Autoton vauvaperhe - mahdotontako??

tottuneet ajamaan omalla autolla joka paikkaan.

Sitten kun useita lapsia ja näiden harrastukset, auto voi olla tarpeen, mutta mitä ihmeen väliä sillä yhden vauvan kanssa on?

Melkein kaikilla tuntemillani vauvaperheillä on auto, tosin ollut jo ennen lasten syntymää. Lisäksi olen kuullut, että lasten kanssa on tosi väsyttävää kulkea julkisilla. Me ei olla tähän mennessä autoa tarvittu työmatkoihin eikä muuhunkaan, kun kaikkialle on päässyt helposti ilmankin.



Meillä on kävelymatkan päässä melkein kaikki palvelut, terveyskeskukset, kaupat, pankit, uimahallit sun muut. Silti useimmilla on täälläkin autot joka taloudessa. Mietin, onko lapsiperheen elämässä jotain erityisen autoa vaativaa, jota ensimmäisen odottaja ei vaan tajua.

Kuten sanottu, yhden kanssa ei todellakaan välttämättä tarvitse autoa. Kun lapsia on useita, leikki-iästä ylöspäin, siitä on apua.



Itse asun metroradan varressa ja liikun yleensä aina julkisilla myös lasten kanssa, mutta harrastuskuskauksiin käytän autoa.

Asumme Helsingissä ja kolme lasta olemme kasvattaneet. Pian nuorinkin on eskarissa. Koskaan ei ole autoa ollut. Junalla matkustamme mummin luo 400 km:n päähän ja julkisilla Helsingin sisällä.

A. mikään ei ole kamalempaa, kuin huutava vauva julkisissa

B. koskaan et tiedä, mahdutko dösään/ratikkaan ja joudut pahimmillaan sitten seisomaan pysäkillä puoli tuntia, jotta mahdut kyytiin. Tai sitten ravaat pysäkiltä toiselle.



C. jos et jaksa rattaita itse nostaa, niin tarvitset apua ja aina sitä ei ole tarjolla. Kiva siinä sitten taiteilla itseänsä kyytiin



MUTTA, te olette muutenkin autottomia, niin varmasti suhtaudut asiaan ihan eri tavalla, kuin minä=)

Ja asutte ilmeisesti ihan ytimessä (?), joten ihan sama, mahdutko jonkun välineen kyytiin, vai et, kun kerta kävellenkin pääsee.

kuljetusvälineissä, ei bussissa, eikä lentokoneissa. Ollaan liikkuvainen perhe.



Ja monissa busseissa on matalalattiaovet, ei tarvitse apua edes tuplarattaiden kanssa.



5

Mainiosti ollaan pärjätty ilman autoa!



Kannattaa kokeilla, miten elämä sujuu ilman autoa, ja hankkia sellainen vasta sitten, jos muuten ei tunnu onnistuvan.

Hyvin ollaan pärjätty. Eikä muuten meidänkään lapset kuulu niihin, jotka saa hysteerisiä itkukohtauksia bussissa tai kaupassa :) Pikkuvauvana toki itkivät milloin missäkin, mutta kun syötin, vaihdoin kuiviin ja röyhytin ennen bussimatkaa, se meni aina hienosti.

Meillä vanhin lapsi huusi erittäin kuumana päivänä bussissa. Se oli kamala matka ja kyllä nolotti. Siitä on nyt 10 vuotta aikaa. Voi olla, että kokemattomana äitinä en osannut asiaan oikein reagoida.

A. mikään ei ole kamalempaa, kuin huutava vauva julkisissa

- Onpas. Huutavat aikuiset, kiroilevat haisevat juopot...



B. koskaan et tiedä, mahdutko dösään/ratikkaan ja joudut pahimmillaan sitten seisomaan pysäkillä puoli tuntia, jotta mahdut kyytiin. Tai sitten ravaat pysäkiltä toiselle.

- Meillä menee 2 bussia, molemmat 10 min välein. Siis 12 bussia tunnissa. Kukin ottaa max. 3 rattaat. 3 vuoden aikana olen KERRAN jäänyt kyydistä.



C. jos et jaksa rattaita itse nostaa, niin tarvitset apua ja aina sitä ei ole tarjolla. Kiva siinä sitten taiteilla itseänsä kyytiin

- Meilläpäin kaikissa busseissa on matalalattiat, voi rullata suoraan sisään.



