Tuntuu niin yksinäiseltä. Juuri eronnut lähinnä miehen

halusta. Itse olen sitä mieltä, että puhumalla oltais selvitty. Olo on kyllä murtunut ja vielä kun joudun kuuntelemaan, että et sä voi pakottaa mua oleen sun kanssa. 10v oltiin yhdessä ja yksi ihana lapsi saatiin.

Sattuu kun katson pientä ja näen miten isä on jättänyt, vaikka haluaakin tavata. Koti on tavallaan rikki kun yksi puuttuu. Mistä löytäisin ystäviä kun tuntuu, että sitä tosi ystävää ei ole ja kun sitä juuri tarvitsisin.

Entä miten elämä jatkuu? Löydänköhän ketään? Rakastaako mua enään kukaan? Tuntuu vain tällaiselta kun lähin ihminen on jättänyt.

Jonka kanssa olen viettänyt 10v melkein joka päivä ja kokenut yhdessä vaikka mitä niin hyvää kuin pahaakin. Onko muilla kertoa omia kokemiusia?

Miten on päässyt surun yli ja jatkanut taas elämäänsä ja kuinka pian löytänyt uuden ihmisen rinnalle??