Lue keskustelun säännöt.
Miten olen päätynyt monen ihmisen kanssa sellaiseen rooliin että "jes, tolle voi vailittaa kaikesta!" - ei kai nuo kaikille käyttäydy niin?
22.09.2024 |
Miksi sitten _just_ mulle? Heillä on siis ihan perheet ja puolisot ja paljon tuttavia niin kai he ihan mukavia, positiivisiakin ihmisiä olla?
Mut mun seurassa aina kauhea valitusvirsi milloin mistäkin, aiheet yleensä sellaisia etten minä mitään kokemusneuvoja osaa ainakaan antaa eikä voisi vähempää kiinnostaakaan oikeastaan.
Esim. istuin kahvilla kaverilla niin se jauhoi ihan oikeasti koko sen ajan miehensä siskosta kuinka se oli nyt jotenkin käyttäytynyt väärin tätä kaveriani kohtaan. Tosi seikkaperäinen selostus asiasta jonka päähenkilön tunsin nimeltä, en mitenkään muuten.Tätä luokkaa siis puheenaiheet.
En jaksa enää tuollaista negatiivisuutta! Miksi ne ovat mut valinneet valitusvirtensä kohteeksi?
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Vaihda itse puhenaihetta tai vältä jatkossa tämmöisten seura. Jos olet tasapainonen, joku voi tarkoituksella sitä lateudesta tehdä vaan rikkoaksen hyvän mielen.
Kun ei siinä saa suunvuoroa. Ennen poltin tupakkaa niin oli kätevä poistua aina silloin tällöin sauhuille mutta lopetin sen ja tuo puheripuli ei lakkaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon kans huomannut että oon kaiken negatiivisen roskakori kaikille työkavereille. Just viime viikolla yksi työkaveri tokaisi melkein tunnin jauhamisen jälkeen että "ihanaa kun sulle saa avautua!". No, en ehtinyt sanoa mitään mihinkään väliin, hyvä että hymähdin jotain ja tämän kommentin jälkeen tyyppi poistui taas jatkamaan yksin hommia. Yksi työkaveri soittelee joka viikko ja valittaa ties mistä kumminkaimankissoista, jos ei nähdä livenä ollenkaan.
Alan oleen pikkusen kypsä.
Saako nykyään kertoa vain iloisia asioita kaverille? Suomalaisille se tarkoittaa, että ollaan hiljaa .
Entä missä se raja menee? Kaverille tai työkaverille ei saa kertoa mitään negatiivista, ettei toinen ahdistu. Mutta tänne täysin tuntemattomille saa valittaa ja avautua henkilöistä, joita me muut ei tunneta millään tavalla? Kai nyt sentään sen kaverin tunnet ja häntähän tää asia koski.
Noissa tilanteissa kuuluu olla vastavuoroinen. Olla empaattinen kaveria kohtaan. Sanoa pari kertaa, että onpa ikävä käly. Koita jaksaa. Sitten vaihdat aihetta. Tai kerrot omasta kokemuksesta.
Onpa paha, et ihmiset puhuu asioista, jotka on mielen päällä. Töissä harrastetaan tuota kyl ihan urakalla, jokainen vuorollaan, ja sitten taas jatketaan. Tarkoituksena tuulettaa ajatuksia, ja vastavuoroisesti molemmat voi valittaa hetken.
Joskus tulee joku, joka ei ole samalla aalloilla ollenkaan, ja alkaa antaa neuvoja ja loukkaantuu, kun ei ala niitä toteuttaa. No, eihän siinä ole ollenkaan siitä kyse.
mä ymmärrän aloittajaa.Liian kilttinä itsekin päätynyt tähän rooliin.Ei siinä saa sanaa väliin, kun puhetulva jatkuu, jatkuu ja jatkuu.Nykyisin välttelen.Ei kukaan jaksa olla toisen huoliämpäri.Saatoin tunnin puhelun aikana saada itse sanottua muutaman sanan väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saako nykyään kertoa vain iloisia asioita kaverille? Suomalaisille se tarkoittaa, että ollaan hiljaa .
Entä missä se raja menee? Kaverille tai työkaverille ei saa kertoa mitään negatiivista, ettei toinen ahdistu. Mutta tänne täysin tuntemattomille saa valittaa ja avautua henkilöistä, joita me muut ei tunneta millään tavalla? Kai nyt sentään sen kaverin tunnet ja häntähän tää asia koski.
Noissa tilanteissa kuuluu olla vastavuoroinen. Olla empaattinen kaveria kohtaan. Sanoa pari kertaa, että onpa ikävä käly. Koita jaksaa. Sitten vaihdat aihetta. Tai kerrot omasta kokemuksesta.
Jännästi vaan ne "kaverit" tai työkaverit kaikkoaa kun yrittää itse sanoa mitä tahansa väliin tai valituksen loputtua puhua toisesta aiheesta. Kahvitauko loppuu aina sopivasti tai pitää mennä takaisin kotiin ruokkimaan kissa. Siitä tietää että on pelkkä huoliämpäri tai mikälie roskakori, kun ei kukaan kuuntele vastavuoroisesti. Se ei ole kovin mukava rooli.
Puhuisivatkin joskus positiivisia juttuja! Niitä jaksaisi paremmin.
Mitähän tuumaisivat nämä valittajat jos napakasti pyytäisi vastavuoroisuutta juttuihin? Varmaan loukkaantuisivat.
Vierailija kirjoitti:
mä ymmärrän aloittajaa.Liian kilttinä itsekin päätynyt tähän rooliin.Ei siinä saa sanaa väliin, kun puhetulva jatkuu, jatkuu ja jatkuu.Nykyisin välttelen.Ei kukaan jaksa olla toisen huoliämpäri.Saatoin tunnin puhelun aikana saada itse sanottua muutaman sanan väliin.
jep ja sitten jos itse joskus yrität kertoa huolistasti saat vastauksen että sähän kyllä pärjäilet etc ja off they go. Parempi on vain ghostata tollasten elämästä, moni ajattelee sen nykyään silleen ettei lähipiiriä haluta kuormittaa, niin löydetään sitten joku muu helppo terapeutti jolle kaikki tilitetään. enkä puhu nyt semmoisesta vastavuoroisesta terapoinnista mitä voi aitojen kavereiden kanssa harrastaa ja molemmat tulevat kuulluksi.
Vaihda itse puhenaihetta tai vältä jatkossa tämmöisten seura. Jos olet tasapainonen, joku voi tarkoituksella sitä lateudesta tehdä vaan rikkoaksen hyvän mielen.