Sairaalahuoltajan työ on niin rankkaa, että iltaisin sattuu joka paikkaan
Teen sitä opintojen ohella kokopäiväisesti. Käytännössä juoksen koko päivän taukoamatta ja yritän muistaa samalla monta asiaa yhtä aikaa. Nostelen raskaita tavaroita ja selkään sattuu. Työtä ei koskaan ehdi tekemään työajassa, aina menee ylitöiksi. Yritän parhaillaan tulla raskaaksi ja pelkään, että työ estää sen fyysisellä kuormittavuudellaan. En pysty nukkumaan, koska joka raajaan sattuu niin kipeästi ja niin paljon. Olenko se vain minä vai kokeeko joku muukin sahun työn tällaisena?
Kommentit (30)
No eihän tuollainen ole ihmiselle hyväksi
Päivät kuluvat äkkiä, muistamista on aivan valtavasti. Oma työni ei ole fyysisesti raskasta.
no voi voi vaihda työpaikkaa, jos koet sen liian raskaaksi sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Jep, minä, joka olen 45 ja tehnyt sitä parikymmentä vuotta, joista vain 10 ensimmäistä kokoaikaisena. Nykyään vai keikkaa. Olkapäät pettävät yllättäen ensimmäisenä, eivät lonkat. Kukaan ei pysty epäinhimillisiin mitoituksiin, mä ainakin jätän nykyään kylmästi vaan tekemättä ennen kuin rikon itseni. Toisaalta mulla on keikkaa juuri siksi, että tunnolliset kokopäiväiset rikkovat itsensä, joko henkisesti tai fyysisesti.
Ammattilaista meinasi joskus hävettää, sitten naurattaa ja itkettää, nykyään en enää välitä. Ei työnsuunnittelijakaan välitä.
Kiitos kokeneen kommentista! Itsekin olin aluksi tunnollisesti vaikka ylitöissä, jos joku jäi tekemättä. Sitten selvisi, että ylitöistä ei makseta, joten jäävät tekemättä.
Onko sulla muuten antaa vinkkiä, että mikä olisi hyvä käsirasva? Mulla kuoriutuu iho sormista ja nivelistä käsidesin takia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, minä, joka olen 45 ja tehnyt sitä parikymmentä vuotta, joista vain 10 ensimmäistä kokoaikaisena. Nykyään vai keikkaa. Olkapäät pettävät yllättäen ensimmäisenä, eivät lonkat. Kukaan ei pysty epäinhimillisiin mitoituksiin, mä ainakin jätän nykyään kylmästi vaan tekemättä ennen kuin rikon itseni. Toisaalta mulla on keikkaa juuri siksi, että tunnolliset kokopäiväiset rikkovat itsensä, joko henkisesti tai fyysisesti.
Ammattilaista meinasi joskus hävettää, sitten naurattaa ja itkettää, nykyään en enää välitä. Ei työnsuunnittelijakaan välitä.
Kiitos kokeneen kommentista! Itsekin olin aluksi tunnollisesti vaikka ylitöissä, jos joku jäi tekemättä. Sitten selvisi, että ylitöistä ei makseta, joten jäävät tekemättä.
Onko sulla muuten antaa vinkkiä, että mikä olisi hyvä käsirasva? Mulla kuoriutuu iho sormista ja nivelistä käside
Ihan järkyttävää. Meillä taas säästetään ja tehostetaan, mikä tarkoittaa sitä, että entistä pienemmällä porukalla tehdään entistä enemmän töitä. En missään nimessä pärjäisi enää kokopäiväisenä, nimimerkillä relaksanttien kanssa vapaalla. Viimeisimmän illan lähtevistä jouduttiin soittamaan ensiavun yövuorolle, että tulevat jatkamaan. En yksin ehdi keittiöhommilta.
Vanhan hoitaja vinkki, Tummeli. Käsiin yöksi ja puuvillakäsineet perään. Tosin jos kätesi ovat haavoilla, olet todnäk allerginen ko merkille, kokeile toista, jos suinkin saatavissa. Niissä on eroja.
Opettele pitämään puolesi ja jättää työtä tekemättä, seuraava vuoro hoitaa, ei voi tehdä aina ylitöitä. Jos tuolla alalla ei pidä huolta omista oikeuksista, niin kukaan muukaan ei sitä tee.
Osta hyvät kengät töihin. Älä tingi ruokailuista ja syö riittävästi.
Opettele nostamaan ergonomia huomioiden, käytä kärryjä yms apuvälineitä aina kun mahdollista.
Mä ainakin oon hyvin raskautunut tuossa työssä, siinähän pysyy hyvässä kunnossa ja hoikkana.
Kotona kannattaa töiden jälkeen venyttellä päivittäin.
Tee muistilista paperi ja kynä mahtuu aina taskuun
Millaisia tehtäviä työhön nykyään kuuluu? Itse juuri olen pohtinut että siirtyisin kaupan alalta takaisin sairaalaan, jossa olen jo aikaisemmin laitoshuoltajana työskennellyt. Ei ainakaan tarvitsisi kuunnella asiakkaita jatkuvasti, purkaa raskaita kuormia jne. Mutta siirtyisinkö ojasta allikkoon. Ikää on n. 50v mittarissa.
