Mun on vaikea osoittaa miehelleni rakkaushempeilyä
Mies on siinä vielä tönkömpi, mutta en esimerkiksi tunne luontevaksi lähetellä mitään sydänemojeja tai muuta hempeilyä. Toisaalta kaipaisin jotain sellaista.. jos mies lähettäisi mulle sellaisia, tykkäisin kovasti, mutta jos itse lähetän niin tulee olo että hyi kamalaa.
En osaa tulkita itseäni että olenko vain tällainen vai johtuuko se vastavuoroisuuden puutteesta.
Kommentit (34)
Meillä oli exäni kanssa juuri samanlaista. Ei mitään hempeilyä. Seksiäkin satunnaisesti. Erottuamme löysin uuden miehen joka hempeili viestein ja muutenkin ja oli täysin luonnollista vastata siihen. Ja niin on vieläkin, kohta 10v yhdessä. Seksiä on paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainut läheisyys meillä on seksin aikana. Silloin on pussailua ja hyväilyä. Ainut hetki jolloin mies ikäänkuin paneutuu tuottamaan mielihyvää minulle( ja minä hänelle).
Olen miettinyt että jos hempeilisin enemmän, tekisikö mieskin mulle vastavuoroisesti? Mutta kun mulla on joku lukitus päällä, en saa itseäni tekemään
-ap
Kuulostatte ihan tavallisilta suomalaisilta. Meillä on täällä pitkään ollut mentaliteetti, että kun on kerran sanottu rakastavamme, seuraavaksi asiaan palataan jos tulee tarve ilmoittaa asian muuttuneen. Eteen päin ollaan menossa, mutta hitaasti tapahtuu.
Lapsena/nuorena aina vannotin etten isona halua sellaista mörököllimiestä.
Näin se elämä vaan menee..
-ap
Toksiset mörököllikaverini ovat ainoita, jotka ovat kysyneet, että tarvitsenko jotain ja voivatko auttaa. Naiset keskittyvät enemmän tunteiden näyttelemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainut läheisyys meillä on seksin aikana. Silloin on pussailua ja hyväilyä. Ainut hetki jolloin mies ikäänkuin paneutuu tuottamaan mielihyvää minulle( ja minä hänelle).
Olen miettinyt että jos hempeilisin enemmän, tekisikö mieskin mulle vastavuoroisesti? Mutta kun mulla on joku lukitus päällä, en saa itseäni tekemään
-ap
Kuulostatte ihan tavallisilta suomalaisilta. Meillä on täällä pitkään ollut mentaliteetti, että kun on kerran sanottu rakastavamme, seuraavaksi asiaan palataan jos tulee tarve ilmoittaa asian muuttuneen. Eteen päin ollaan menossa, mutta hitaasti tapahtuu.
Lapsena/nuorena aina vannotin etten isona halua sellaista mörököllimiestä.
Näin se elämä vaan menee..
Toksiset mörököllikaverini ovat ainoita, jotka ovat kysyneet, että tarvitsenko jotain ja voivatko auttaa. Naiset keskittyvät enemmän tunteiden näyttelemiseen.
Niin, miehet näyttävät tunteensa teoilla, ei tunnepornolla.
Vierailija kirjoitti:
Toksiset mörököllikaverini ovat ainoita, jotka ovat kysyneet, että tarvitsenko jotain ja voivatko auttaa. Naiset keskittyvät enemmän tunteiden näyttelemiseen.
Liittyy siihen liian aikaisin aloitettuun aikuisen näyttelemiseen.
Meidän Milla on jo niin kypsä 13v, että kävisi aikuisesta. No ei ole koska kuoren sisällä asustelee 13v pikkutyttö, joka ei pysty aikuisen esittämisen takia koskaan kasvamaan oikeasti aikuiseksi.
Kuulostaako narsistilta? Kaikki on aina miesten vika LOL!
Moikka ap. Mulla on ollut samaa ongelmaa. Kaikki rakkaushöpinät on tuntuneet tosi noloilta. Sitten menin naimisiin miehen kanssa, joka on opettanut, ettei siinä oo mitään noloa kertoa että rakastaa tai laittelee hempeitä viestejä. Laitellaa sydämiä ja puhutaan hempeitä nykyään.
Inhosin myös aina omia varpaitani, siihen asti kunnes tämä mieheni osoitti ettei niissä oo mitään iljettävää. Pääsin siitäkin yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainut läheisyys meillä on seksin aikana. Silloin on pussailua ja hyväilyä. Ainut hetki jolloin mies ikäänkuin paneutuu tuottamaan mielihyvää minulle( ja minä hänelle).
Olen miettinyt että jos hempeilisin enemmän, tekisikö mieskin mulle vastavuoroisesti? Mutta kun mulla on joku lukitus päällä, en saa itseäni tekemään
-ap
Kuulostatte ihan tavallisilta suomalaisilta. Meillä on täällä pitkään ollut mentaliteetti, että kun on kerran sanottu rakastavamme, seuraavaksi asiaan palataan jos tulee tarve ilmoittaa asian muuttuneen. Eteen päin ollaan menossa, mutta hitaasti tapahtuu.
Lapsena/nuorena aina vannotin etten isona halua sellaista mörököllimiestä.
Näin se elämä vaan menee..
Tai ehkä itse jätin heidät väliin, koska tiesin olevani jotenkin vaikea?
