Alle nelikymppisenä isovanhemmaksi?

Itselläni ei, mutta anoppi tuli isovanhemmaksi 37 -vuotiaana. 

No, kaverini tuli mummuksi 32-vuotiaana ja odotti samaan aikaan omaa lastaan. Teiniäitiyshän on periytyvää. Itse sai esikoisensa 17-vuotiaana ja tytär 15-vuotiaana. Ei se varmaa oikein tuntunut mummuilulta, kun oli lauma omia jaloissa ja vauva hoidettavana. Tuli vaan toinen vauva talouteen ja siinä ne meni kaksosina. Onneksi tytär alkoi sitten vuoden jälkeen ottamaan vastuuta itse, kun asiasta väänsivät riittävästi. Ymmärsin samalla, miksi suositellaan, että teinivanhempi muuttaa omilleen. Eihän lapsi ota sitä vastuuta ikinä vanhempiensa luona. Ei edes aikuisena saati teininä. Tämäkin tyttö vaan huikkasi ovelta, että "mä meen tapaan kavereita" ja äitinsä juoksi perään pihaan, että "sulla on pieni vauva ja oletko sopinut, kuka hoitaa sitä". Tytär hämmentyneenä katsoi äitiään, että "etkö sä katso sitten..." Siinä piti sitten vääntää tätä, että ei ole mitään hoitoautomaattia ja asiat pitää sopia aina. Sanoisin, että kaveri oli liian nuori mummuksi ja liian paljon omissa pienissä kiinni, joten ei oikein saanut eläydyttyä mummun rooliin vaan oli pikemminkin puoliäiti.

Tulee mieleen oma elämäni, jossa pojan suuresti toivoma koira kuolisi nälkään, jos olisi 18-vuotiaan vastuulla. Hän sen halusi ja pitää omanaan, mutta silti me pidetään huolta, että koira saa ruokaa, pääsee ulos jne. Meidän pitää sanoa, että "hei, anna sille ruoka", "sun vuoro viedä lenkille" jne. Vie kyllä ja antaa ruokaa, mutta ei paljon huolet koirasta paina, kun menee ja tulee. Toisaalta, kun olimme parin viikon matkalla, oli koiran hoitanut hyvin, kun joutui ottamaan vastuun.