Lue keskustelun säännöt.
Hei sinä kuusikymppinen tai jo ylikin. Tunnetko ikävää ja kaipuuta synnyin seudullesi?
08.10.2024 |
Minulla on välillä ikävä sinne pieneen taajamaan joka on kyllä vuosien saatossa muuttunut paljon.
Kommentit (45)
En kaivannut kotiseudulle,mutta muutin kyllä takaisin vuosikymmenien muualla olon jälkeen. Tämähän on ihan eri paikka, vaikka onkin ihan sama paikka kuin silloin ennen. Ja viihdyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Olen kotoisin Turusta, mutta asunut vähän päälle kolmikymppisestä asti työn takia pääkaupunkiseudulla. Nyt kun eläkkeelle pitäisi muutaman vuoden päästä lähteä, on kova kaipuu Turkuun takaisin. Mutta uutisia kun lukee, niin taitaa olla niin ettei sitä mun kaipaamaa Turkua enää ole, juuri luin esim. hesarista että vuonna 2040 odotetaan, että sielä joka neljäs turkulainen on ns. moniosaaja...
No en todellakaan! Kuppainen ahdasmielinen ennakkoluuloisten ja kateellisten ihmisten kylä. Lapua. Never back!
Lähtiessä ajattelin, että ihan hyvin voisin muuttaa takaisinkin. Nyt 60 täyttäneenä ajattelen, että ei ikinä!
Minä ja sisareni käydään joskus muistelemassa. Tuossa oli se Mäkisen kauppa muistatko? Vanha koulu on purettu ja uusi rakennettu tilalle. Käytiin siin vanhassa koulua. Ennen oli kylällä kome pankkia, nyt ei ainuttakaan. Kenkäkauppakin oli, nyt ei. Kesällä vielä oli joulutähtikoristeet katulyhtypylväissä, no ompahan valmiina, mitä niitä välillä irrottelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaipaa takaisin, mutta unissa olen tosi usein joko mummolassa tai kummitädin kotona, siis siellä lapsuuteni kultamailla. Eläkkeellä aiomme muuttaa mieheni kanssa toisille seuduille, jossa on hyvä ja turvallista asua vanhuusaika.
Vierailija kirjoitti:
Perseestä.
No joo, kieltämättä toi on melko lähellä sitä varsinaista synnyinseutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaipaa. Koulukiusattiin sen verran riittävästi. No nyt ei enää kiusaajia asu siellä, mutta kuitenkin, en kaipaa sinne asumaan. Entinen kotitaloni on veljen kesäpaikkana ja siellä joskus pistäydyn, mutta en kaipaa muuta.
Synnyiseutuni on Helsingin Haaga mutta espoolaisena voin milloin tahansa käväistä sielläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinne perähikiälle, joka on keskellä ei mitään, ei ole mitään kaipuuta. En yhtään ymmärrä sisaruksiani (7), jotka yks toisensa jälkeen palaavat sinne. Viimeksi oon käyny v. 2010 velvollisuuden tunnosta ja niin äkkiä kotimatkalle kuin vain kehtasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ole ikävä sitä entistä vantaalaista taajamaa, jossa elin lapsuuteni. Koko seutu muuttunut ja myllätty ylösalaisin, teiden nimet toisia ja kaikenlaista väkeä ympäri maailmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutuille alueille on ikävä ja myös mahdollisuus mennä. Koti on myös nuoruuden seuduilla. Lapsuuden seutu on kiinnostava ja pieni kaupunki viehättävä.
Kysykää meiltä ulkomailla asuvilta onko koskaan koti-ikävää. Ikävä on laajalti ottaen koko Suomeen sieltä käsin.
Olen syntynyt Helsingissä ja vietin hyvin vaikeat nuoruusvuodet Järvenpäässä. Koulukiusaaminen ja yksinäisyys.... Kaipasin joka solullani takaisin Helsinkiin. Pääsin onneksi tänne opiskelemaan ja tänne myös jäin.
Ymmärrän että joku ajattelee omasta kunnastaan samoin, olipa se mikä hyvänsä.
Nyt eläkeiköisenä ajattelen tosin että voisin asua muuallakin kunhan se ei olisi noita kehyskuntia jossa maaseudun ja kaupungin pahat puolet yhdistyvät. Toisaalta miksipä sitää enää muuttaisi
N63
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole ikävä sitä entistä vantaalaista taajamaa, jossa elin lapsuuteni. Koko seutu muuttunut ja myllätty ylösalaisin, teiden nimet toisia ja kaikenlaista väkeä ympäri maailmaa.
Tätä se on myös Espoossa. Se kauneus on rikottu ja taajamat rakennettu, Westendin laatikoiden näkösiä taloja keskelle kauneinta kulttuurimaisemaa. Ajatelkaa Finnoota ja Ison Omenan ympäristöä. Kauniainen on jotenkin säilyttänyt vehreyttään.
Minulla on paikkakunnalta vain muutama harva kultainen muisto, joita vaalin kuin helmiä. Joskus ne tulevat mieleen.
On vain mennyt koko pikkukaupunki ja sen lähiseudut pilalle ja valitettavasti lähiomaisten takia. Kohtelivat niin huonosti, ettei todellakaan tee mieli edes käväistä siellä päin.
Olen yrittänyt hyväksyä tämän murheellisen asian, koska sitä ei voi muuttaa mitenkään. Mietin silloin tällöin, miten hyvä on kun muutin kauas pois. Elän omaa elämääni.
terv. N60+
No en todellakaan. Yli 40v kun olen käynyt lähelläkään niitä seutuja ja eiköhän se jatku loppuun asit.
Heh, et tunne Rööperin historiaa?