Paljastui, että meillä on puolison kanssa samoja esi-isiä
1700-luvulta. Miten ottaisitte tällaisen uutisen?
Kommentit (10)
Pitäisin sitä kiinnostavana ja haluaisin tutustua tarkemmin muuhunkin sukututkimukseen, löytyykö sieltä muuta mielenkiintoista.
Niin meillä äidin puolelta ja siskon miehelläkin. Sisko ja mies tapasivat erään baarin tiskillä toisella puolella maata.
Jokaisella nykyään elossa olevalla ihmisellä on samoja esi-isiä ja -äitejä.
Juuh, Aatamin ja Eevan jälkeläisiä molemmat...
Varmaan ihan tavallista tuo mainitsemasi asia,ap. Tosin isonvihan aikana tuli valtavat määrät kasakkageenejä tänne, mutta se on toisen tarinan aihe.
Kaikillahan meillä on samat esi-isät ja -äidit. Ajattelepa, että ihan jokainen esi-isäsi on ehtinyt jatkamaan sukua ennen menehtymistään, ja maailmassa on sentään piisannut katastrofeja ja sotia ihan riittämiin.
Meillä on molempien puolilla tehty sukututkimusta ja luonnollisesti löytyi yhteisiä esivanhempia. Molemmat polveudutaan keskenään 1700-luvun lopulla avioituneista serkuksista ja miehen puolelta löytyy myös kahden heidän jälkeläisensä avioliitto, toki useampaa sukupolvea myöhemmin. Mitä sitten? Näin pienessä kansassa normaalia.
Harrastan sukututkimusta ja olen huomannut että se on enemmän sääntö kun poikkeus kun tarpeeksi pitkälle menneisyyteen mennään. Kun näitä läheisiä sukulaisia alkaa esiintyä paljon sukupuussa, ei synny enää lapsia. Luulin itse että kun mies on tarpeeksi kaukaa ja ihan eri puolelta Suomea, että ei ole yhteisiä sukulaisia, kunnes ne sukulaiset löytyivät. Jos haluaa pelata varman päälle on haettava puoliso Suomen rajojen ulkopuolelta.
Eiköhän jokaisella pariskunnalla ole. Serkutkin saa mennä naimisiin ja lisääntyä (minusta kyllä liian läheistä sukua), joten en näe ongelmaa jos joskus 200-300 vuotta sitten eläneet ihmiset on teillä se yhdistävä tekijä.
Selvästi sukulainen. Koko Suomi on melkein sukua toisilleen. No ei kai sille mitään voi?