Ulkomaille muuttanut, miten kohdemaa kotoutti sinut?

Vierailija kirjoitti:

Palestiina. Sain suomenkielisen tulkin mukaan paikalliseen sosiaalitoimistoon, jotta tukien hakeminen menisi sujuvasti. Lapseni saa koulussa suomenkielistä äidinkielenopetusta, jotta uusien asioiden oppiminen kävisi vahvalta pohjalta paremmin. Koulussa on toimittu muutenkin hyvin diskreetisti, esim. ramadania ei vietetä koulun yhteisissä tilaisuuksissa, vaan kuukauden teemana on kevään juhla, jotta kaikki voivat tuntea olonsa osallisiksi. Lisäksi kotouttamistani on auttanut, kun maan johtavat poliitikot ovat tuominneet jyrkästi rasismin ja on ollut erilaisia kulkueita ja mielenosoituksia, joissa meidät maahanmuuttajat toivotetaan tervetulleiksi.

Voi kun on hienoa, kuulostaa ihan Alladinin tarinoilta, tuonne minäkin haluan Palestiinaan. Varsinkin tuo kaikille uskonnoille yhteinen kevään juhla täytyy kokea.

Saksaan menin aikoinaan ja ei mitään kotouksia ollut kenellekään siellä. Gastarbeitereita oli miljoonia ent. Jugoslaviasta, Kreikasta, Turkista, Italiasta ja Maghrebin maista. Ei ketään kotoutettu, itse sai pärjätä ja etsiä asunnon ja töitä pitä tehdä, että sai elatuksensa. Työluvan hankki työpaikka ja oleskelupa hankittiin itse, samoin asunto hankittiin itse. Ei mitään valtion tukia ja rahoja kenellekään jaettu. 

Vierailija kirjoitti:

Muutin Saksaan. Kotoutus oli sitä, että firman maksama relocation-agentti hoiti monia asioita alussa, mutta 3 kk:n jälkeen kotouduin ihan itsekseni. Kieltä oli koko perheen osattava nopeasti töissä ja koulussa. 

Saksan valtio ei kotouttanut mitenkään.

Oi mikä mainehaitta! Mitä me saksalaisista nyt oikein ajatellaankaan? Kai maksoivat miljardeja johonkin ulkomaille varuilta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään ja kaikki byrokratia hirveän vaivalloista. Esimerkiksi olisi pitänyt olla paikallinen pankkitili, että sai kaasu- ja vuokrasopimuksen, mutta pankki vaati osoitteen todisteeksi vuokrasopimusta ja kaasulaskua. 

Ja siis Englanti.

Ihan olet kakkapökäle kun et puhu kunnolla englantia ja Suomi on joku maa Puolan ja Venäjän välissä. Onnea vaan matkaan anglofiileille, olet aina ulkopuolinen.

Takana viisi maata kolmella mantereella. Ja eipä kukaan kotouttanut minua, ihan itse piti opetella. Kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Muutin Kanadaan ja hain pysyvää oleskelulupaa. Kotouttivat pyytämällä kaikki mahdolliset dokumentit ja hyppyyttämällä siellä ja täällä niiden hankkimiseksi. Terveystarkastus tietysti kuului prosessiin, tosin en tiedä mitä siinä olisi pitänyt löytyä ettei olisi oleskelulupaa herunut.

 

Australiassa ei muuten ole käytännössä mitään mahdollisuutta saada pysyvää oleskelulupaa sen jälkeen kun täyttänyt 45v.

Kanadasta: Jos löytyy edes nuorella ihmisellä joku mahdollisesti kalliiksi tuleva sairaus, niin se on este oleskelulupaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään ja kaikki byrokratia hirveän vaivalloista. Esimerkiksi olisi pitänyt olla paikallinen pankkitili, että sai kaasu- ja vuokrasopimuksen, mutta pankki vaati osoitteen todisteeksi vuokrasopimusta ja kaasulaskua. 

Ja siis Englanti.

Ihan olet kakkapökäle kun et puhu kunnolla englantia ja Suomi on joku maa Puolan ja Venäjän välissä. Onnea vaan matkaan anglofiileille, olet aina ulkopuolinen.

 

Minusta taas tuntui Englannissa jo parin kuukauden jälkeen siltä, että kuulun sinne ja olen osa porukkaa. Suomessa ei ole ikinä tuntunut siltä. Tosin ei siellä Englannissakaan erityisesti kotoutettu, mutta ihmiset olivat vieraanvaraisia ja auttavaisia. Itse muutin sinne yli 20 vuotta sitten, palasimme Suomeen jossain vaiheessa, mutta tänäkin kesänä käytiin Englannissa ja vierailtiin useammankin kotiuttajan luona. Englannissa pärjää joka paikassa kivasti jos muistaa olla kohtelias. Voi oikeastaan tehdä mitä vaan, do as you please, kunhan keksii sille valinnoilleen jonkun hyvän selityksen. Suomessa taas ei ikinä mikään riitä ja esim. työn ilo on melko tuntematon käsite. Koko "työn ilo" on varmaan joku käännös, jota on alettu käyttää ironisesti...

Ruotsi. Sain asiantuntijaverotuksen eli 25% alempi kolmeksi vuodeksi.

