Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsee yli siitä, että on jättänyt myöntämättä jollekin tunteensa?
29.09.2024 |
Jos näkee ihmisen, jolle olisi halunnut sanoa jotain ja on jättänyt sanomatta koska ei vaan ole pystynyt, niin miten sen asian kanssa elää jatkossa?
Kommentit (14)
Helposti, ei ajattele asiaa sen kummemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä mitä ei ole sanottua, ei ole olemassa. Asia elää vain mielessäsi ja niinkauan kunnes päästät tunteesta irti. Maailma ei tuohon lopu.
Vierailija kirjoitti:
Helposti, ei ajattele asiaa sen kummemmin.
Tässä kommentti jota aloittaja ei halua kuulla, joten siksi heti joku purkamassa omaa pahaa oloaan.
Kumpaa pelkäät enemmän, sen sanomista vai vastapuolen reaktiota?
Tuo on täysin hedelmätöntä vatvomista.
Jos ei sulla ole hyvää sanottavaa, on parempi olla sanomatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No omalla kohdalla kävi et nuorempana kielsin ja patosin tunteeni kun en niitä uskaltanut sanoa. Vuosikymmeniä myöhemmin elämässä törmäsin tähän henkilöön ja kerroon mitä silloin tunsin.
Oli tuntenutkin samoin ja myös peitellyt tunteitansa.
Elämä oli kuljettanut meidät eri suuntiin eli oli jo liian myöhäistä yhteiselolle mutta kieltämättä olin todella vihainen itselleni.
Vierailija kirjoitti:
Sitä mitä ei ole sanottua, ei ole olemassa. Asia elää vain mielessäsi ja niinkauan kunnes päästät tunteesta irti. Maailma ei tuohon lopu.
Onhan se olemassa siellä pään sisällä eikä jätä rauhaan. Sen tunteen kanssa ei oo kovin mukava elää. Miksi on niin vaikeaa sanoittaa sitä mitä sanottavaa onkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro lisää. Mikä tunne jäi myöntämättä, kenelle, milloin ja mistä syystä?
Vierailija kirjoitti:
Jääkö se vaan jonnekin kaihertamaan ja joskus joku muisto satuttaa?
Vai jääkö pikkuhiljaa unholaan?
Höh, sehän on pelkkä aikomus. Jääkö sulla kaikki aikomukset vaivaamaan?
Silloin sinulla on mielenterveysongelma. Et erota omaa ajatustasi teosta ja jäät omiin mielikuviisi jumiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kauan kuin se ihminen on elossa, sinulla on mahdollisuus kertoa tunteistasi hänelle.
Tuolle on psykoterapuassa nimi: vatvominen. Se on mielenterveyden häiriön yksi tunnusmerkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helposti, ei ajattele asiaa sen kummemmin.
Tässä kommentti jota aloittaja ei halua kuulla, joten siksi heti joku purkamassa omaa pahaa oloaan.
Sinä projisoit muihin oman pahan olosi. Tuo ylempi oli täysin neutraali kommentti. Itse lisäsit siihen omat tunteesi.
https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000009350162.html
"Vatvotko päässäsi kaikkea mahdollista?
Tietyt ihmiset ovat taipuvaisempia ylianalysointiin kuin toiset. Ihmisen mieli kestää saman huolen yhtäjaksoista vatvomista vain 10 minuuttia, asiantuntija muistuttaa.
Ylianalysointi on asioiden loputonta vatvomista, menneiden jossittelua ja tulevaisuuden murehtimista etukäteen, kertoo psykiatrinen sairaanhoitaja ja ratkaisukeskeinen terapeutti Jenni Kiviniemi.
Yliajattelu vähentää kykyä olla läsnä ja häiritsee keskittymiskykyä. Se aiheuttaa myös stressiä, josta voi seurata fyysisiä ja psyykkisiä haittoja, kuten masennusta, päihteiden käyttöä ja sydän- ja verisuonisairauksia, Kiviniemi kertoo.
Tiesitkö, että ylianalysoinnista voi kuitenkin opetella eroon?"
Jääkö se vaan jonnekin kaihertamaan ja joskus joku muisto satuttaa?
Vai jääkö pikkuhiljaa unholaan?