Tulipa taas paska fiilis tuosta Perhe-lehden

läheisriippuvuusjutusta. Jutussa oli paljon asiaa ja tunnistin siitä itseni lähes joka suhteessa, mutta miksi pitää kirjoittaa jotenkin niin v*ttumaiseen sävyyn? Kyllä minusta mieleen littyvistä ongelmista kärsivät ansaitsisivat saman kunnioituksen kuin muistakin vaivoista kärsivät. Vai milloin olette viimeksi lukeneet jutun vaikka diabeteksestä tyyliin " öisin diabeetikko häiritsee perhettää käymällä jatkuvasti vessassa, työpaikkallakin hänet tunnetaan jatkuvista vessavierailuistaan, ruoan näppimisestä ja väsyttävista erityisruokavaliovaatimuksistaan" .



Ja sitten kun on lytätty joka kantilta, ei voida edes antaa mitään muita käytännön neuvoja kuin mene al-anon-ryhmään tai terapiaan.