Ihan oikeasti mitä mä teen väärin?
Olen 35 vuotias nainen. En ole vielä tähän päivään asti löytänyt miestä mistään. 20 vuotiaana olin parisuhteessa mitä oma tyhmyyttäni pilasin. Muut ovat pysyneet miehensä kanssa.
Mä on vuosia ja vuosia ja vuosia kierrellyt yksin tapahtumia, harrastuksia, seurakunnat, keikat, sovellukset, kirjastot, baarit jne jne jne jne
Täysin 0 lopputulos. Jos joskus jutteli jonkun kaa netissä niin se on jäänyt muutamaan lauseeseen kun ei tiedä mistä jutella.
En tarvitse kuulla samat lauseet etten tartte miestä jne jne. Mä on vaa tosi naisellinen nainen ja perinteinen. Olrn koko elämäni halunnut vain miehen ja perheen. Koti on mulle kaikki kaikessa.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
"Jos joskus jutteli jonkun kaa netissä niin se on jäänyt muutamaan lauseeseen kun ei tiedä mistä jutella."
Juttelemaan oppii juttelemalla.
Aloita vaikka kysymällä miten on viikko mennyt tai miten on syksy alkanut ja kysy harrastuksista/luonteesta jne
Miehenä toivoisin tällaisia kysymyksiä naisilta. Toivoisin myös heidän vastaavan kun kysyn itse.
Et ole jutellut mun kanssa. Jos olet ihan tavallinen suomalainen nainen,niin keskustelu voidaan aloittaa.
En todellakaan ole laatinut vaatimuslistoja enkä kulje mittanauhan kanssa naisen mittoja tarkkailemassa
Et löydä väkisin. Olet ainakin elänyt elämääsi ja just nyt ehkä olet aloittanut prosessin ja se tietää ehkä muutoksia tulevaisuutta varten. Olet varmasti kypsynyt ja kehittynyt. Mikä on siis tilanne?
Vierailija kirjoitti:
Et ole jutellut mun kanssa. Jos olet ihan tavallinen suomalainen nainen,niin keskustelu voidaan aloittaa.
En todellakaan ole laatinut vaatimuslistoja enkä kulje mittanauhan kanssa naisen mittoja tarkkailemassa
Lisään vielä omaan kirjoitukseeni, jutella voi ihan mistä vaan. Kysyä voi,missä asut, mitä harrastat,mitä musiikkia kuuntelet, katseletko leffoja, käytkö retkillä, mielikuvitus rajana. Ei tarvi olla mitään kauhean hienostunutta tai syvällistä. Ihan normaalia höpöttelyä
Vierailija kirjoitti:
Jos olet liian hyvä nainen niin paskat miehet kiertävät sinut kaukaa. Moni pitää perheellistymistä pelottavana tai sitten on psyko, joka suhtautuu siihen välinpitämättömästi ja jättää sinut tyyliin raskausaikana
Edustat perhekeskeistäkulttuuria, mihin miehet eivät ole kasvatettu. Heidät on kasvatettu pornoon, bileisiin, tappopeleihin ja sadismiin. He etsivät naisseuralaiselta seksuaalisia emootioita ja pornon myötä enenevissä määrin seksuaalista väkivaltaa - siis kohteita sille
Eli haaveilet ehkä jostakin, joka ei tällä hetkellä manifestoidu miehissä, ja sen vuoksi et sitä tietenkään saa. Kannattaa haaveilun sijaan katsoa, mitä miehet ovat, ja miettiä haluaako miestä ollenkaan. Saatat saada nuo kaikki haluamasi asiat (perheen, hoivattavan, jne.) jotakin muuta kautta, helpommin ja turvallisemmin, kuin miehen kautta
"Feminismin siluettiin piiloutuneet katkerat ja/tai pelokkaat miesvihaajat loputtomilla syytöksillään siitä, kuinka miehet on tappajia, raískaajia ja kusípäitä".
Juu näin se menee.
nykyään on kaikenlaista metoota ja feminismiä. eivät tavalliset miehet enää lähesty naisia. enintään pelimiehet ja humalaiset uskaltavat uhmata metoon vaaraa ja silloinkin miesten kannattaa valita kohteensa.
millainen hörhö käy SEURAKUNNISSA?
sano nyt vielä, että olet vihervasemmistolainen feministi, joka eloapinoi keskellä tietä
Mä olen jo yli nelikymppinen ja samassa tilanteessa. Mä olen alkanut ajatella, että pakkohan sen on niin olla, että mä vaan olen ja olen jo nuorena ollut melkoisen ruma. Olin pitänyt itseäni aina perus-ok-näköisenä, en kaunottarena mutta en rumanakaan.
