Raskauden ja synnytyksen vaikutus lantionpohjan toimintahäiriöihin
Raskauden ja synnytyksen vaikutus lantionpohjan toimintahäiriöihin
https://www.duodecimlehti.fi/duo99134
Miksi näistä ei kerrota missään? Kaikki asiat saat itse tönkiä ja itse pitää tietää, mikä vaivaa, jos meinaat asiaan mitään hoitoa saada jos sittenkään? Monikohan piilevistä lihas- ja hermovaurioista jää yksinkertaisesti synnytyksen jälkeen toteamatta?
Virtsankarkailua ja alapääntunnottomuutta pidetään normaaleina synnytykseen ja äitiyteen kuuluvina asioina. Vasta sitten, kun kaikki p*skat tulee housuun tai ei pysty kävelemään, vasta sitten otetaan tosissaan?
Minulla on yksi lapsi, mutta olen huomannut, että ennaltaehkäisevää apua ei saa, ainakaan, jos ei ymmärrä itse pyytää ja hoitoon on myös myöhemmin vaikea päästä. En aio tehdä enempää lapsia...
Olen kyllä jumpannut ahkerasti lantionpohjaa ennen ja jälkeen synnytyksen. Silti synnytyksestä jäi muistoksi laskeumaa, peräpukamat, ja virtsankarkailua.
N30
Kommentit (5)
Jos jopa 80% synnyttäjistä ilmenee häpyhermon vaurio, niin minusta näistä olisi syytä puhua vaikka terveystiedossa, tutkia ja antaa ennaltaehkäisevää neuvontaa ja fysioterapiaa. Ainiin, mutta eihän sillä naisen alapäällä ole mitään väliä. Ei ole väliä, tuntuuko seksi enää miltään. Pääasia, että pullautetaan uusia veronmaksajia.
Sitten väitetään, että ko. Asiat johtuvat muista syistä, kuin raskaudesta ja synnyttämisestä VAIKKA kaikki ne alkoivat sillä hetkellä, kun raskaus oli viimeisillään ja synnytys takana. Sitä vaan jäi odottamaan ja jumppailemaan lihaksiaan, että koska palautuu. Oikea vastaus on: ei koskaan... Minäkin olin vielä nuori synnyttäjä (22v) eli ei voi ikääkään syyttää.
Äiti sanoi, että luonto hoitaa, naisen keho on siihen tarkoitettu. Niin uskoin. Jälkeenpäin olen tullut siihen tulokseen, että luontoa ei v*ttuakaan kiinnosta, mihin kuntoon naisen värkit synnytyksistä jää, kunhan uusia pentuja tulee.
Tieto ei lisää tuskaa. Ajantasainen tieto riskeistä tuskin juuri vähentäisi syntyvien lasten määrää. Jos lapsen tosissaan haluaa niin kyllä hänet tehdään riskeistä huolimatta. Mutta se helpottaisi omaa varautumista ja mahdollisten ongelmien hoitamista nopeasti, jos niistä olisi jo etukäteen tietoinen.
Ensimmäinen askel olisi, että näitä asioita tutkittaisiin. Nythän kaikki tieto on lähinnä naapurin tädin kertomaa ja keskustelupalstojen antia. Terveydenhuolto sulkee silmänsä kaikelta, jollei ole todella vaikeista ongelmista kyse.
Naisia rankaistaan synnyttämisestä. Koko äitiyshuolto on niin huonosti hoidettu kuin olla ja voi, ja työvelvoite raskauden aikana on myös skitso. Peräpukamat tekevät elämästä helvettiä ja niihinkin suositellaan vaan kipulääkkeitä. Puhumattakaan jos on päätynyt raskauden aikana silvottavaksi, kohtu varastettu, vauva vaurioitunut psykolääkärien käsissä...
Suomeen ei kannata synnyttää. Misogynistinen r aiskauskulttuuri sopii kuolla pois