Lue keskustelun säännöt.
Miksi mun ei anneta olla surullinen ja ahdistunut?
24.09.2024 |
En saa ajatella kuolemaa enkä varsinkaan puhua siitä vaan mun pitää piristyä ja miettiä sitä, että kuinka pieniä mun murheet lopulta on "ajattele nyt ukrainalaisiakin!". Tämä ei helpota mun oloa yhtään vaan nyt en uskalla puhua kenellekään mitään ja olen ihan yksin näiden ajatusten kanssa.
Eikä ole kyse siitä, että olisin vellonut tässä tilassa vuosia, kuukausia tai edes viikkoja, vaan kyse on akuutista tilanteesta.
Kommentit (6)
Sen kun olet, mutta älä häiritse sillä muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheisesi eivät osaa lohduttaa, vaan heidän tapansa toimia on kieltää negatiiviset tunteet.
Muita ei haittaa vaikka olisit kuinka surullinen ja ahdistunut ja itsetuhoinen, vaan sä voit tuntea ja kokea omat tunteet. Mutta ainakin itse koen mielummin positiivisia tunteita ja ajattelen positiivisia asioita ja yritän löytää hyvää jokaisesta päivästä, vaikka ne olisivat olleet kuinka huonoja tahansa. Täll tavalla mä oon huomannut että mulla on ollut paljon enemmän elinvoimaa ja jaksamista, koska ainoa kuka sua voi auttaa oot sä itse.
Läheisilläsi on vaikea nähdä tuskasi ja ovat hieman neuvottomia yrittäen tehdä jotain edes. Anna heille armoa, ihmiset ovat aina vähän viallisia, mutta yrittävät parhaansa.
Kun te käännytte sisäänpäin, te tajuatte että millään ulkopuolelta tulevalla asialla ei ole mitään väliä enää
Lopeta se murehtiminen mitä joku muu sanoo ja tee sisäinen työsi
Ei tää elämä ole helppoa kellekkään.
Opettele olemaan hyvässä mielessä itsekäs ja anna niiden muiden olla jos ne ei ymmärrä. Niiden ei kuulukkaan ymmärtää.
<3
Voiko joku selittää miksi läheiset toimivat noin?