" ystävänpäiväviesti" toiselle naiselle

että olen lähettänyt viestit nro 1 3 4 6 8 14 27 29, kun jollain taisi olla epäselvyyttä vastauksista päätellen.

Vastailen pariin kysymykseen:

Miehessä huomasin sellaisia merkkejä, että hän muuttui tosi vittumaiseksi minua kohtaan. Mitään positiivista ei sanonut, valitti vaan kaikesta.

Pettäminen on tapahtunut viime syksynä, joulun alla sain tietää.

Puhuttu on paljon. Jotenkin mieheni tuntuu nyt kuin vieraalta ihmiseltä.

Ehdotin jonnekin perheneuvolaan tai vastaavaan menemistä, mutta miestä ei kiinnosta mennä " sosiaalitantoille puhumaan" .

Onneksi olen saanut tukea ystäviltä.

Tuntuu vain niin pahalta, että kun on koko aikuisen rakentanut yhteistä elämää, niin toinen tulee ja vetää maton jalkojen alta. Yhdessä ollaan oltu siis tuolta 90-luvun alkupuolelta ja meillä on molempien hartaasti toivottu ja odotettu lapsi vm. 2005.

Miehellä kyllä omatunto kolkuttaa.. on alkanut kantamaan kotiin suklaata... Sillähän ne sydänsurut paranee.

Vastakysymys sille, joka on antanut anteeksi miehen pettämisen. Kuinka ihmeessä sen teit?

Saat purkaa pahanolontunteita. Voihan olla niin että miehesi on kertonut olevansa sinkku niin paljastuu se sika.

Jos toinen osapuoli pettää se tietenkin tekee väärin. Siihen voi olla lieventäviä asianhaaroja, kuten väljähtynyt suhde tai sitten hlön omat ongelmat. Tai sitten ei, kyseinen pettäjä on patologisesti ajattelematon.



Ihmiset ovat tietenkin tahtovia olentoja, jolla on mahdollisuus hallita tekemistään. Toisaalta ihmiset ovat myös tuntevia, kiltteejä ja rakastavia, alttiita tuntemaan sekä myötätuntoa että rakastumaan - joko aviopuolisoon yhä uudelleen tai sitten johonkin toiseen.



Parisuhten eten pitää tehdä töitä ja pitää tahtoa, mutta siitä huolimatta voi käydä ihan hyvillekin ihmisille niin, että sitä rakastuu eikä voi asialle mitään. Minusta siinä on turha syyttää ketään katkerasti, ei pettäjää eikä ainakaan sitä kolmatta osapuolta. Suru ja suuttumus on eri asia, mutta turha myrkyttää oma ja toisten elämä, mitä siitä kukaan hyötyy.

Jätä entinen miehesi ja tämä uusi onni omaan rauhaansa. Älä suo heille yhtään kallisarvoista energiaasi, jota sinä ja lapsesi nyt tarvitsette.



Opettele nauttimaan elämästäsi uudelleen ja uudella tavalla. Jos tarvis, laihduta vähän. Urheile. Käy kampaajalla, osta huiman kalliit farkut. Lue hyvä kirja, käy leffassa.



Sisäisestikin tarvitset muutosta, ota siis tämä mahdollisuutena. Hyväksy ja anna anteeksi. Kasva näiden negatiivisten pettymyksen, vihan, turhautumisen tunteiden yli. Olet vahva, itsenäinen nainen ja saat olla ylpeä itsestäsi ja omasta elämästäsi. Keskity tähän, niin vuoen päästä olet aivan toinen ihminen kuin nyt, elämäsi on paljon parempi kuin osaat nyt tuskassasi edes kuvitella.



Et ole yksin.

Olen itse pitkässä liitossa ja siihen on mahtunut kaikenlaista. Tutustuimme jo lukiossa, suhdetta takana 20 vuotta ja avioliittoa seitsemän.



