Hei sinä kuusikymppinen tai jo ylikin. Tunnetko ikävää ja kaipuuta synnyin seudullesi?
Minulla on välillä ikävä sinne pieneen taajamaan joka on kyllä vuosien saatossa muuttunut paljon.
Kommentit (45)
Ei todellakaan ole mitään kaipuuta. Silloin harvoin kuin täältä Kehä kolmosen sisältä käväisen niillä suunnilla, tulee äkkiä kiire kotiin.
Asun siellä nykyään taas.
Joskus voisi etäisyys tehdä hyvää, nyt tulee lapsuusmuistot päin naamaa joka päivä.
Minä tunsin suoranaista helpotusta kun kotitila myytiin perinnönjaon yhteydestä. Tunkkainen kyläyhteisö, jossa jatkuva poliittinen sohiminen pilasi kaiken mahdollisen alkeellisenkin yhteistyön. Näennäisen iloisen yhteisöllisyyden takana oli varjoisaa pimeyttä, kyräilyä ja kateutta. Jo lapsuudessa se kuvotti minua.
En tunne, sillä asun täällä edelleen.
Ei hermmetissä. Pysyn kaukana sieltä, suuntaan etelään Suomesta vielä
Ei siellä enää ole tuttujakaan kuin muutama
Vierailija kirjoitti:
Minä tunsin suoranaista helpotusta kun kotitila myytiin perinnönjaon yhteydestä. Tunkkainen kyläyhteisö, jossa jatkuva poliittinen sohiminen pilasi kaiken mahdollisen alkeellisenkin yhteistyön. Näennäisen iloisen yhteisöllisyyden takana oli varjoisaa pimeyttä, kyräilyä ja kateutta. Jo lapsuudessa se kuvotti minua.
Aika tuttua, ollaankohan samalta seudulta!
Rööperiin mä kaipaan niin taas uudelleen
Muistot suloiseen vie lapsuuteen.
Jos tuloo tilaisuus lähden heti muualle.
Mitäs sotamies on kotoisin,,, vitusta herra kapteeni, vitusta niin kun kaikki muutkin... V. Linna. Täällä Pohjantähden alla.
Kyllä ja onneksi on vain tunnin ajomatkan päässä.
Vierailija kirjoitti:
Rööperiin mä kaipaan niin taas uudelleen
Muistot suloiseen vie lapsuuteen.
Ehkä aika kultaa muistot, eikä aikuisena asuminen siellä olisi enää niin mukavaa.
Onko tässä tuo 60 vuotta joku tekijä? En ole kotikonnuille haikaillut sen jälkeen kun sieltä lähdin ja pitäisin jotenkin yllättävänä, että yhtäkkiä sinne tulisikin ikävä. Mutta eihän sitä tiedä, mitä tuo maaginen 60 vuotta tuo tullessaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko tässä tuo 60 vuotta joku tekijä? En ole kotikonnuille haikaillut sen jälkeen kun sieltä lähdin ja pitäisin jotenkin yllättävänä, että yhtäkkiä sinne tulisikin ikävä. Mutta eihän sitä tiedä, mitä tuo maaginen 60 vuotta tuo tullessaan.
Oisko ihan se että paluu mahdollistuu hieman yli 6-kymppisenä useimmalle. Miksi takeerrut lillukanvarsiin ja apn tiedonhaluun?
En ikinä.
Ikuiset traumat jäi.
Inhoan. Halveksin.
Ei todellakaan!
3. polven stadilainen enkä kaipaa Helsinkiin. Lapsuuteni/nuoruuteni kaupunkia ei enää ole. 37v muutin lopullisesti pois, kehyskuntaan missä viihdyn oikein hyvin ja missä edelleenkin asun osan vuotta.
Sydämeni koti on täällä kaukana etelässä
64v, eläkkeellä
Kesäisin kaukokaipuu useimmiten yllättää. Muistuu mieleen lapsuuden kesät ja sukulaiset siellä, heinäpelto poutapäivineen ja myymäläauton käynti.