oppinut noita maskaamaan, mutta pinnan alla olen vaan yleensä ärsyyntynyt ja väsyn. Ihan fyysisesti, minua usein haukotuttaa sosiaalisissa tapahtumissa. Enkä tarkoita että inhoisin ihmisiä, kyllä se vika on minussa. Mutta niin. En vaan nauti. En, vaikka olen harjoitellut ja yrittänyt. Tuntuu että aikaa menee hukkaan ja odotan vain, koska kehtaa lähteä kotiin.
Ihan lähimpien sukulaisten kanssa koen jonkun aikaa että on kiva olla, mutta parin tunnin jälkeen olen jo valmis lähtemään kotiin sieltäkin tai toivon että muut lähtis jo kotiinsa, jos ovat meillä.
Sosiaalinen työ minulla on, niinkuin vähän jokainen työ nykyään alkaa olla. Sen jaksan ja siitä saa palkkaa, mutta vapaalla haluaisin sit vaan olla ja MÖLLÖTTÄÄ.
Kommentit (5)
En ole sosiaalisessa työssä, mutta liekkö liittyy sitten vanhenemiseen kun ei kaveritkaan jaksa kiinnostaa. Kaikki vierailut on ylinäyttelyä ja mukamas hauskoja tilaisuuksia. Ehkä olen vain kyllästynyt siihen näyttelyyn ja kuunteluoppilaana olemiseen. Olen kyllä pyytänyt että voitaisiinko kahvitella, mutta ei passaa. Olen siis lakannut pyytämästä ja viihdyn itseni ja ukkoni seurassa. Olen siis yrittänyt pitää jonkinlaisia suhteita etten kokonaan erakoidu, mutta hittoakos tuo sitten haittaa. Annan sammaleen kasvaa päälaelleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös yksi. Lapsena sain koulussa jonkin stipendinkin sosiaalisuudestani. Työssäni olen kymmenien ihmisten kanssa tekemisissä joka päivä. Puhun kuusi tuntia päivässä muille. Tehnyt tätä jo kohta 30 vuotta. Nyt en jaksa enää mitään muita ihmissuhteita kuin oman perheen jäsenet. Tällä mennään hautaan.
tuttu fiilis, sosiaalinen työ vie sen verran energiaa ettei tee todellakaan tiukkaa viettää illat ja viikonloput omassa rauhassa. Käyn kerran viikossa sentään ryhmäliikunnassa, muu liikunta hoituu kävelemällä. Toinen mitä huomaa vanhemmiten että on kyllästynyt siihen tiettyyn kulissikulttuuriin jota moni ylläpitää ja jaksaisi länkyttää erinomaisesta elämästään tuntikausia ilman aitoa vastavuoroista vuorovaikutusta. Kaikkiin sukujuttuihinkaan ei ole pakko osallistua eikä kutsua juurikaan ketään kylään, varsinkin jos tietää että raskasta seuraa on luvassa, siitä jää kotiin vielä jotenkin huono energia vieraiden lähdettyäkin.
Samat kokemukset täällä... Pinnalliset jotenkin surkastuttavat toimintakykyni. Jos en ole yhtä hymyä niin kaikki aina kysyvät mikä on huonosti.
Ei näillä meikkaajan tuloilla vaan saa luxusta
Mitä sitten. Käske puhumaan puhelimessa asiansa ja sano suoraan ettet jaksa lähteä minnekkään eikä jaksa ottaa vieraitakaan. Niihän meilläkin kun on tässä ikää enemmän tullut.