Meillä ongelmana on olut se että tutustuimme liian aikaisin, meillä ei ole muita kumppaneita oikein ollut. Toisaalta se on vahvuus olemme toistemme parhaat kaverit, olemme kasvaneet yhdessä, meillä on enemmän aikaa yhteisessä elämässä kuin lapsuuden kodissa.



Tilanne on aiheuttanut sekä irtiottohaluja että vakaata halua pysyä yhdessä. Mieheni on pettänyt, minä olen antanut anteeksi. Itse olen " pettänyt" ihastumalla, toteutus jäi koska jänistin - ei siis korkeiden periaatteiden takia vaan koska raukkamaisesti peräännyin. KAduttaa vieläkin. Minun pettämiseni on omani, mies ei siitä tiedä enkä aio kertoa. En vastaisuudessakaan, jos noin kävisi uudelleen.



Olen antanut anteeksi. Kyse oli suhteesta työkaveriin joka paljastui ja satutti tietenkin. Toisaalta meillä on jo niin pitkä historia, etten usko että asemaani mikään hetkauttaa - en tarkoita etteikö eroa voisi tulla, mutta olen joka tapauksessa ollut niin tärkeä ihminen mieheni elämässä että sitä ei mikään muuta. Mieheni ei halunnut erota minä halusin antaa anteeksi. Meillä menee hyvin.

Jalat maassa-ihmisenä tajuan, että edessä on hyvä tulevaisuus, kun sen itse rakennan. Nyt on vaan vielä kovasti tunteet päällä. Moni kommentoija tuskin on jaksanut koko ketjua lukea. Itse olen lukenut kaikki ja itkenyt. Siis en noitten negatiivisten kommenttien takia, vaan hienojen elämänviisauksien ja kannustavien viestien vuoksi.

En ole kellekään kostamassa tai mitenkään puuttumassa tämän toisen naisen elämään. Pyysin vaan hieman tukea tässä tunnemyrskyssä ja sitä olen saanutkin. Kiitokset teille, jotka jaksoitte kannustaa.

Olen jo kampaajalla käynyt ja suunnittelen pientä piristystä kotiin; uusia verhoja ja mattoa.

että mua pelkästään riemastutti vaimon yhteydenotto. Ei siitä mitään huonoa omaatuntoa tule, pelkästään voitonriemuinen tunne ja jos voi, lyö löylyä lisää kertoilemalla tapaamisista yms. Kiva vaan kun vaimoa pännii niin paljon, että soittelee tai tekstailee ja luulee, että se vaikuttaa mihinkään mitään positiivisesti. Mä olen muuten edelleen suhteessa tähän silloiseen mieheen, ja hän erosi vaimosta jo vuosia sitten. Naisten välinen tappelu vain edesauttoi asioita, mies halusi entistä enemmän ulos tilanteesta. En ole erityisen ylpeä tästä, mutta mies on onnellisempi nykyisessä tilanteessa, hyvä vain kun saivat syyn erota minun avullani.

vaikuttaa myös siltä, että sulla on tavattoman huono itsetunto. Täytyy olla, jos " riemastuttaa" se, että olet saanut jonkun raivostumaan sillä, että olet ruvennut vehtaamaan sen miehen kanssa. Sama kuin mä riemastuisin siitä, että saan vauvani itkemään sillä että vien siltä leun kädestä.

olette eroamassa. Minua on petetty ja juuri samalla tavalla jäi omakin ukkoni kiinni. Olin raivoissani. Tuntui etten voi purkaa raivoani mihinkään. Meillä meni silloin vielä todella hyvin, paremmin kuin koskaan, mutta jokin asia sai minut lukemaan puhelimeen kumman usein tulevia viestejä, kun niitä normaalisti ei tullut juuri lainkaan. No niin sitä vaan edelleen yhdessä ollaan, kun alkujärkytyksestä päästiin saatiin asiat puhuttua kuntoon. Aikaa meni ja välillä tuntui toivottomalta yrittää mutta nyt menee jo hyvin. Tsemppiä sulle ja koettakaahan vielä jutella jos vaan suinkin voitte.

