Miten toimitte niiden ihmisten kanssa, jotka "ei jaksa näpytellä"?

Osaan puhua puhelimessa. Suosittelen kaikkia opettelemaan, se on loppujen lopuksi helpompaa kuin tekstarointi.

Mulla ei ole muita soittelijoita kuin iäkäs äiti. Puheluissa ei ole mitään, mitä kaipaan verrattuna tähän viestittelykulttuuriin. 

Noi ääniviestit taitaa olla kolmekymppisten tai nuorempien juttu?

Mulla on yksi tosi hyvä kaveri joka on tosi ujo, sitä jännittää olla puhelimessa jostain syystä munkin kanssa. Hälle mä tekstaan. Kaikkien muiden kanssa puhun jos vaan mahdollista ottaen ajan ja paikan huomioon. Työasiat kirjallisena usein. Mutta miten tästäkin asiasta ihmiset kommentoi niin riitaisasti? Kauhean vihaista väkeä. 

Puhelu tulee jotenkin aina silloin kun ei itse pystyisi kunnolla puhumaan. Siinä mielessä viesti kätevämpi.

Vierailija kirjoitti:

Osaan puhua puhelimessa. Suosittelen kaikkia opettelemaan, se on loppujen lopuksi helpompaa kuin tekstarointi.

Mä puhun töissä puheluita monta tuntia päivässä. Jos vapaa-ajalla joudun vastaamaan puheluun, on parempi olla hätätilanne tai laitan laskun perään. 

Mutta kiva,että olet iloinen kyvystäsi. Kokeile seuraavaksi ajattelua, se on vain hieman puhumista vaikeampaa.

Tykkään lähettää ääniviestejä koska se säästää aikaa, työasioissakin. Ihmettelen, miksi jotkut asiakkaat eivät niitä kuuntele! Outoa, kun ovat ottaneet itse yhteyttä, vastaan tekstiviestillä ja jatkan yksityiskohtia ääniviestillä. 

Tulee tunne etteivät olekaan tulleet kaupoille. 

Vierailija kirjoitti:

Noi ääniviestit taitaa olla kolmekymppisten tai nuorempien juttu?

Sellainen fiilis mullakin. Yli viiskymppiset soittelee ja nelikymppiset viestii sanoin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaksaa näpytellä. Jos ei kiinnosta puhua, niin ei se mitään. Ei sitten vain olla tekemisissä. Se on niin helppoa. En ole yhtäkään ihmistä kaipaamaan jäänyt. 

Eli laitat välit poikki kaikkiin niihin, jotka eivät tee niinkuin sinä haluat?

Eikö se toinen osapuoli yhtälailla laita välit poikki jos ei suostu kommunikoimaan kuin sillä tavalla kuin itse haluaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaksaa näpytellä. Jos ei kiinnosta puhua, niin ei se mitään. Ei sitten vain olla tekemisissä. Se on niin helppoa. En ole yhtäkään ihmistä kaipaamaan jäänyt. 

Eli laitat välit poikki kaikkiin niihin, jotka eivät tee niinkuin sinä haluat?

Eikö se toinen osapuoli yhtälailla laita välit poikki jos ei suostu kommunikoimaan kuin sillä tavalla kuin itse haluaa?

Eivätkö ihmiset pysty tekemään mitään kompromisseja enää?

Toisaalta voihan ihmisen heivata elämästään, jos sillä ei ole mitään merkitystä. Mutta miksi sellaisen yhdentekevän kanssa pitäisi yhteyttä ylipäätään? En oikein ymmärrä.

Mitä enemmän näpytellään, sitä köyhemmäksi viestintä käy. Mikään määrä emojeita ei korvaa toisen välittömiä reaktioita, äänensävyä jne. Väärinymmärtämisenkin riski kasvaa.

Näpyttely sopii lyhyisiin, asiapitoisiin viesteihin, ei kunnon keskusteluun.

On se varmaan mukava tunne, kun kukaan ei ole ihmisenä itselle niin tärkeä, että harmittaisi laittaa välit poikki ja välirikkoon riittää niin pieni syy, kuin se, ettei toinen pidä täsmälleen samasta tavasta olla yhteydessä. Kyllä siinä oma seura on parasta ja riittää kaikissa tilanteissa.

Pyydän laittamaan viestiä sitten kun on normaalisti voimia. Jos jaksaminen on tuota luokkaa, niin parempi olla hoitamatta mitään asioita.

En puhu puhelimessa vapaaehtoisesti vapaa-ajalla. Poislukien pakkotilanteet tai nopean vastauksen tarve. Eli pääsääntöisesti joko viestitellään tai ei vaihdeta kuulumisia. Työelämässä mikä vain menee, jos rahaa tulee.

Vihaan puhelimessa puhumista, rakas ystäväni rakastaa sitä. Vastaan hänelle silloin tällöin, välillä jopa soitan hänelle. Pidän hänestä niin paljon, että teen sen hänen vuokseen.

Mä kyllä ihmettelen, jos joku tosiaan jaksaa näpytellä esim. 2- 3 tuntia jonkun kanssa vaikka WhatsAppissa?

Kyllä minä ainakin haluan soittaa (tai nähdä), jos jotain pidempää tai syvällisempää keskustelun aihetta on.

Puhumalla kaikki hoituu paitsi selvemmin ja vivahteikkaammin myös nopeammin. En ole vielä tavannut ihmistä, joka näpyttelee nopeammin kuin puhuu.

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän näpytellään, sitä köyhemmäksi viestintä käy. Mikään määrä emojeita ei korvaa toisen välittömiä reaktioita, äänensävyä jne. Väärinymmärtämisenkin riski kasvaa.

Näpyttely sopii lyhyisiin, asiapitoisiin viesteihin, ei kunnon keskusteluun.

Alapeukuttajalle kysymys: Millä tavalla äänensävy selviää kirjoitetusta tekstistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän näpytellään, sitä köyhemmäksi viestintä käy. Mikään määrä emojeita ei korvaa toisen välittömiä reaktioita, äänensävyä jne. Väärinymmärtämisenkin riski kasvaa.

Näpyttely sopii lyhyisiin, asiapitoisiin viesteihin, ei kunnon keskusteluun.

 

Alapeukuttajalle kysymys: Millä tavalla äänensävy selviää kirjoitetusta tekstistä?

En ole alapeukuttanut, mutta sivuhuomiona että myös kirjallista taitoa voi kehittää. Nykyään se tuntuu olevan monella tosi surkealla tolalla, eikä osata mitään tyylikeinoja, joilla esim. tekstiin saadaan tietty sävy. Nämä ovat todennäköisesti ihmisiä jotka "eivät jaksa näpytellä", mutta kannattaisi paneutua asiaan ihan omien vuorovaikutustaitojen kehittämisen takia. Kirjallisessa viestinnässä on paljon etuja, kuten se että toiselle viestiminen ei vaadi hänen välitöntä aikaansa ja se, että asiat löytyvät jälkikäteen kirjallisena ja kummankin on ne helppo tarkistaa.

Äitini sokeutui, niin hän ei enää siksi osaa käyttää kännykkää helposti. Olisi kohtuutonta pitää omista periaatteistaan kiinni, että " jos et laita viestiä en minäkään soita".