Miksihän joudun aina silmätikuksi?

Täräytä hampaat kurkkuun. Oppiipahan olemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan ällistyneenä luen aloitusta 😳. Että on muitakin jotka kokee samaa. Minä olen ruma naisihminen ja ihan pennusta asti minut on huomattu ja huomioitu vaikka en ole huomiota hakenut, sillä inhoan sitä. Menen sitten työpaikalle, kouluun tai vaikka isoon palaveriin niin aina pomo, opettaja, kouluttaja ottaa minut silmätikuksi. Lapsena ja nuorena olin arka ja ujo. En ole enää mutta aina sama juttu. Erityisesti ihmiset tykkää kettuilla, arvostella työnjälkeä tai ulkonäköä. Työt teen reippaasti, ja aina niin hyvin kuin osaan, luvutkin kertoo että hyvä työntekijä.

Jopa oma äiti syynää aina minut päästä varpaisiin ja miettii että takerrunko tällä kertaa hiuksiin vai vaatteisiin (molemmat aina puhtaat ja ehjät, siistit). Sisarukseni eivät koskaan saa samaa kohtelua ja vastaanottoa. Ikinä, ja ollaan liki eläkeikäisiä kaikki. Ilmeisesti syynä on ruma ulkonäkö, en muuta keksi. Uskallan sanoa ei ja sanoa vastaan. Olen itsevarma.

Äitisi on kasvattanut tuohon rooliin. Sosiaalisissa tilanteissa haet saman rooliasetelman.

Ihmisillä on sama tunne-elämä kuin muillakin eläimillä. Ei se hiukan kehittyneempi aivokuori tee mitään, kun hyvin harvat asiat päätetään järkeilyn avulla. Tunteiden vallassa kaikki häärivät eikä silloin tilanne eroa yhtään lehmälauman touhuista. Ihmisillä on samat nokkimisjärjestykset ja kilpailut alfojen suosiosta kuin muillakin. Katsokaa eläinfilmejä ja lukekaa tutkimuksia aiheesta, niin moni mysteeri selviää ja löytyy osviittaa arkielämän pulmiin.

Ihmiset on erilaisia. Muista että on olemassa myös hyväsydämisiä ihmisiä jotka oikeasti välittää.

Joudut silmätikuksi vaikka istuisit hiljaa nurkassa. Olet siis erilainen kuin muut, syrjäänvetäytyvä. Mene mukaan porukkaan, äläkä jää syrjään. Yleensä poikkeama joukossa ja erilaisuus pistää silmään. Ja joukko muodostuu samankaltaisten ja samanlaisuuden ympärille. 

Tuohon tottuu. Joku päivä. Toivottavasti....