Mutta kun tuntuu, että jos olisin ollut sellainen ok näköinen, niin edes joku olisi varmaan yksin liikkuvaa naista jossain lähestynyt iskumielessä. Mutta ainoat kerrat, kun on lähestytty on ollut niitä, joissa olen ollut niin masentunut yksinäisyyteni takia, että olen jo näyttänyt surulliselta, sitten on voinut joku tulla kysymään mikä on. Tyylin lähtenyt baariin yksin ja siellä katsellut miten kaikille löytyy valomerkin lähestyessä seuraa, ja minä vaan olen yksin. Muuten kuin huolissaan jaksamisestani tai jos on oikeaa asiaa, kukaan ei ole minua lähestynyt, ei siis flirttimielessä. Ja kyllä mä jonnekin 35 ikään asti aika paljon liiikuinkin kodin ulkopuolella paikoissa, joissa oli myös miehiä. Sen jälkeen kyllä enemmän vaan kotonani oleskellut, enkä enää ketään etsikään. Jos en nuorempana ja nätempänäkään löytänyt, tuskin nyt rupsahtaneenakaan.
En tiedä..mulla vaan mies sananmukaisesti käveli vastaan. Olin ollut jonkun vuoden sinkkuna, ja ikääkin oli. Olin päättänyt, että olkoon parisuhteet (siinä vaiheessa oli tullut jo kokemusta pettäjistä ja valehtelijoista), pärjään itsekin. Ja lapsia hankin ilman miestä yms.
Ja sitten se tuli vastaan, kun vähiten odotti eikä ketään etsinyt. Nyt jo 10 vuotta naimisissa, ja ne lapsetkin tuli.
35.. ei se oo viä paljon. mä 49M ja kaikki ohi...
Jaa?
Joskus vuoden 2018 paikkella naisten kollektiivinen näkemys oli erittäin selvä ja kuuluva se oli "Lopettakaa ahdistelu ja jättäkää naiset rauhaan!"
En kiinnittänyt asiaan erityista huomiota ennenkuin selvisi, että hyväksi esimerkiksi ahdistelusta kävi vaikkapa naisen kohtelias tervehtiminen.
Kun tuohon kehtasin väittää vastaan, kerrottiin naisissa että se on ahdistelua, miesten pitäisi harjoitella sosiaalisia taitoja. Ja erityisesti jättää naiset rauhaan, kun eivät ymmärrä ahdistelun ja tervehtimisen eroa!
En pelästynyt, huolestunut tai loukkaantunut, mutta tulin hieman surulliseksi ja päätin antaa naisten olla rauhassa.
Sillä miksi lähestyisin ketään, jota minkäänlainen kontakti mieheen ahdistaa, inhottaa ja pelottaa?
Luulen, että ongelma on tuossa "kun ei tiedä, mistä jutella". Harva lähtee yrittämään parisuhdetta tuppisuiden kanssa. Harjoittele juttelemaan erilaisten ihmisten kanssa. Niin osaa jutella silloinkin, kun joku kiinnostava osuu kohdalle.
Jokaiselle naiselle on ainakin 6000 sinkkumiestä vapaana. Miksi olette niin hiton nirsoja.
Mä kävin n 2 v aikana yli 100 treffeillä. Työkaverit järkkäs, netistä jne. Pari viestiä ja sitten treffeille. Jos oli ihan ok, sitten uudestaan. Aina ei tule klikkiä ekalla kerralla.
Löysin mieheni juhlista. Menin sen aikaisen miesystävän kanssa juhliin ja tapasin siellä nykyisen. Miehet olivat tuttuja, lähinnä tiesivät toisensa. Kun nykyinen näki lähdin ex n kanssa, asiat jäivät siihen. Sitten ex jätti minut, palasi ex n kanssa yhteen, nykyinen näki heidät ja kysyi minun numeroa.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että ongelma on tuossa "kun ei tiedä, mistä jutella". Harva lähtee yrittämään parisuhdetta tuppisuiden kanssa. Harjoittele juttelemaan erilaisten ihmisten kanssa. Niin osaa jutella silloinkin, kun joku kiinnostava osuu kohdalle.
Samaa mieltä. Olin nuorena tavattoman ujo ja epävarma. Jännitin kaikkea ja kaikkia. Mutta minulla oli kavereita joiden kanssa käytiin esim. viihteellä ja muiden mukana tutustui ihmisiin vaikka kuinka paljon ihan livenä.
Onko sinulla ystäviä, jotka lähtee mukaan menoihin? Hyvää jatkoa!
Olisiko tämä asia mistä voisi keskustella ystävien kanssa ennemmin kuin vauva palstalla? Enkä tarkoita tätä pahalla.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen monta jotka on samassa paikassa, miehiä ja naisia.
Joku juttu yhteiskunnassa on pahasti rikki, kun ihmiset eivät enää kohtaa. Jos ei menetä toivoaan ja luovuta loputtomien ghostaamisten ja muiden negatiivisten kokemusten läpi, niin löytää vain semmoisia kumppaneita joita ei halua.
Teollinen vallankumous -> feminismi -> äärikapitalistiset parisuhdemarkkinat
Mistä löydät näitä?