Lue keskustelun säännöt.
Onko kaverisi muuttunut niin että et enää halua olla hänen kanssaan tekemisissä?
27.09.2024 |
Mun kaverista on tullut todella pinnallinen ja tyrkky. Lisäksi hän juoruilee paljon ja puhuu muista selän takana. En jaksa enää häntä, tuntuu että hän vie voimani eikä meillä ole enää mitään yhteistä. Luottamus on mennyt. Yritän olla tekemisissä mahdollisimman vähän.
Kommentit (12)
Mä olen alkanut arvostaa itseäni enemmän enkä enää jaksa kaverin tuomitsevuutta ja vähättelyä mua kohtaan,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen alkanut arvostaa itseäni enemmän enkä enää jaksa kaverin tuomitsevuutta ja vähättelyä mua kohtaan,
sama juttu
Onhan näitä tullut nähtyä elämän varrella. Yksi ryhtyi uskovaiseksi ja toinen verkostomarkkinointiiin = eli pyramidihuijaukseen. Ei nähty vuosiin. Verkostomarkkinointiin lähtenyt joutui "yllättäen" velkajärjestelyyn ja tuli onneksi sittemmin järkiinsä, uskiksesta en ole kuullut sittemmin. Lieneeköhän jo saavuttanut taivaspaikkansa?
Kyllä. Olin yli parin vuosikymmenen ajan ystäviä teiniaikojen ex-poikakaverini ja hänen perheensä kanssa. Ex muutti aikoinaan, pian opintojensa jälkeen maaseudulle vaimonsa kanssa. Vuosien aikana hän muuttui junttimaiseksi öykkäriksi. Tähän päälle lähes patologinen oikeassaolemisen tarve. Kanssakäyminen oli pitkään enemmän tai vähemmän vastenmielistä ja lopulta sain tarpeekseni kun hän toistuvasti kuvitteli tietävänsä MINUN asiat paremmin kuin minä, mm. mitä ajattelen tai olen joskus ajatellut kenestäkin.
Pari vuotta sitten sain tarpeekseni.
Kaveri ollut mielenterveyspotilas viimeiset 30 vuotta. Enää ei oikein jaksaisi kuulla niitä juttuja, ettei mitään voi ja mihinkään pysty. Olen yhteyksissä harvakseltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen karsinut elämästäni nälvivät, vähättelevät, tuomitsevat, katkeruuttaan toisiin purkavat jne. ihmiset. Mielenrauha säilyy itsellä tällä tavoin.
Opiskelukaveri muuttui työelämään mentyään sellaiseksi että mikään muu puheenaihe ei kiinnosta kuin työ ja lisäksi tiukkaa minun töistäni koko ajan kun ollaan samalla alalla. Tuntuu painostavalta olla hänen seurassaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen karsinut elämästäni nälvivät, vähättelevät, tuomitsevat, katkeruuttaan toisiin purkavat jne. ihmiset. Mielenrauha säilyy itsellä tällä tavoin.
Sama juttu. Pelkkää voittoa.
Kaveri löysi elämänsä ensimmäisen miesystävän 50-vuotiaana eikä ole sen jälkeen ottanut yhteyttä. Vastaa kyllä jos itse otan yhteyttä, mutta hän ei ole koskaan aloitteellinen yhteydenottaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ollut tuollaisia kavereina, kaikki ovat luotettavia, eivätkä valehtele tai puukota selkään. Yhteyttä pidetään tasapuolisesti puolin ja toisin. Siitä tunnistaa aidon ystävän, siksi olleetkin elämässä niin pitkään kun vain muistan, osa nuoruus ja osa opiskeluajoilta saakka. Uusia ystäviä tullut elämään mukaan koko ajan myös työelämästä eri ympyröistä. Huomenna tapaan yhden rakkaimmista ystävistä Mieheni toki on myös yksi parhaimmista ystävistäni, mutta eri tavalla, onhan hän rakastettuni ja himojeni kohde, ei pelkkää lämmintä ystävyyttä🔥
Kyllä. On ollut ennenkin ns. oman elämänsä sankari, eli elämä pyörinyt paljon oman napansa ympärillä, mutta viime vuosina tuo on mennyt ihan mahdottomaksi.
Kaikissa tapaamisissa puhuu tuntikausia itsestään. Mitä on tehnyt, mitä ajatellut ja kuinka on näihin ajatuksiin päätynyt. Kokee kehittyneensä ihmisenä todella paljon ja kuvailee tätä kehitystä vuolaasti ja yksityiskohtaisesti. Viimeksi kun olimme naisporukalla ulkona syömässä, kukaan ei saanut häneltä yli 2 minuutin suunvuoroa.
Hän on vanha rakas ystäväni, mutta en jaksa enää hänen seuraansa.
Joo. Paitsi olen ehkä enemmän itse muuttunut ja huomannut, ettei enää ole yhteistä säveltä. Oletko varma, että ystäväsi ei ole aina ollut hiukan tuollainen, ja huomaat sen nyt?