Sanotaan, ettei raha tee onnelliseksi -

Kyllä raha minut ainakin tekisi onnelliseksi. Jos olisin rikas voisin jäädä pois töistä ja keskittyä harrastamaan mielekkäitä harrastuksia.

Ainakaan oman kokemukseni mukaan raha ei tee onnelliseksi. Mutta tottakai se helpottaa elämää ja tekee siitä huolettomampaa siltä osin kuin se voi. Toisaalta kun todellisuus hieroo päin naamaa sitä, että tärkeimpiä asioita ei saa ostettua rahalla, rahan merkitys vähenee. En törsäile, koska se ei tuo minulle parempaa oloa. Oikeastaan elän aika säästeliäästi. Jos saisin ostettua sen mitä oikeasti haluan rahalla, antaisin vaikka koko omaisuuteni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukemattomat kerrat "köyhien" rahankäyttö koostuu seuraavista "pakollisista" menoista:

Vähintään 2 suoratoistopalvelua, yksi äänikirjapalvelu jota ei kuunnella, osamaksusohva, osamaksuälypuhelin, osamaksutabletti, osamaksuläppäri, osamaksutakki, kallein mahdollinen kuntosalijäsenyys jota ei käytetä, kaupassa käydään kalleimmassa k-supermarketissa ja maitoa juodaan Valion tölkistä. Sitten kun ollaan niin köyhiä, hemmotellaan itseään päivittäin ties millä tuhuuksilla ja herkuilla.

Se määrä absoluuttista paskaa mihin hassataan rahat on jotain aivan käsittämätöntä. Sitten luullaan että vähänkin varakkaammat hassaavat rahansa samalla tavalla, ja että he ovat onnellisia kun kattavat nuo "pakolliset" menot. Ei mene noin. Varakkaammat ihmiset eivät osta turhaa paskaa heti kun raha tulee tilille. Se budjetoidaan ja menee säästöön. Se ei mene uudenkarheaan kulutuselektroniikkaan

Oon kyllä aivan eri mieltä että tulis halvemmaksi ostaa 5 e pizza kuin tarvikkeet kaupasta. Ehkä kerralla juu tulee kalliimmaksi ostaa tarvikkeet, mutta niistä samoista aineksista saat monta pizzaa.

 

Tää on yksi syy miksi monet on köyhiä. Ostetaan eineksiä kun se on muka halvempaa kuin tehdä itse. Oikeesti vaikka joku pinaattikeitto-annos maksaa ehkä 30 senttiä itse tehden ja kaupassa ostettuna pinaattikeitto maksaa vähintään euron enemmän. 

 

Moni säästäisi kymppejä kuussa kun alkaisi itse tekemään ruokansa. Tottakai välillä on kiva ostaa myös valmista, mutta turha ainakaan vedota siihen että säästösyistä näin tekisi

Vierailija kirjoitti:

Mitä sanotte rikkaat, eikö helpota raha elämää ?

Helpottaa tietenkin, mutta ei tee onnelliseksi. Onnellisuus on tosi lyhytaikainen olotila. Saatat olla onnellinen joitakin päiviä tai viikkoja sen jälkeen kun saat rahaa ja tilanne helpottuu. Mutta se tunne hiipuu ja häviää ja elämään tulee uusia pulmia ja ongelmia ja suruja. Rikkailla on yhtä lailla niitä kuin köyhilläkin. Ne on vain erilaisia. Terveyttä ei saa rahallakaan, vaikka pääsee helpommin lääkäriin. Rakkautta ei saa rahalla. Vääränlaista seuraa saa ja jotkut ystävistä katoaa. Jotkut saattaa heittäytyä ilkeiksi ja pahansuoviksi kun eivät kestä katellisuuttaan. Itse olen menettänyt 2 ystävää rahan takia. Minun olisi pitänyt alkaa kustantamaan heidän elämää. 

Se on vähän sama asia kaikkien unelmien ja tavoitteiden kanssa. Tavoitellaan valmistumista koulusta, projektien päättymistä, ajokortin suorittamista jne. Kun ne saavutat, niin hetken on kivaa ja onnellista ja pian tulee tyhjä olo, kun saavutit unelman ja sulla ei enää ole sitä unelmaa jota miettiä. Pitää keksiä uusia asioita mitä kohti mennä. Ei se ole niin, että sitten kun rahaa on, niin jää ikuisiksi ajoiksi kellumaan onnellisuuden tunteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan oman kokemukseni mukaan raha ei tee onnelliseksi. Mutta tottakai se helpottaa elämää ja tekee siitä huolettomampaa siltä osin kuin se voi. Toisaalta kun todellisuus hieroo päin naamaa sitä, että tärkeimpiä asioita ei saa ostettua rahalla, rahan merkitys vähenee. En törsäile, koska se ei tuo minulle parempaa oloa. Oikeastaan elän aika säästeliäästi. Jos saisin ostettua sen mitä oikeasti haluan rahalla, antaisin vaikka koko omaisuuteni. 