ja pettamisesta... tunteillensa ei ehka voi mitaan, mutta teoilleen voi. en ymmarra kuka haluaa ottaa itselleen niin moraalittoman naisen tai miehen, jolla ei ole ymmarrysta/ halua/ jarkea ym lopettaa edellista suhdetta ennen uuden aloitusta.



se, ettei halua lopettaa vanhaa suhdetta on naurettavaa ja saalittavaa varmistelua...saalittavaa on se, etta ei uskalleta tai haluta olla yksin vaan mieluummin ollaan suhteessa, on se millainen tahansa, eika myoskaan viitsita tehda toita sen eteen, ja lahdetaan vasta kun on uusi poka varmistettu.



minusta voi kylla peraankuuluttaa moraalia (mika ilmeisesti monilta puuttuu) myos niilta vapailta miehilta ja naisilta! mika ihme teita vaivaa??!



omaan napaan tuijotus on yksi ikavimpia ja saalittavampia piirteita ihmisessa.

" Sen verran pirua kyllä löytyy, että kyl mä jonkun nasevan viestin muijalle antaisin, mut ehkä menisin lapsen kans käymään ovella et täti voi ihan itse mun nicopetterille kertoa miks vie iskän pois. Mut ihan takuulla jotain tekisin. Vaikka myöhemmin voisin katua, se helpottais sen hetkistä oloa suunnattomasti."



Tosi eettistä vetää lapsi mukaan lokaan. Hyi hitto tollasia lapsellisia ämmiä. Ei ihme että miehenne hakee ilonsa muualta. Pettämiset ja erot on aina ikäviä juttuja, mutta ne kuuluvat (valitettavasti) elämään ja niihin on osattava suhtautua vähän kypsemmin. Ei ihme jos lapset voi huonosti nykyään kun vanhemmat on noin keskenkasvuisia.



Ap:lle: OLE AIKUINEN!

Kyse ei nyt ole empatiasta tai sen puutteesta, vaan realismista. Jostain syystä se mies oli jo lähtenyt vaimoaan pettämään. Jos nyt kiinnijäätyään JA kun ero on jo tulossa vielä kirjoittelee toiselle naiselle, vaimo tekee itsestään aika naurettavan, on kuin hänellä ei olisi mitään itsekunnioitusta.

Lähinnä huvitti ja säälitti vaimon epätoivoinen kiukuttelu. Silloin päätin, että jos itse ikinä joudun vastaavaan tilanteeseen, en alennut moiseen.

Lapsellista tai ei. Onkohan tää toinen nainen vapaa vai kenties parisuhteessa? Mä ainakin hieman vihjaisin sen äijälle missä mennään. Jos se äijä ois jotenkin siedettävä, ni varmaan yrittäisin päästä punkkaan sen kanssa. Kjäh kjäh. Äijääni vetäisin turpaan. Siinä vaiheessa ku on tullu petetyksi, ei jaksa käyttäytyä aikuismaisesti.

Vierailija:

Jätä entinen miehesi ja tämä uusi onni omaan rauhaansa. Älä suo heille yhtään kallisarvoista energiaasi, jota sinä ja lapsesi nyt tarvitsette.

Opettele nauttimaan elämästäsi uudelleen ja uudella tavalla. Jos tarvis, laihduta vähän. Urheile. Käy kampaajalla, osta huiman kalliit farkut. Lue hyvä kirja, käy leffassa.

Sisäisestikin tarvitset muutosta, ota siis tämä mahdollisuutena. Hyväksy ja anna anteeksi. Kasva näiden negatiivisten pettymyksen, vihan, turhautumisen tunteiden yli. Olet vahva, itsenäinen nainen ja saat olla ylpeä itsestäsi ja omasta elämästäsi. Keskity tähän, niin vuoen päästä olet aivan toinen ihminen kuin nyt, elämäsi on paljon parempi kuin osaat nyt tuskassasi edes kuvitella.

Et ole yksin.

Ensinnäkin, pidä faktat faktoina.

Se nainen sinua pettänyt, vaan se mies! Lapsesi isä!

