Artikkeli käsittelee sitä, miten suomalaisille tyypillinen huomaamaton tapa vahingoittaa lasta voi periytyä sukupolvesta toiseen. Psykologi Leena Korppoo kuvaa uutuuskirjassaan, kuinka äidin emotionaalinen etäisyys voi jättää syviä jälkiä lapseen, mikä heijastuu aikuisuudessa epävarmuutena ja ongelmina ihmissuhteissa. Sota-ajan traumat ja vaikenemisen kulttuuri ovat vaikuttaneet vanhempien kykyyn käsitellä tunteitaan ja siten myös vanhemmuuteen. Ratkaisuna on tunneyhteyden ylläpitäminen lapsiin olemalla aidosti läsnä ja kiinnostunut heidän tunteistaan, mutta joskus etäisen äitisuhteen korjaaminen ei ole mahdollista.

Vastaa

Kommentit (2)

Vierailija

1/2 |

03.10.2024 | 08:42

Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija

2/2 |

03.10.2024 | 09:10

Näytä aiemmat lainaukset

En tiedä onko etäisyys vielä kovinkaan vaurioittavaa jos vertaa epavakaaseen tai narsistiseen äitiin. Nuo ovat. Voivat käyttäytyä aivan miten huvittaa ja aina syy on muualla, usein lapsessa. Eikä tälläisen hemmottelemanakaan kasva terveeksi.

Etäinen sentään mahdollistaa lapsen kiinnittyä muihin, nuo hulluimmat eivät sitä salli ja tämä saattaa kestää koko lapsen eliniän. Lapsi vammautuu vaikeasti tunne-elämältään kun hänellä on kieroutunut käsitys ihmissuhteista, jota sairas äiti omaksi edukseen syöttää. Tälläinen äiti ei epäröi työntyä kaikkeen lapsen elämässä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Keskustelun etusivu | Aihe vapaa

Edellinen ketju

Seuraava ketju