Lue keskustelun säännöt.
Diskot oli ennen pikatreffipaikkoja. Baarista ei löydä nykynuoret (yleensä) puolisoa.
16.09.2024 |
Tyttäreni etsii itselleen sopivaa miestä. On 22-v ja kertaalleen seurustellut.
Mistään ei tunnu löytyvän sopivaa.
Minun nuoruudessani diskossa pystyi helposti illan aikana tapaamaan ja juttelemaan monen miehen kanssa 2 tanssin ajan. Hyvin kätevä pikatreffipaikka.
Tyttäreni sanoo, että baareissa ollaan lähinnä oman kaveriporukan kanssa. Minä ja kaverini kävimme baareissa vain sopivaa miestä esimässä. Siellä kävi kunnollisisakin miehiä samassa tarkoituksessa.
Tinder ei todellakaan korvaa diskojen pikatreffejä.
Kommentit (28)
2000 luvun alussa oli eri meininki kun nykyään. Silloin 24 vuotta sitten ei ollut tindereitä ja muita vaan piti mennä baariin kumppania hakemaan. Minä löysin baarista kumppanin silloin. Nykyään ihmiset ei ole sosiaalisia ja kännykkä on se josta yrittävät löytää kumppania. Ei nykyään uskalleta mennä juttelee ja iskemään ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puppa oli kova diskossa kävijä 70-luvulla:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mitä vittua? Sinähän tässä kutsuit toista luuseriksi ilman mitään syytä. Katso peiliin, todellinen vetovoimaton vätys löytyy sieltä."
Ilman mitään syytä? Itsehän kerroit, ettei sinua ja kavereitasi lähestynyt kukaan baareissa silloin kun nimenomaan baareissa lähestyminen oli maailman tapa. Kyllä se jostain kertoo. Aika säälittävää muuten vetää itkupotkuraivareita tuntemattomalle netissä.
Tai sitten se ei kerro yhtään mistään. Eivät kaikki vaan pariudu, syitä on vaikka kuinka monta. Ei se edes ole välttämättä itseisarvo kaikille. Aika säälittävää, jos näkee toisen luuserina vain koska ei ole suhteessa.
Tuota, kyllä se kertoo. että jotenkin tosi oudosta tyypistä täytyy olla kyse. Haloo, ysärillä ja nollarilla lähes kaikki tapasivat baarissa!
Omasta 4-kymppisestä kaveripiiristäni kukaan ei ole tavannut nykyistä puolisoaan baarissa ja yhtä lukuunottamatta kaikki ovat vielä ns. ensimmäisellä kierroksella. Mummo kyllä tapasi vaarini tansseissa. Mistähän muinaishistoriasta nyt puhutaan?
Kunnollisena sinkkumiehenä käyn välillä baareissa. Appeihin en koske. Yhden oluen otan illan aikana ja juttelen tai vaihdan muutaman sanan ehkä viidelle naiselle illan aikana. Arvioisin, että baarissa on illan aikana 0-1 potentiaalista seurustelukumppania. Tarpeeksi kun käy, niin joku tärppää ja onneksi nyt ei ole mikään kiire löytää uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä kävin diskoissa 90- ja 00- luvuilla enkä kyllä tunnista ap:n kuvaamaa ilmiötä. Diskoonhan mentiin tanssimaan kavereiden kanssa. Siellä kävi niin erilaista väkeä, että vain sattumalta ois saattanut tavata jonkun potentiaalisen seurustelukumppanin. Ne löydettiin opiskelu- tai harrastuspiireistä. Tai kavereiden kautta.
1980-luvulla haettiin tuntemattomia tanssimaan ja ideana oli seurustelukumppanin löytäminen.
Tuo kavereiden kanssa tanssiminen on tullut myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Omasta 4-kymppisestä kaveripiiristäni kukaan ei ole tavannut nykyistä puolisoaan baarissa ja yhtä lukuunottamatta kaikki ovat vielä ns. ensimmäisellä kierroksella. Mummo kyllä tapasi vaarini tansseissa. Mistähän muinaishistoriasta nyt puhutaan?
Olen ap ja puhun 1980-luvusta, jolloin kaikki kaverini löysivät puolisonsa baarista.
No mutta onhan se säälittävää, jos on niin ruma, ettei kukaan koskaan lähesty baareissa.
-eri