Firma hoiti muutot ja asunnot ja rekisteröinnit mutta se on juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään ja kaikki byrokratia hirveän vaivalloista. Esimerkiksi olisi pitänyt olla paikallinen pankkitili, että sai kaasu- ja vuokrasopimuksen, mutta pankki vaati osoitteen todisteeksi vuokrasopimusta ja kaasulaskua. 

Ja siis Englanti.

Ihan olet kakkapökäle kun et puhu kunnolla englantia ja Suomi on joku maa Puolan ja Venäjän välissä. Onnea vaan matkaan anglofiileille, olet aina ulkopuolinen.

 

Foreigner!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään ja kaikki byrokratia hirveän vaivalloista. Esimerkiksi olisi pitänyt olla paikallinen pankkitili, että sai kaasu- ja vuokrasopimuksen, mutta pankki vaati osoitteen todisteeksi vuokrasopimusta ja kaasulaskua. 

Ja siis Englanti.

Ihan olet kakkapökäle kun et puhu kunnolla englantia ja Suomi on joku maa Puolan ja Venäjän välissä. Onnea vaan matkaan anglofiileille, olet aina ulkopuolinen.

 

Minusta taas tuntui Englannissa jo parin kuukauden jälkeen siltä, että kuulun sinne ja olen osa porukkaa. Suomessa ei ole ikinä tuntunut siltä. Tosin ei siellä Englannissakaan erityisesti kotoutettu, mutta ihmiset olivat vieraanvaraisia ja auttavaisia. Itse muutin sinne yli 20 vuotta sitten, palasimme Suomeen jossain vaiheessa,

No en tiedä, palattiin Suomeen kun lapset alkoi olla kouluiässä. Englantilainen peruskoulu ihan pseestä ja yksityiskouluihin olisi mennyt kaikki rahat. En tiedä miten paikalliset pärjää tässä tilanteessa. Et ole koskaan kunnon britti kun sulla ei ole oikeaa aksenttia, joten goodbye UK .

Saksassa ihan itse piti kotiuttaa itsensä, taistella järjetöntä byrokratiaa vastaan jokaikisessä asiassa ja edes maahanmuuttoa koskevissa asioissa ei virkailija puhunut englantia. Saksaan jos menee niin kieli on pakko opetella tai työn kautta saada apuja asioiden hoitamiseen.

Saksassa kaikki tehdään edelleen paperi postilla tai soittaen saksaksi. Ei ole ihan niin helppoa kuin Suomessa että laittaa vero.fi nettisivut englanniksi ja ilmoittaa veronsa. Englannin kielen taso isojen kaupunkien ulkopuolella on myös surkeaa.

Kotoutusteollisuuden vois lakkauttaa, liian kallista.

Muutin alaikäisenä suomenkielen ummikkona Kreikkaan. Ei mitään apuja. Englannin ja kreikan kieli piti oppia todella nopeasti sekä maan tavat. 

Vierailija kirjoitti:

Irlanti, en saanut mitään kotoutuspalveluita, enkä sellaisia kaivannut. Ihan töihin sinne menin ja itse hoidin työpaikan haun, asunnon, oleskelun rekisteröinnin, sähkösopimuksen jne. Kieltä osasin jo ennestään, mikä oli iso syy miksi ko. maahan lähdinkin töihin kun halusin kokeilla muutakin kuin Suomea.

Toisaalta eipä se mun sieltä tänne Suomeen mukanani tuoma mieskään ole saanut Suomessa mitään kotoutuspalveluita. Ne semmoiset on enemmän noille humanitäärisistä syistä tulijoille, joilla on muuten vaikeuksia esim. päästä työelämään kiinni. 

Oletteko edes selvittäneet, mitä palveluja olisi tarjolla? Olen itse töissä yliopistolla, ja kyllä minulla on useita ulkomailta tulleita tohtoritason työkavereita, joiden puolisot ovat olleet kotouttamispalveluiden kautta intensiivisellä suomen kielen kurssilla. Lopputuloksena on usein ollut se, että 1-2 vuoden päästä puoliso osaa suomea kohtuullisesti, kun taas se meillä oleva työkaveri korkeintaan tervehdykset ja kiitoksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään ja kaikki byrokratia hirveän vaivalloista. Esimerkiksi olisi pitänyt olla paikallinen pankkitili, että sai kaasu- ja vuokrasopimuksen, mutta pankki vaati osoitteen todisteeksi vuokrasopimusta ja kaasulaskua. 

Ja siis Englanti.

Ihan olet kakkapökäle kun et puhu kunnolla englantia ja Suomi on joku maa Puolan ja Venäjän välissä. Onnea vaan matkaan anglofiileille, olet aina ulkopuolinen.

 

Minusta taas tuntui Englannissa jo parin kuukauden jälkeen siltä, että kuulun sinne ja olen osa porukkaa. Suomessa ei ole ikinä tuntunut siltä. Tosin ei siellä Englannissakaan erityisesti kotoutettu, mutta ihmiset olivat vieraanvaraisia ja auttavaisia. Itse muutin sinne yli 20

 

Eipä tuo aksentti nyt mikään ongelma ole opetella.