Olisitko sinä paniikissa, jos yritystä takana vuosi ja

takana oli jo 5 vuotta (kakkosta yritettiin kaikkiaan 7 vuotta). Lapsettomuushoidoilla tärppäsi tokasta yrityksestä ja saimme kaksoset kun täytin 35. Kuopus syntyi sitten ihan luomusti ja olin 37 v.

Sit kun oli yritetty yli vuosi aloin jo rauhottua ja ottaa rennommin. Sit kun tieto tuli, ettei saada ilman hoitoja lapsia niin jopa vähän helpottikin kun tiesi missä vika on ja että siihen saa apua. Neljän vuoden yrityksen ja usean hoidon jälkeen meille syntyi kaksoset.

Eli 24-vuotiaana aloimme yrittää ja juuri ennen 28-vuotissynttäreitäni synnytin esikoisen. Ja kyllä, olin aivan helvetin paniikissa alkuun kun mitään ei tapahtunut. Clomifenin avulla lopulta ovis ja sitä myötä myös raskaaksi.

Itse olin 30, kun tapasin miehen ja pääsin yrittämään raskautta. 7 kk:een ei tapahtunut mitään, ja olin jo vähän huolissani. Mutta sitten onneksi tärppäsi ja olin tosi iloinen, ettei tarvinnut lähteä mihinkään tutkimuksiin.



Silloin en varmaan olisi rohkaistunut vielä vuoden jälkeenkään mihinkään tutkimuksiin, vaan olisin vain ajatellut, että ei nyt oo tärpännyt. Mutta nyt kun oon tutustunut aiheeseen vähän enemmän, niin neuvoisin vuoden päästä jo hakeutumaan lääkärille, ettei arvokasta aikaa mene turhaan hukkaan, sillä kyllä se lapsettomuuskin kuitenkin on melko yleistä.

Se voi olla niin älyttömän pienestä kiinni ja on ihan turhaa tuhlata aikaa. Esim. jos et ovuloi voi vain 5 pillerin clomifen kuuri auttaa.

t: se toinen lapsettomuudesta kärsinyt kaksosten äiti

Olisin helvetin ONNESSANI kun saisin elää elämäni ilman lasta!

Vaan kun sitä reaktiota on vaikea estääkään...



Itse sitten vihdoin tulin raskaaksi juuri kun olin ilmoittautunut adoptiojonoon.

vuodessa tärppää. Vika kuitenkin saattaa olla helposti hoidettavissa, esim. hormonilääkityksellä. Marsmars lääkäriin.