Sitähän se on. Töiden jälkeen saa taistella itsensä suihkuun ja jääkaapille. Muuten makaa koko loppuillan. Ja aamulla sattuu ihan kuin olisi potkittu ja hakattu koko yö, sormien nivelet särkee ja on jäykät, jalkapohjiin sattuu kävellä. Siitä sitten pikkuhiljaa vetreytymään ja rääkki uusiksi. Onneksi teen vain keikkaa eikä nytkään ole töihin ikävä. Kuka keksi sen, että joka vuorossa revitään ihminen loppuun asti näännyksiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, minä, joka olen 45 ja tehnyt sitä parikymmentä vuotta, joista vain 10 ensimmäistä kokoaikaisena. Nykyään vai keikkaa. Olkapäät pettävät yllättäen ensimmäisenä, eivät lonkat. Kukaan ei pysty epäinhimillisiin mitoituksiin, mä ainakin jätän nykyään kylmästi vaan tekemättä ennen kuin rikon itseni. Toisaalta mulla on keikkaa juuri siksi, että tunnolliset kokopäiväiset rikkovat itsensä, joko henkisesti tai fyysisesti.
Ammattilaista meinasi joskus hävettää, sitten naurattaa ja itkettää, nykyään en enää välitä. Ei työnsuunnittelijakaan välitä.
Kiitos kokeneen kommentista! Itsekin olin aluksi tunnollisesti vaikka ylitöissä, jos joku jäi tekemättä. Sitten selvisi, että ylitöistä ei makseta, joten jäävät tekemättä.
Onko sulla muuten antaa vinkkiä, että mikä olisi hyvä käsirasva? Mulla kuoriutuu iho sormista ja nivelistä käside
Voi johtua ihan käsidesi merkistä. Erisan ja diversey ei aiheuta mitään minulle.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Millaisia tehtäviä työhön nykyään kuuluu? Itse juuri olen pohtinut että siirtyisin kaupan alalta takaisin sairaalaan, jossa olen jo aikaisemmin laitoshuoltajana työskennellyt. Ei ainakaan tarvitsisi kuunnella asiakkaita jatkuvasti, purkaa raskaita kuormia jne. Mutta siirtyisinkö ojasta allikkoon. Ikää on n. 50v mittarissa.
Vuodeosastoilla ruokahuolto (tilaukset, tarjoilut, tiskit), vuodehuolto ja siivous. Nykyään potilasvaihto on ihan eri tasolla kuin ennen, väkeä tulee ja menee akuuteilla ympäri vuorokauden, eikä tyhjiä paikkoja ole. Siivousta hidastavat moninkertaistuneet eristykset, koronaa on osastoilla ympäri vuoden perusmrsa:n ja kumppaneiden lisäksi. Ja tosiaan tekijöitä vähemmän, meillä pahoinvointialue on poistanut kokonaisia vuoroja, joten sairaalahygienia on muisto vain.
Siivouksesta säästäminen aiheuttaa hyvinvointialueille varmasti vähintään 100 miljoonan euron lisäkulut vuosittain jatkuvina eristyksinä ja roskavuorina mitä se tuottaa ja henkilökunnan saamina tartuntoina joista tulee poissaoloja ja sijaistarvetta, hälytysrahojen maksua. Täysin vapaaehtoista rahan tuhlaamista.
Vierailija kirjoitti:
Opettele pitämään puolesi ja jättää työtä tekemättä, seuraava vuoro hoitaa, ei voi tehdä aina ylitöitä. Jos tuolla alalla ei pidä huolta omista oikeuksista, niin kukaan muukaan ei sitä tee.
Osta hyvät kengät töihin. Älä tingi ruokailuista ja syö riittävästi.
Opettele nostamaan ergonomia huomioiden, käytä kärryjä yms apuvälineitä aina kun mahdollista.
Mä ainakin oon hyvin raskautunut tuossa työssä, siinähän pysyy hyvässä kunnossa ja hoikkana.
Iltavuorossa on yleensä vain yksi laitoshuoltaja eikä sille ole mitoitettu aikaa edes tehdä omia töitään joten sille ei voi mitään jättää.
Vierailija kirjoitti:
Millaisia tehtäviä työhön nykyään kuuluu? Itse juuri olen pohtinut että siirtyisin kaupan alalta takaisin sairaalaan, jossa olen jo aikaisemmin laitoshuoltajana työskennellyt. Ei ainakaan tarvitsisi kuunnella asiakkaita jatkuvasti, purkaa raskaita kuormia jne. Mutta siirtyisinkö ojasta allikkoon. Ikää on n. 50v mittarissa.
Aiempi keskustelija mainitsikin jo vuodeosastot, mutta työtä voi tehdä myös esim. poliklinikoilla (tutkimushuoneiden siivous) tai leikkaussalissa. Näihin kahteen edellä mainittuun alueeseen ei kuulu ruuan tarjoilua.
Sotaan kyllä riittää aina rahaa, hyvinvointiin ei. !!
Sairaanhoitaja nostelee niitä ihmisiä.
Työ on rankkaa. Siihä palkka
Ongelmaa ei voi korjata ainakaan palkkoja korottomalla. Korkea palkka pakottaa korkeat tehokkuusvaatimukset, jolloin kaikki ei enää selviä.
Hoitajien palkkoja tulisi leikata 20-30% ja säästöt käyttää uusien hoitajien palkkaamiseen.
Jep, minä, joka olen 45 ja tehnyt sitä parikymmentä vuotta, joista vain 10 ensimmäistä kokoaikaisena. Nykyään vai keikkaa. Olkapäät pettävät yllättäen ensimmäisenä, eivät lonkat. Kukaan ei pysty epäinhimillisiin mitoituksiin, mä ainakin jätän nykyään kylmästi vaan tekemättä ennen kuin rikon itseni. Toisaalta mulla on keikkaa juuri siksi, että tunnolliset kokopäiväiset rikkovat itsensä, joko henkisesti tai fyysisesti.
Ammattilaista meinasi joskus hävettää, sitten naurattaa ja itkettää, nykyään en enää välitä. Ei työnsuunnittelijakaan välitä.