Ei se ole ollenkaan vaikeaa, kun sen osaa =) Mun mielestä olisi moninkertaisesti vaikeampaa pakata vauva turvakaukaloon, rattaat auton takaluukkuun, ajaa keskustaan, etsiä sieltä parkkipaikka ja maksaa siitä, purkaa rattaat takakontista, ottaa todennäköisesti nukkuva vauva kaukalosta rattaisiin jolloin hän herää.... ja kotiin lähtiessä sama rumba uudelleen =)

jos atrvitaan johonkin autoa niin isäni tai paras kaverini tai isäpuoleni kuskailevat, mutta kaikki harratsukset ja muut tapahtuu keskustassa ja muuten ollaan aktiivisia bussin käyttäjiä!

meillä ei ole ollut vaikeuksia pärjätä ilman autoa, koska asumme Helsingissä ja täällä julkinen liikenne on niin hyvä. Pienemmillä paikkakunnilla auto olisi varmaan tarpeen.

meille tuli auto kun lapset olivat 2v ja 4v, miehen työsuhde-etuna jota emme oikeastaan olleet siihen mennessä kaivanneetkaan. Asumme Helsingin keskusta-alueella ja kaikki menot vauvan, ja myöhemmin taaperon ja vauvan, kanssa saimme hoidettua julkisilla paremmin kuin hyvin. Asennekysymys!

Jos perheessä on kaksi työssäkäyvää, on melkeinpä pakko olla kaksi autoakin. Ja se lysti maksaa :(

Ja kun miettii paljonko auton pitäminen maksaa niin autoton voi huoletta ajella taksilla vaikka kerran viikossa.

Vierailija:

A. mikään ei ole kamalempaa, kuin huutava vauva julkisissa

- Onpas. Huutavat aikuiset, kiroilevat haisevat juopot...

- No sekin vielä! Istu sitten huutavan ja haisevan juopon vieressä huutavan vauvan kanssa=)

B. koskaan et tiedä, mahdutko dösään/ratikkaan ja joudut pahimmillaan sitten seisomaan pysäkillä puoli tuntia, jotta mahdut kyytiin. Tai sitten ravaat pysäkiltä toiselle.

- Meillä menee 2 bussia, molemmat 10 min välein. Siis 12 bussia tunnissa. Kukin ottaa max. 3 rattaat. 3 vuoden aikana olen KERRAN jäänyt kyydistä.

- minun v*tutuskynnykseni nousee yli pimahdusrajan, jos en ensimmäiseen pääse. Meilläkin noita dösiä kyllä kulkee yhtenään, mutta en voi sietää sitä odottelua ja epävarmuutta. Ihanaa, kun on auto, johon hyppää kellosta välittämättä ja muista ihmisistä välittämättä ja saa olla ihan rauhassa ja nauttia ja AINA mahtuu kyytiin.

C. jos et jaksa rattaita itse nostaa, niin tarvitset apua ja aina sitä ei ole tarjolla. Kiva siinä sitten taiteilla itseänsä kyytiin

- Meilläpäin kaikissa busseissa on matalalattiat, voi rullata suoraan sisään.

- Tuo on totta, myönnän...mutta auta armias, kun se yksi korkealattiainen tulee. Itse asiassa Käpylässä asuessamme käytin välillä 1-ratikkaa ja sehän on aina korkea.

Ei se ole ollenkaan vaikeaa, kun sen osaa =) Mun mielestä olisi moninkertaisesti vaikeampaa pakata vauva turvakaukaloon, rattaat auton takaluukkuun, ajaa keskustaan, etsiä sieltä parkkipaikka ja maksaa siitä, purkaa rattaat takakontista, ottaa todennäköisesti nukkuva vauva kaukalosta rattaisiin jolloin hän herää.... ja kotiin lähtiessä sama rumba uudelleen =)

No ei todellakaan! Rintareppu on aivan huippu. Emme ole koskaan muutenkaan olleet järin innokkaita rattaiden käyttäjiä. Matkarattaat taas nostaa vaikka pikkurillillä.

Jos taas on kova koppa rattaissa, niin saa nukkuvan vauvan herättämättäkin siirrettyä autosta rattaisiin.

Lisäksi käymme lähes aina ostoskeskuksissa, joissa ei ole edes parkkimaksuongelmaa.

Toinen kauhujuttu on, että kun on toinen rattaissa ja toinen on siinä iässä, että uhmakkaasti vaan lähtee juoksemaan toiseen päähän ratikkaa, niin jeps, johan onkin mukava reissu tiedossa.

Meillä on metro lähellä ja se on niin helppo ja nopea, että ollaan mainiosti selvitty ilman autoa 3:n lapsen kanssa.

turvakaukalo ja -istuin meillä kyllä on, satunnaisia taksikeikkoja varten

lapset alle 1 v ja yli 2 v