Mitä sinä haluaisit mitä et saa?

"Raha ei tee onnelliseksi" - sanonta on propagandaa. Rahattomana et voi edes ystävystyä kenenkään kanssa!

Vierailija kirjoitti:

"Raha ei tee onnelliseksi" - sanonta on propagandaa. Rahattomana et voi edes ystävystyä kenenkään kanssa!

Jos sulla on rahaa niin et voi koskaan tietää onko joku sinun ystävä/kumppani sen vuoksi, että sulla on sitä rahaa. Tiedän monia miehiä, jotka peittelevät omaisuuttaan tutustumisvaiheessa, koska ovat saaneet siipeensä sellaiseen naisten suhteen, jotka eivät oikeasti ole välittäneet, vaan ovat rahan perässä. Mullekin soittaa jotkut ihmiset vain silloin kun haluaisivat minut baariin maksamaan juomansa. Ja yksi ex-mies oli melko varmasti vain rahan vuoksi kanssani. Onneksi pääsin eroon hänestä.

Olin 20 kun menin yliopistoon ja tienasin vähän käteistä lastenhoidolla.

Yhden perheen äiti oli kotona, vain isä oli töissä hyvässä virassa. Äiti joutui vähäksi aikaa sairaalaan niin minä sain heiltä sitä lastenhoitotyötä muutamaksi viikoksi.

Oli varakas perhe ja kun menin kauppaan heidän kanssaan niin varmaan silmäni pullistui kuopistaan kun näin, ettei heillä edes ollut ostoslistaa vaan kärryyn kerättiin mitä nyt sattui tekemään mieli.

Sellaista en ollut ikinä nähnyt, vaan meillä oli aina lyhyt lista ja vain tarpeellista ostettiin, ruoka tehtiin kotona lähinnä juureksista ja sisäelimistä ja kalasta. Ne oli silloin halpoja.

Opiskellessa näin väliin nälkää koska en kehdannut pyytää vanhemmilta rahaa.

En ollut koskaan edes osannut kuvitella sen perheen kaltaista luksuselämää. Myöhemminkin aikuisena on aina ollut etukäteen mietitty lista kädessä kaupassa, eikä aina suinkaan ole ollut varaa ostaa sitäkään kaikkea, vaan jostain on täytynyt luopua.

No noista ajoista on yli 40 vuotta.

Ehkä nuo kokemukset sitten ovat olleetkin hyväksi, koska vaikka meillä nykyään olisikin varaa ostaa kohtuuden rajoissa mitä mieli tekee, niin emme kuitenkaan törsää.

Ruokakaupassakin on aina lista mukana.

Toisaalta on hyvä tunne, koska meillä ei ole mitään lainoja vaan omistamme oikeasti sekä kotimme että auton.

Kai sitä voi sanoa onnellisuudeksi, kun ei tarvitse tuntea mitään ahdistusta raha-asioiden takia?

Eipä tuo numero tilillä muuttanut omaa elämääni millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan oman kokemukseni mukaan raha ei tee onnelliseksi. Mutta tottakai se helpottaa elämää ja tekee siitä huolettomampaa siltä osin kuin se voi. Toisaalta kun todellisuus hieroo päin naamaa sitä, että tärkeimpiä asioita ei saa ostettua rahalla, rahan merkitys vähenee. En törsäile, koska se ei tuo minulle parempaa oloa. Oikeastaan elän aika säästeliäästi. Jos saisin ostettua sen mitä oikeasti haluan rahalla, antaisin vaikka koko omaisuuteni. 

Mitä sinä haluaisit mitä et saa?

Olla mun elämän tärkeimmälle ihmiselle edes melkein yhtä tärkeä kuin hän on mulle.

Köyhät ansaitsevat saman elintason ja tavarat kuin rikkaatkin, tätä ajatusmaailmaa en ymmärrä. Miksi ostetaan luotolla ja kärvistellään, kun kaikki liikenevä menee osamaksuihin?