Kohdista viha ja pettymys häneen, hän se petturi on.



Mitä luulet, että lähettämäsi tekstari vaikuttaa realistisesti? Jos teillä on jo joka tapauksessa tulossa ero, niin mieshän sitten menee tän toisen naisen luo. Ja sinä jäät kiinni lapsellisesta viestin laittamisesta. Mies voi saada siitä jopa paremman mielen itselleen, että hän ei olekaan ainoa syntinen tässä.



Eli ÄLÄ LÄHETÄ mitään viestiä. Sen sijaan suosittelen ystävällisesti ottamaan kynän ja paperia (tai wordin koneella) ja kirjoittamaan pahaa oloasi ulos. Kirjoita miehelle, tai vaikka sille naiselle, vaikka siitä ei minusta mitään hyötyä olekaan, kunhan kirjoitat.

Tätäkään kirjettä EI ole tarkoitus LÄHETTÄÄ.

Kunhan saat purettua piruoloasi vähän.



Mulla kirjoittaminen auttaa aina. Tsemppiä uuteen elämäntilanteeseen!

se nainen ei ole minua pettänyt, tietenkään, vaan mies. Tuntematon ihminen minulle tuo " naikkonen" on.

Pointti siis se, että tekis mieli kolkutella toisen naisen omantunnon ovilla ja edes pienen pieni pisto sydämeen laittaa, jos vaikka älyäis jättää vast`edes varatut miehet rauhaan.

Kenellekään en toivo tätä tuskaa, jota olen kokenut siitä lähtien kun nämä mieheni tekstailut ja sekstailut selvisivät.

Mies ei tule olemaan yhdessä tämän naisen kanssa, koska välimatkaa paikkakuntien välillä paljon. Siis voivat jotain " joka toinen viikonloppu" -suhdetta pitää, jos jaksavat.

Mutta tee näin;

lähetä naiselle viesti miehen kännykästä, jossa tämä kehoittaa naista menemään sukupuolitauti testeihin, koska myös sinä olet pettänyt ja nyt sinulla on havaittu (kuppa/herpes/HIV, valitse minkä haluat;) ja se kaikella todennäköisyydellä myös miehellä--->tarttunut myös toiseen naiseen (ovathan he saattaneet käyttää kumia, mutta anyway;)



Sitten sinulle/lapselle tapahtuu kamala vahinko; Lapsi räplää puhelinta ja tiputtaa sen maitolasiin/vessan pönttöön tmv. tai sinä vaikka heität miehen housut pykkikoneeseen, etkä tajunnut tarkistaa että taskut ovat tyhjät... --->miehen kännykkä tuhoutuu ---->nainen ei saa häneen yhteyttä, ja kuvittelee että tämä on ottanut puhelimen pois päältä tarkoituksella!;)



Saapahan akka kärvistellä hetken aikaa tautipelkoisena...;)

Vaikeus vain siinä, että puhelin kulkee miehellä aina mukana. Puhelimen ratsasin yhtenä yönä, kun en saanut unta miettiessäni, että keltä niitä viestejä tulee iltaisin mieheni äänettömään kännykkään (valo välkähtää näytössä kuitenkin, niin ei jätkä muka tajua, että viestitulva huomataan). Vaikea sanoa, että lapsi heitti puhelimen vessanpönttöön keskellä yötä tai, että pesin pyykkiä.

Muuten ois loistava!

Itselläni esim. aina vesilasi yöpöydällä, sehän saattaisi kaatua puhelimen päälle jos se olisi myös yöpöydällä... Tai sitten teet niin, että jos miehellä on akku lopussa (=luonnollista että puhelin on aamulla sammunut) yksinkeratisesti otat puhelimen ja salaa rikot sen. Ainahan puhelimissa on maanatai kappaleita, voi esittää vielä kovin harmistunutta asiasta...;)



Ja kai miehesi sentään käy suihkussa/saunassa ilman kännykkäänsä...? Ehkä silloin voisi sattua jotakin...?:)