Vierailija kirjoitti:
Moikka ap. Mulla on ollut samaa ongelmaa. Kaikki rakkaushöpinät on tuntuneet tosi noloilta. Sitten menin naimisiin miehen kanssa, joka on opettanut, ettei siinä oo mitään noloa kertoa että rakastaa tai laittelee hempeitä viestejä. Laitellaa sydämiä ja puhutaan hempeitä nykyään.
Inhosin myös aina omia varpaitani, siihen asti kunnes tämä mieheni osoitti ettei niissä oo mitään iljettävää. Pääsin siitäkin yli.
Oletpa löytänyt ihanan miehen :)
Vierailija kirjoitti:
Moikka ap. Mulla on ollut samaa ongelmaa. Kaikki rakkaushöpinät on tuntuneet tosi noloilta. Sitten menin naimisiin miehen kanssa, joka on opettanut, ettei siinä oo mitään noloa kertoa että rakastaa tai laittelee hempeitä viestejä. Laitellaa sydämiä ja puhutaan hempeitä nykyään.
Inhosin myös aina omia varpaitani, siihen asti kunnes tämä mieheni osoitti ettei niissä oo mitään iljettävää. Pääsin siitäkin yli.
Poistoon menee tämä valheellinen kommentti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toksiset mörököllikaverini ovat ainoita, jotka ovat kysyneet, että tarvitsenko jotain ja voivatko auttaa. Naiset keskittyvät enemmän tunteiden näyttelemiseen.
Liittyy siihen liian aikaisin aloitettuun aikuisen näyttelemiseen.
Meidän Milla on jo niin kypsä 13v, että kävisi aikuisesta. No ei ole koska kuoren sisällä asustelee 13v pikkutyttö, joka ei pysty aikuisen esittämisen takia koskaan kasvamaan oikeasti aikuiseksi.
Kuulostaako narsistilta? Kaikki on aina miesten vika LOL!
Kaikista vaarallisin narsisti on piilonarsisti. He esittää uhria ja nauttii siitä.
Äitini ei ollut mikään feministi, mutta jaksoi jankuttaa, että pojat/miehet haluavat vain "sitä". Nuoruuteni ajan kuvittelin, ettei minua pojat/miehet näe ihmisenä. Aikuisena tapasin Elämäni rakkauden, joka lähestyi minua rauhallisesti, vonkaamatta yhtään mitään. Seksi tuli ajallaan ja sitä on riittänyt.
"Niin, miehet näyttävät tunteensa teoilla, ei tunnepornolla. "
Tunteiden osoituskin on teko.
Kyse on siis siitä että monet miehet haluavat osoittaa tunteensa juuri vain sellaisilla teoilla jotka heille sopivat, ei sellaisilla joita se toinen tarvitsisi tai haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Äitini ei ollut mikään feministi, mutta jaksoi jankuttaa, että pojat/miehet haluavat vain "sitä". Nuoruuteni ajan kuvittelin, ettei minua pojat/miehet näe ihmisenä. Aikuisena tapasin Elämäni rakkauden, joka lähestyi minua rauhallisesti, vonkaamatta yhtään mitään. Seksi tuli ajallaan ja sitä on riittänyt.
Äitisi siis manipuloi ja sabotoi normaalin kehityksesi aikuiseksi ja kasvatti sinusta miesvihaajan. Onneksi olkoon sillä sinulta vietyä kehitystä et voi enää mitenkään saada takaisin, koska et ole enää nuori ja viaton, eikä ne miehetkään ole.
Suomalaisista naisista noin 13 tusinassa on tuollaisia ja siksi ne ovat parisuhteessa lähinnä ongelmajätettä.
Se on varmaan mihin on tottunut ja minkä kokee luontevaksi. Mitä jos, vaikka koettaa jotain vastaavaa laittaa itse tai keskustelee kumppanin kanssa sopivan hetken tullen? Paljon lähtee siitä miten kotona ollaan toimittu ja miten kerrottu tunteista ja välittämisestä. Jotkut kaipaavat sitä jatkuvasti, jotkut sillon tällöin ja jotkut eivät tavallaan arjessa sitä sano tai koe "välttämättömyydeksi" jos tietää toisen pitävän itsestä. Tietysti olis hyvä tuoda toisen tärkeyttä esiin, eikä vaan vaieta kaikesta tunne-elämän tunteista ja varsinkin positiivisista asioista. Nehän vahvistaa suhdetta ja kokemusta siitä, että kumppani on "oma ihminen". Tietysti jotkut voivat sitten vaivaantua tunteilusta, riippuen tunteeko sen luontevaksi osaksi kommunikaatiota ja arkea. Ilman tunteiden ilmaisua ja kommunikaatiota suhde tuskin silti toimii, koskien tunteiden ilmaisua ja konfliktien ratkaisua, sekä muiden parisuhteen ongelmien ratkontaa: esim.talousasiat, kotityöt, rahankäyttö ja moni muu. Pitäähän noista voida keskustella, jos esimerkiksi ostetaan yhdessä asunto ja perustetaan perhe. Tunteiden ja asioiden panttaus johtaa pidemmällä tähtäimellä ongelmien kierteeseen, jossa niitä hautoo ja jättää ilmaisematta toiselle.
Sabotoit elämäsi äidiltä perityllä miesvihalla. Halveksit miehiä ja jäljelle jäi vaihtoehdoiksi vain täysin tunneälyttömät mörököllit. Tunneälylliset jätti sut väliin, koska otsassasi lukee selkeästi että olet "haasteellinen tapaus".